Hedenkoira
| Hedenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ruotsi |
| Määrä |
Suomessa tuntematon Ruotsissa 100 |
| Rodun syntyaika | 1920-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | hedehund, gulhund, holmshund |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 22 kg |
| Säkäkorkeus | 50–60 cm |
| Väritys | keltainen |
Hedenkoira (hedehund) on ruotsalainen koirarotu. Sen muut nimitykset ovat gulhund eli keltainen koira[1] ja holmshund eli holminkoira[2]. Joidenkin arvioiden mukaan Ruotsissa on jäljellä enää noin 100 yksilöä, toisten mukaan vain yksittäisiä yksilöitä.[3]
Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hedenkoira on keltainen pystykorva.[1][3] Sen tulee olla kevytrakenteinen[2] ja muistuttaa enemmän pienikokoista jämtlanninpystykorvaa kuin harmaanorjanhirvikoiraa[2][3]. Silmät ovat tummat ja ilme rauhallinen.[2] Säkäkorkeus vaihtelee 50–60 cm välillä.[2][3] Paino on n. 22 kg.[2] Väritys on joko hailakka tai vaaleankeltainen[1], kuono ja korvat ovat mustat[2]. Hännäntyvessä on usein tumma kolmionmuotoinen alue ja hännänkärki on tumma.[2]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on rauhallinen[2][3], tasapainoinen[2][3] ja ystävällinenlähde?. Se on luonteeltaan yhden ihmisen koira.[3]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hedenkoira on hirvikoira, joka on kotoisin Pohjois-Härjedalenin Hede-nimiseltä alueelta. 1920-luvun alkupuolella aluelääkäri Weimer otti saamelaisleiristä valkoisen lapinkoiranpennun Royn, jonka hän antoi lahjaksi pojalleen. Se saattoi olla myös valkoisen lapinkoiran ja harmaan norjanhirvikoiran risteytys, sillä tuolloin lapinkoiriksi kutsuttiin ylipäänsä valkoisia pystykorvia. Royn ja harmaan norjanhirvikoiran jälkeläisistä keltainen uros Spring oli huomattavan lahjakas metsästyskoira. Sen kyvyt herättivät ihmisten kiinnostuksen keltaisiin pystykorviin.[1]
Aluksi Springin omisti suutari nimeltä Fick, joka myi sen sittemmin majatalonisännälle Olof J. Holmille.[3] Holmin omistamat koirat olivat ensimmäisiä, joita jalostettiin uutena rotuna ja joita kutsuttiin "keltaisiksi koiriksi".[2][3] Holm kuoli vuonna 1946, minkä jälkeen hedenkoiran tulevaisuus oli erittäin epävarma. Vaikka alueella oli muitakin metsästäjiä, jotka omistivat rodun edustajia, heistä kukaan ei ollut kiinnostunut kasvattamisesta. Lopulta Konrad Nordström, joka oli saanut ensimmäisen koiransa Holmilta vuonna 1941, onnistui pelastamaan rodun. Hän astutti vaaleanvärisen hirvikoiran Tusse-nimisellä uroksella, ja pentueeseen syntyi kaksi pentua - uros ja narttu. Hän piti nartun itsellään ja astutti sen keltaisella Bing-nimisellä uroksella.[3]
Vaikka vielä 1990-luvulla syntyi niin sanottuja keltaisia koiria, rotuun on nykyisin sekoittunut paljon harmaan norjanhirvikoiran verta. Sitä ei ole tunnustettu sen enempää FCI:ssä kuin Ruotsin kennelliitossakaan (Svenska Kennelklubben).[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Willes, Renée. All världens hundraser - Lexicon med 404 hundraser, s. 459. MB Förlag, Bromma: 2003.
- ↑ a b c d e f g h i j k Hedehund. Svenska Jägareförbundet. Haettu 30.1.2021.
- ↑ a b c d e f g h i j Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 86-87. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. ISBN 978-91-7055-366-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||