Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Wikipedia

Harry Potter ja Kuoleman varjelukset
Harry Potter and the Deathly Hallows
Alkuperäisteos
Kirjailija	J. K. Rowling
Kieli	englanti
Genre	fantasia, lasten- ja nuortenkirjallisuus
Julkaistu	2007
Suomennos
Suomentaja	Jaana Kapari-Jatta
Kansitaiteilija	Mika Launis
Kustantaja	Tammi
Julkaistu	2008
Ulkoasu	sidottu
Sivumäärä	828
ISBN	978-951-31-4004-5
Sarja: Harry Potter
Edeltävä	Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Harry Potter ja Kuoleman varjelukset^[1] on brittikirjailija J. K. Rowlingin luoman Harry Potter -kirjasarjan seitsemäs teos. Se ilmestyi 21. heinäkuuta vuonna 2007 ja jäi Rowlingin mukaan kirjasarjan viimeiseksi osaksi. Kirjan brittiläisessä laitoksessa, jota myydään Suomessakin, on 607 sivua, ja yhdysvaltalaisessa laitoksessa sivuja on 784.^[2][3] Suomenkielisessä kirjassa on 828 sivua.^[4]

Rowling julkisti kirjan varsinaisen nimen kotisivuillaan 21. joulukuuta vuonna 2006. Nimi paljastettiin hirsipuupelin ratkaisuna. Kirjailijan kustantaja Bloomsbury Publishing vahvisti nimen oikeaksi vielä samana päivänä. Vuonna 2007 Rowlingin kotisivuilla ilmoitettiin myös kirjan julkaisupäivä, 21. heinäkuuta 2007.^[5] Kirjan englanninkielisen version kansivaihtoehdot julkistettiin 28. maaliskuuta vuonna 2007.^[3] Jaana Kapari-Jatan suomennos ilmestyi 7. maaliskuuta 2008. Kirjan suomenkielinen nimi paljastettiin 13. syyskuuta 2007. Kuten myös aikaisempien kirjojen kanssa, kustantajana toimii Tammi ja kansikuvan teki Mika Launis.^[6] Kirjan takakansihahmoksi on valittu maahinen Lujahaka.

Rowling on kertonut tienneensä jo pitkään, miten Harry Potter -sarja päättyy. Hän suunnitteli jo 1990-luvun alussa sarjalle päätöksen samalla kun keksi koko idean kirjasarjaan. Viimeisen kirjan viimeinen luku on ollut kirjoitettuna jo useita vuosia, ja tämä käsikirjoitus on ollut säilössä tallelokerossa,^[7][8] joskin Rowling on joutunut muuttamaan sen sisältöä seitsemännen kirjan myötä.

Sisällysluettelo 1 Myynti 1.1 Ennenaikainen myynti 2 Juoni 2.1 Prologi 2.2 Kohti lähtöä Likusteritieltä 2.3 Mutka matkaan 2.4 Lentovalmisteluja 2.5 Kuolonralli halki taivaiden 2.6 Ylisuojeleva Molly uhkaa sotkea pelin 2.7 Harry tulee täysi-ikäiseksi 2.8 Viimeinen rauhansatama 2.9 Suojaan Kalmanhanaukion taloon, R.A.M. selviää vihdoinkin 2.10 Pulmia matkalla 2.11 Räjähtävä välinäytös 2.12 Kuoleman varjelukset 2.13 Kaappaus ja pako 2.14 Hyökkäys Irvetaan 2.15 Lopputaistelu alkaa - viimeiset hirnyrkit tulilinjalla 2.16 Tylypahkan taistelu 2.17 Kalkaroksen tyly kohtalo - ja uskomaton paljastus 2.18 Muinainen mahtitaika 2.19 Voittiko Voldemort sittenkään? 2.20 Albuksen Kaarti nousee vastarintaan 2.21 Bellatrixin loppu 2.22 Viimeinen kaksintaistelu 2.23 Kuoleman varjelusten kohtalo 2.24 Epilogi 3 Lähteet 3.1 Viitteet 4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Myynti

Kirja myi Yhdysvalloissa 24,3 miljoonaa kappaletta ensimmäisen vuorokauden aikana rikkoen näin edellisen kirjan Harry Potter ja puoliverinen prinssi asettaman ennätyksen. Se oli myynyt 6,9 miljoonaa kappaletta.^[9]

