Hautausmaan poika

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hautausmaan poika
The Graveyard Book
TheGraveyardBook Hardcover.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Neil Gaiman
Kuvittaja Dave McKean
Kieli englanti
Genre fantasia, kauhu
Kustantaja HarperCollins
Julkaistu 2008
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 320
ISBN 0060530928
Suomennos
Suomentaja Inka Parpola
Kustantaja Otava
Julkaistu 2009
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 303
ISBN 978-951-1-23720-4
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Hautausmaan poika (engl. The Graveyard Book) on Neil Gaimanin vuonna 2008 ilmestynyt lasten fantasiaromaani. Teoksen on kuvittanut Dave McKean. Inka Parpolan suomennos ilmestyi vuonna 2009 Otavan kustantamana.

Romaani sai vuonna 2009 Carnegie-mitalin, parhaan romaanin Hugo-palkinnon ja Newbery-mitalin.[1]

Teos kertoo orvoksi jäävästä pikkupojasta, jonka hautausmaalla asuva aavepariskunta ottaa suojiinsa.[2] Pojan varttumista seurataan noin 15-vuotiaaksi saakka.[3] Kirjan teemana onkin pojan kasvutarina.[4]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähtivaeltaja-lehden arvostelussa Toni Jerrman piti teosta erinomaisena ja sen lähtökohtia nerokkaina, vaikka teos ei hänen mielestään ylläkään Gaimanin Tähtisumua- ja Coraline-romaanien tasolle. Hän pitää kuitenkin kliseisenä kirjaan ujutettua ennustusta sekä hyvän ja pahan taistelua.[2]

Myöskään Savon Sanomien arvostelija Riku Ylösen mukaan kirja ei yllä Gaimanin aiempien teostan tasolle. Hänen mukaansa kirjan alkupuolella on muutama onnistunut luku, mutta kokonaisuus jää ohueksi ja hahmot luonnostelmiksi. Kirja erottuu kuitenkin edukseen kielen avulla. Ylönen suosittelee teosta Gaimanin ihailijoille ja nuortenfantasian suurkuluttajille.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hautausmaan poika Kirjasampo.fi. Viitattu 10.12.2014.
  2. a b Jerrman, Toni: Hautausmaan poika. Tähtivaeltaja, 2009, nro 3. Artikkelin verkkoversio Viitattu 10.12.2014.
  3. a b Ylönen, Riku: Hautausmaan poika Savon Sanomat. 5.8.2009. Viitattu 19.12.2014.
  4. Leppälä, Anni-Helena: Näkymättömät ajatukset Kansan Uutiset. 21.11.2009. Viitattu 10.12.2014.