Hayreddin Barbarossa
Hayreddin Barbarossa, myös Barbarossa Hayreddin pašša (turk. Barbaros Hayreddin (Hayrettin) Paşa tai Hızır Hayreddin (Hayrettin) Paşa ja ennen paššan arvoa myös Khidir tai Hızır Reis, n. 1466/1478 Mytilíni, Lesbos – 5. heinäkuuta 1546 Konstantinopoli (Istanbul)) oli kaappari ja Osmanien valtakunnan laivaston suuramiraali.[1]
Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hayreddin (arab. Khayr ad-Din خير الدين, myös Khair al-Din, joka suoraan käännettynä tarkoittaa "hyvää" tai "uskossaan vanhurskainta") oli kunnianimi, jonka hän sai sulttaani Suleiman Suurelta. Aikalaiskronikka Ghazawatin[2][1] mukaan hän sai lisänimen Barbarossa kristityiltä, kun hän valtasi takaisin kapinoineen Ténèsin kaupungin Algeriassa keväällä 1520. Joskus virheellisesti sen mainitaan olleen perityn hänen veljeltään Arujilta, jonka lempinimi Baba Arudj ("Isä-Arudj") olisi ollut pohjana Barbarossaksi vääntyneeseen muotoon.[3]
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hizir syntyi Lesboksen saaren pääkaupungissa Mytilínissa joko vuonna 1466 tai 1478. Syntymävuodesta on epävarmuutta, sillä lähteestä riippuen hänen sanotaan kuolleen joko 63 tai 80 vuoden iässä.[1] Hänen isänsä Yakup oli lähteestä riippuen joko turkkilais- tai albaanisyntyinen janitsaari tai sipahi (turkkilaisritari), joka oli ansioitunut saaren valtaamisessa Genovan tasavaltaa neljä vuotta aikaisemmin. Yakup, joka palkittiin Ağan arvonimellä sekä Bonovan kylän vasalliudella, asettui saarelle ja meni naimisiin paikallisen kreikkalaissukuisen Katerinan, joka oli leskeytynyt edellisestä avioliitosta ortodoksipapin kanssa. Liitosta seurasi kaksi tytärtä ja neljä poikaa; Ishak, Aruj, Hızır ja Ilyas.[4]
Yakup perusti saarelle keramiikkatehtaan ja hankki laivan kaupatakseen tuotteitaan. Pojat työskentelivät nuoresta pitäen isänsä tehtaalla ja oppivat pitkillä kauppamatkoillaan kokeneiksi merenkävijöiksi sekä useita kieliä puhuviksi kansainvälisiksi kauppiaiksi. Aruj ja Hizir oppivat molemmat puhumaan viittä eri kieltä. Vartuttuaan Hizir kävi kauppaa omalla laivallaan Sarosinlahdella, Thessalonikissa ja Euboialla.[1] Veljekset aloittivat uransa lähinnä rauhanomaisina kauppiaina, mutta kääntyivät kaappareiksi vastatakseen Rodokselta toimivien Johanniittain ritarikunnan kaapparitoimintaan, joka kohdistui lähinnä islamilaisia merenkulkijoita ja kauppiaita vastaan. Vuonna 1492 Aruj ja Ishak olivat palaamassa kauppamatkalta puolikaleerillaan, kun Johanniittojen kaleeri Our Lady of Conception yhytti heidän laivansa ja hyökkäsi. Johanniitat kaappasivat veljesten aluksen, Ishak sai surmansa ja haavoittunut Aruj joutui kaleeriorjaksi, kunnes hänet päästettiin vapaaksi hänen isänsä tai turkkilaiskauppiaiden maksettua lunnasrahan johanniitoille.[5]
Kaappariuran alku Arujin alaisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aruj ja Hizir aloittivat oman kaapparitoimintansa Pohjois-Afrikan rannikolla 1500-luvun ensimmäisten vuosien aikana. Vuonna 1504 he purjehtivat kahdella puolikaleerillaan Tunisin satamaan La Gouletteen, josta he tekivät tukikohtansa.[6][3] Vaikka he aloittivat pienesti he saavuttivat merkittäviä voittoja ja onnistuivat kartuttamaan laivastoaan sekä maksamaan Tunisian hafsidihallitsijalle provisiot saaliistaan. Tämän suostumuksella veljekset saivat perustaa toisen tukikohdan Djerban saarelle ja Arujista tuli jopa saaren ka'id, kenraalikuvernööri. Voittojen myötä heidän maineensa kasvoi ja heihin liittyi myös muita Välimeren kaappareita kuten Kurtoğlu Muslihiddin Reis. Iliyas liittyi veljiinsä 1509 ja he kävivät myös sotaa espanjalaisia vastaan, sillä nämä olivat vallanneet ja miehittäneet alueen satamia. Vuonna 1510 Aruj menetti kätensä piirityksessä, jonka oli tarkoitus vallata Béjaïa takaisin espanjalaisissa. Hizir kiidätti veljensä turvaan ja toipumaan. Aruj ei käyttänyt laivastoaan pelkästään kaapparitoimintaan tai sodankäyntiin, vaan kuljetti myös islamilaisia mudéjareja kristitystä Espanjasta turvallisemmille alueille Pohjois-Afrikkaan. Tämän ansiosta Aruj sai lempinimensä Baba. Elokuussa 1514 veljekset palasivat Béjaïaan 12 kaleerin ja tuhannen turkkilaisen sotilaan kanssa ja tuhosivat kaksi espanjalaisten linnoitusta satamassa.[3]
Turkkilaisten sotilaidensa avulla veljekset, joiden välit Hafsideihin olivat viilenneet, valtasivat Algerin espanjalaisilta 1516 ja ottivat muitakin voittoja Algerian alueella joko espanjalaisista tai heidän tukijoistaan. He eivät kuitenkaan palauttaneet aiempaa hallitsijaa Sālim al-Tūmīa valtaan, vaan pitivät alueen hallinnan itsellään. Arujilla ei todennäköisesti ollut aiemmin poliittista kunnianhimoa, mutta todettuaan keskisessä Maghrebissa vallitsevan anarkian Aruj ja Hizir päättivät pitää vallan itsellään. Aruj ja Hizir organisoivat alueiden hallinnan, Aruj piti Algerian ja itäiset alueet ja Hizir sai läntisen osan.[3] Aruj Julisti itsensä väliaikaiseksi Algerian sulttaaniksi ja tarjosi maata liitettäväksi Osmanien valtakunnan alueisiin. Osmanien sulttaani hyväksyi tarjouksen ja teki Arujista Algerian kuvernöörin sekä läntisen Välimeren merikuvernöörin.