[muokkaa] Ennenaikainen myynti

Kirjaa myytiin vahingossa etukäteen noin viisi kappaletta Nurmeksessa sijaitsevassa S-market Porokylässä 19.7. Kaupan mukaan syynä oli kesäsijaisen tietämättömyys.^[10]

DeepDiscount.com toimitti noin 1200 kirjaa yhdysvaltalaisille asiakkailleen etuajassa; jotkut tilaajat saivat sen jo 17.7. Kustantaja sanoo aloittavansa oikeustoimet verkkokauppaa vastaan.^[11]

[muokkaa] Juoni

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Aivan liian pitkä juonipaljastus. Kirja-, elokuva- ja peliartikkeleissa juonen tiivistämisen pitäisi muodostaa vain pieni osa artikkelin sisällöstä; tässä juoniosio on moninkertaisesti muuta sisältöä pidempi.

[muokkaa] Prologi

Tarina alkaa Malfoyn kartanossa. Siellä Kalkaros kertoo Voldemortille miten Harry Potter aiotaan siirtää suojaan sukulaistensa talosta. Lordi Voldemort tietää, että hänen taikasauvansa ei pysty päihittämään Harryn sauvaa. Sen vuoksi hän ottaa Lucius Malfoyn sauvan siinä toivossa, että hän pystyisi voittamaan ja tappamaan Harryn. Malfoy saa jäädä ilman sauvaa ja ylimalkaankin Voldemort kohtelee häntä syvästi halveksien.

Voldemort pitää käskynjaon, jonka aikana onnittelee ivallisesti isäntäväkeä sukulaistytön häistä: Nymfadora Tonks on mennyt naimisiin Remus Lupinin kanssa.

Malfoyt pysyvät vaiti, mutta Bellatrix Lestrange raivoaa, ettei tyttö ole hänen sukulaisensa: Voldemort käskee huolehtia, että "Suvun kuihtunut haara karsitaan" - mistä Bellatrix antaa ilomielin lupauksen; tästä alkaen hullu noita vainosikin sukulaistaan raivolla, joka ajoittain jopa ylitti hänen isäntänsä raivon Harry Potteria kohtaan.

Kohtaus loppuu siihen, että pöydän yllä roikkunut Tylypahkan jästitiedon opettaja Amore Burbage surmataan ja syötetään Nagini-käärmeelle: hän oli erehtynyt puolustamaan jästisyntyisiä niin koulussa kuin lehtiartikkelissakin.

Malfoyiden yhteistyöhalu alkaa sivullisenkin havaittavasti rapista: he rupeavat ymmärtämään mikä erehdys olikaan asettua pimeän puolelle - mutta tietävät missä satimessa ovat. Kuitenkaan he eivät rohkene edes harkita puolenvaihtoa, koska Voldemort on ehkä maailman paras lukilitiksentaitaja. Sitä että taito on jo luhistumassa sitä mukaa kuin hirnyrkit tuhoutuvat, eivät Malfoyt älyä ennen kuin aivan lopussa.

[muokkaa] Kohti lähtöä Likusteritieltä

Varsinainen tarina alkaa siitä, että Harry Potter tulee täysi-ikäiseksi täyttäessään 17 vuotta ja häntä suojaava taika murenee.

Muutama päivä ennen sitä hän vielä Likusteritiellä kerää tavaroistaan tärkeimmät reppuun ja hylkää suurimman osan huoneensa nurkkaan - kouluarkku, koulu- ja huispauskaavut, vanhentuneet koulukirjat, noidankattila, enimmät pergamentit ja sulkakynät - tai suoraan roskakoriin: vanhentuneet liemiainekset, repaleiset pergamentit, rikkinäiset ilmiskoopit, Harrya herjaavat Cedric Diggoryn tukirintanapit, pieniksi jääneet paripuolet sukat ja sen sellaiset.

Harry saa miltei itkupuuskan, kun lukee Päivän Profeetasta Elfias Dozen kauniin muistoartikkelin Dumbledoresta: noinko vähän hän tiesi rehtorista?

Mielialaa pahentaa uusimmasta lehdestä löytynyt Rita Luodikon ilkeäsävyinen haastattelu ja vihjailut "törkykasoista palvotun velhon menneisyydessä" - jotka hän aikoo paljastaa seuraavalla viikolla ilmestyvässä kirjassaan.

