Havaijinhylje

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Havaijinmunkkihylje)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Havaijinhylje
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Alalahko: Caniformia
Heimo: Varsinaiset hylkeet Phocidae
Suku: Munkkihylkeet Monachus
Laji: schauinslandi
Kaksiosainen nimi

Monachus schauinslandi
Matschie, 1905

Havaijinhylkeen levinneisyys
Havaijinhylkeen levinneisyys
Katso myös

  Havaijinhylje Wikispeciesissä
  Havaijinhylje Commonsissa

Havaijinhylje (Monachus schauinslandi) on erittäin uhanalainen hyljelaji, jota voi tavata Havaijin saaristossa. Se on nykyisin ainoa tropiikissa elävä hylje.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havaijinhylje on 2–2,3 metrin pituinen ja painaa 200–300 kiloa, lajin naaraat ovat uroksia kookkaampia. Havaijinhylkeiden selkä on tummanharmaa ja vatsa vaaleankellertävä.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havaijinhyljettä tavataan vain Luoteis-Havaijilla. Niitä tavataan French Frigate Shoalsilla, Laysanilla, Lisianskilla, Pearl- ja Hermes-riutalla, Midwayn atollilla ja Kuren atollilla. Pieniä populaatioita on myös Neckerillä ja Nihoalla. Hylkeet lepäävät autioilla rannoilla, mutta hankkivat ravintonsa saarten ulkopuolelta avoimelta merenpohjalta, jopa 500 metrin syvyydestä.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havaijinhylkeet elävät yksikseen. Aikuiset pitävät toisiinsa kohtuullisen välimatkan. Vain nuoret hylkeet leikkivät usein keskenään. Häirittyinä ne päästävät kurluttavia ääniä, esimerkiksi uhkaillessaan lajitoveriaan. Ihmistä laji yleensä kaihtaa. Hylkeet viettävät jopa viikkoja merellä etsimässä ravintoa avoimilta syvänteiltä. Ne eivät yleensä välitä riuttojen kaloista ehkä siksi, että kaloja on vaikea napata niiden piiloutuessa riutan suojiin. Sen sijaan riuttojen ulkopuolella hylkeet voivat etsiä kivien alta kaloja, äyriäisiä piikkinahkaisia ja nilviäisiä. Laji myös ruokailee 500 metrin syvyydessä sijaitsevilla pienillä riutoilla, joilla niillä ei ole kilpailijoita.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havaijinhylje

Keväällä urokset kiertelevät saaria naaraita etsien. Parittelu tapahtuu vedessä. Poikasia syntyy eniten maalis-toukokuussa. Poikanen syntyy yleensä hiekkarannalla, joskus rantakalliolla. Emo imettää kuuttia kuusi viikkoa, eikä naaras poistu poikasen luota tänä aikana. Emon on siis pakko paastota ja se menettääkin painoa kaksi kiloa yhtä poikasen kiloa kohden. Poikanen lähtee pian vieroittamisen jälkeen merelle hankkimaan itse ruokansa. Kokematon poikanen jää usein erityisesti tiikerihain saaliiksi.

Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havaijinhylkeitä on nykyään noin 1 300–1 400 yksilöä ja kanta on toipunut 500 yksilön aallonpohjasta hyvin. Eniten niitä on French Frigate Shoalsilla, jossa elää 400 hyljettä. Hylkeet ovat kärsineet etenkin häirinnästä ja lisääntyminen on epäonnistunut usein. Midwaysaarten hylkeet kärsivät ihmisasutuksesta, kun saarelle perustettiin sotilastukikohta toisen maailmansodan jälkeen. Hylkeet vähitellen hävisivät saarilta vuoteen 1968 mennessä. Ne palasivat vasta, kun sotilastukikohta lakkautettiin 1990-luvulla ja saarista tuli luonnonsuojelualue. Midwayn hyljekanta on kasvanut noin kuuteenkymmeneen. Kuren atolli on nykyään ainoa, jolla asutus haittaa hylkeitä. Myös ajelehtiviin verkkoihin hukkuu paljon uteliaita hylkeitä. Vuonna 2006 Havaijien saaristoon perustettiin erittäin laaja suojelualue.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koivisto, I., & Sarvala, M. & Liukko, U-M.: Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät, s. 248, 262, 267–268. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X.
  • National Geographic Film: Surviving Paradise: Hawaiian Monk Seals DVD. National Geographic, 2006.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Littnan, C., Harting, A. & Baker, J.: Monachus schauinslandi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.6.2016. (englanniksi)