Espanjan kuningas ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle V saapui Oraniin keväällä 1518. Hän muodosti armeijan, johon kuului Oranin kuvernöörin Diego de Córdoban 10 000 espanjalaisen lisäksi tuhansia beduiineja. Kuningas marssi armeijoineen Tlemceniin, jossa Aruj ja Iliyas odottivat 1 500 turkkilaisen ja 5 000 maurin kanssa. Veljekset pitivät puoliaan 20 päivää, mutta saivat vastaansa myös Tlemcenin asukkaiden kansannousun. Espanjalaiset vangitsivat ja surmasivat heidät.[3]
Hayreddin pašša[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arujin kuoltua Hayreddinille jäi ainoastaan Alger, jota hän joutui välittömästi puolustamaan Sisilian kuvernööri Hugo de Moncadan 80 aluksen ja 6 000 miehen hyökkäystä vastaan. 500 turkkilaisen ja 20 000 paikallisen miehen avulla Hayreddin iski espanjalaisten selustaan. Myös hänen onnekseen merellä nousi suuri myrsky, joka upotti suuren osan vastustajan laivastosta. Heti voittonsa hän jatkoi Tlemceniin, jonka sulttaanin ajoi pakoon. Keväällä 1520 hän valtasi Ténèsin ja sai Barbarossa-lisänimensä. Samana vuonna hän lähetti Osmanisulttaanille lahjoja ja sai tältä tuekseen tykistöä, 2 000 janitsaaria sekä oikeuden värvätä omia sotilaita.[1]
Hayreddin jatkoi veljensä työtä ja kuljetti mudéjareja Espanjasta Afrikkaan. Näiden avulla hän sai taakseen vannoutuneen ja Espanjaa vihaavan tukijoukon.
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hayreddin jätti Osmanien valtakunnalle huolellisesti organisoidun pohjoisafrikkalaisen provinssin. Suuramiraalina hän piti Välimerta täysin osmanien hallussa 30 vuoden ajan. Hän on säilynyt turkkilaisten muistissa kansallissankarina.[1]
Hyvin vähän tiedetään Hayreddinin yksityiselämästä. Hän oli naimisissa kahdesti. Ensimmäisen kerran hän avioitui algerialaisnaisen kanssa, joka synnytti hänelle pojan nimeltä Hasan. Hasan toimi useaan otteeseen mm. Algerian beylerbeyinä eli kenraalikuvernöörinä. Toisen kerran hän avioitui 65-vuotiaana Reggio di Calabrian kuvernöörin nuoren tyttären Flavia tai Maria Gaetanin kanssa. Hänellä oli myös tytär, joka on haudattu hänen Beşiktaşissa olevan mausoleuminsa lähelle.[1]
Hänen mausoleuminsa suunnitteli ja rakensi itse Sinan. Siitä tuli paikka, jossa häntä seuranneet suuramiraalit vihittiin virkaansa. Niin ikään perinteenä Istanbulista liikkeelle lähtenyt laivastosaattue purjehti ensiksi Hayreddinin mausoleumin lähelle, jossa se tervehti hänen muistoaan tykinlaukauksin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- H. A. R. Gibb, J. H. Kramers, E. Levi-Provencal, J. Schacht: The Encyclopaedia of Islam (Vol. 1 A-B). E. J. Brill, 1986. ISBN 90-04-08114-3.
- C. E. Bosworth, E. van Donzel, B. Lewis & Ch. Pellat: The Encyclopaedia of Islam (Vol. 4 Iran-Kha). E. J. Brill, 1997. ISBN 90-04-05745-5.
- Bradford, Ernle: The Sultan's Admiral Barbarossa - Pirate and Empire Builder. I.B.Tauris, Tauris Paperbacks, 2009. ISBN 978-1-84511-793-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Encyclopaedia of Islam vol IV: s. 1155-1158
- ↑ Ghazawat 'Aruj wa Khair al-Din on 1500-luvulla kirjoitettu arabiankielinen aikalaiskronikka "Aruj ja Khair al-Dinin taistelut".
- ↑ a b c d e Encyclopaedia of Islam vol I: s. 677-679
- ↑ Bradford s. 24-26
- ↑ Bradford s. 27-30
- ↑ Bradford s. 31-34
| ||||||||||||||||||
