Hartwig von Ludwiger

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hartwig von Ludwiger (29. kesäkuuta 1895 Beuthen, Sleesia, Saksa (nykyisin Puolassa) – 1947 Belgrad, Jugoslavia) oli Wehrmachtin kenraaliluutnantti toisen maailmansodan aikana.

Ludwiger taisteli ensimmäisessä maailmansodassa. Hänet ylennettiin 11. krenatöörirykmentin luutnantiksi 30. heinäkuuta 1915. Sodan jälkeen Ludwiger palveli 3. jalkaväkirykmentissä, ja hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1. lokakuuta 1938.

Toisessa maailmansodassa Ludwiger ansaitsi ritariristin tammenlehvillä. Vuonna 1941 hänet ylennettiin everstiksi ja vuoden 1943 toukokuussa kenraalimajuriksi. Sodan alussa Ludwiger oli 28. saksalaisen jalkaväkirykmentin esikunnassa ja palveli myöhemmin 83. jääkärirykmentissä, 704. jalkaväkidivisioonassa ja vielä 104. jääkäridivisioonassa. Toisen maailmansodan lopussa hänet ylennettiin koko Saksan armeijan XXI armeijakunnan ylipäälliköksi. Arvoltaan Ludwiger oli vuodesta 1944 ollut kenraaliluutnantti. Hänen joukkonsa taistelivat Balkanilla ja osallistuivat taisteluun Titon partisaaneja vastaan. Sodan jälkeen hänet tuomittiin Jugoslaviassa kuolemaan sotarikoksista vuonna 1946. Ludwiger hirtettiin vuonna 1947 belgradilaisessa vankilassa.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hartwig_von_Ludwiger&oldid=13212013”