Harry Wihtol

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ratsumestari Harry Wihtol.

Harry Rudolf Wihtol (13. toukokuuta 1896 Viipuri20. maaliskuuta 1977 Helsinki)[1] oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa saksassa saanut jääkäri, joka sai taisteli ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla ja myöhemmin Suomen sisällissodassa. Talvi- ja jatkosodan aikana hän toimi esikuntatehtävissä Päämajassa, puolustusministeriössä ja valtioneuvostossa.[2][3]

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wihtolin vanhemmat olivat maalarimestari Rudolf Reinhold Wihtol ja Anna Henriette Caselius. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Maria Elisabeth Saarisen kanssa, josta hän erosi ja avioitui toisen kerran vuonna 1958 proviisori Werna Gunhild Långstedtin kanssa.[2][3] Diplomaatti Åke Wihtol oli Harry Wihtolin poika ensimmäisestä avioliitosta.[4]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Withol kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin ruotsalaisesta lyseosta vuonna 1915 ja liittyi Viipurilaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi syyslukukauden vuonna 1915 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla.[2][3]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoonan ratsuosasto Libaussa syksyllä 1917. Etualalla Luutnantti Sievert ja Zugführer Ljungberg.

Wihtol liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 11. helmikuuta 1916, josta hänet siirrettiin myöhemmin perustettuun pataljoonan ratsuosastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.[2][3]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Suomen sisällissota

Wihtol saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana kornetiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi Karjalan ratsujääkärirykmentin 2. eskadroonaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kämärässä ja Nuoraalla sekä Karjalankannaksella.[2][3]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wihtol palveli sisällissodan jälkeen adjutanttina edelleen Karjalan ratsujääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Hämeen ratsurykmentti. Hänet siirrettiin 24. heinäkuuta 1919 Hyökkäysvaunurykmenttiin, missä hän toimi patterinpäällikkönä ja I patteriston komentajana. Armeijasta hän erosi 9. syyskuuta 1920. Hän toi luennoi hyökkäysvaunutaktiikkaa ja -tekniikkaa Kadettikoulussa vuosina 1919–1920. Armeijasta eronsa jälkeen hän työskenteli vuodesta 1923 alkaen organisointi- ja myyntipäällikkönä erikoispaino Paragonissa Helsingissä ja sen lisäksi toimitusjohtajana Oy Alvi ab:ssa.[2][3]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wihtol osallistui talvisotaan vanhempana toimistoupseerina Päämajan valvontaosaston yleisten asiain toimistossa (josta käytettiin lyhennettä Valv.2). Välirauhan aikana hän toimi Päämajan Kauttakulkuliikenteen järjestelyosaston päällikkönä Rovaniemellä ja jatkosodan puhjettua hän jatkoi edelleen samassa tehtävässä, kunnes vuonna 1942 hänet siirrettiin toimistopäälliköksi puolustusministeriön Yhteysosastolle, mistä hänet siirrettiin myöhemmin toimistopäälliköksi Valtioneuvoston Järjestelyosastolle, missä tehtävässä hän olikin sitten sodan loppuun saakka. Sotien jälkeen hän erosi armeijasta ja siirtyi johtajaksi Suomen Marjanviejäin Liittoon, missä hän palveli vuoteen 1956 saakka. Kustannusyhtiö Förlags Ab Catorin toimitusjohtajana hän toimi vuosina 1950–1956, jonka jälkeen hän siirtyi johtajaksi Oy Finn-Wico Ab:lle.[3]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wihtol toimi Jääkäriliiton tilintarkastajana ja johtokunnan jäsenenä vuodesta 1967 alkaen ja oli Wiipuri-museon säätiön hallituksen puheenjohtajana vuosina 1970–1971 ja Tyrgilmuseet r.f:n puheenjohtajana vuodesta 1972 alkaen ja toimi samalla museon julkaisun päätoimittaja.[2][3]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuolleita. Helsingin Sanomat, 22.3.1977, s. 15. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille). Viitattu 28.3.2018.
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  3. a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  4. Kuka kukin on 1978, s. 1084 Runeberg.org.