Vielä on edessä vaikea hetki, kun hänen oli saatava Dursleyt vakuuttumaan, että näidenkin olisi paettava. Kaksi Feeniksin kiltalaista vie perheen turvaan.

[muokkaa] Mutka matkaan

Kun Villisilmä Vauhkomielen johtama Feeniksin kiltalaisten ryhmä tulee hakemaan Harrya, ilmenee että on ongelma: kuolonsyöjä Yaxley on onnistunut langettamaan komennuskirouksen ministeriön korkeaan virkamieheen taikalainvartijaosaston päällikkö Pius Sakiaan, joka toimii nyt vihollisen hyväksi ja on kieltänyt liittämästä taloa hormiverkkoon, asettamasta porttiavainta tai kaikkoontumasta sieltä - vangitsemisen uhalla! Nimellisesti kysymyksessä on Harryn suojelu - mutta tosiasiassa poika on ajettu nurkkaan odottamaan taian murtumista ja vihollisen tuloa.

Mundungus Fletcher esittää ovelan juonen: Ron, Hermione, Mundungus, Fleur Delacour sekä Fred ja George Weasley juovat monijuomalientä ja muuttuvat Harryn kaksoisolennoiksi. Sitten ryhmä jakautuu seitsemäksi pariksi, jotka kukin lentävät eri kohteisiin eli erityistaioilla suojattuihin kiltalaisten koteihin. Sieltä taas siirryttäisiin porttiavaimilla lopulliseen kohteeseen eli Kotikoloon.

Harry ei tahtoisi millään suostua moiseen koska hänen mielestään liiankin moni on jo kuollut tai vahingoittunut hänen takiaan; Vauhkomieli kuitenkin pakottaa hänet suostumaan ja muodonmuutos toteutuu.

[muokkaa] Lentovalmisteluja

Useimmat ryhmästä liikkuvat luudanvarsilla. Bill ottaa Harryksi muuttuneen Fleurin kuitenkin eteensä thestralin selkään, samoin Kingsley Hermionen, koska tytöt eivät hallitse luudanvarsia riittävän hyvin - ja tässä tehtävässä tarvitaan taitolentäjiä. Fleurin siirappisen kiitollinen katse Billiin saa Harryn toivomaan ettei koskaan enää näkisi kasvoillaan moista ilmettä. Samoin Harry on harmissaan muiden mutkattomasta tavasta vaihtaa vaatteita julkisesti muututtuaan häneksi: eivätkö nämä ajattele yhtään hänen yksityisyyttään!

Nyt nähdään uudelleen jo ensimmäisessä kirjassa tavattu Sirius Mustalle kuulunut lentävä moottoripyörä: koska luudanvarsi tai thestral ei jaksa kantaa Hagridia, hän on varustanut moottoripyörän sivuvaunulla, johon Harry kiipeää. Pyörään on lisätty varusteita kuten taakse sinkoava tiiliseinä, pakoputkesta lentävä verkko tai kovimpana taakse iskevä lohikäärmeentuli kuolonsyöjien varalta - ja niitä totisesti tarvitaan.

[muokkaa] Kuolonralli halki taivaiden

Kuolonsyöjät ja jopa Voldemort kuitenkin yllättävät pakenijat, mutta lähes kaikki pääsevät perille Kotikoloon. Surmansa paon aikana saavat kuitenkin Harryn tunturipöllö Hedwig ja Villisilmä Vauhkomieli. Myös Harryn Tulisalama-luuta putoaa matkasta taistelun tiimellyksessä.

[muokkaa] Ylisuojeleva Molly uhkaa sotkea pelin

Valmistelut tulevaa etsintää varten uhkaavat vaikeutua: ylisuojeleva Molly Weasley yrittää ensin selittää että ei Dumbledore voinut millään tarkoittaa että Harryn itse olisi hoidettava vaikea tehtävä vaan vanhempien kiltalaisten jotka pystyisivät siihen paremmin; hän alkaa vaatimalla vaatia että nuoret luovuttavat tietonsa vanhemmille auroreille; Harry kieltäytyy sanoen ehdottomaan sävyyn että kyseinen päätös on Dumbledoren käskystä johtuva, joten Molly yrittää estää kolmikon tapaamiset hyppyyttämällä näitä joka hetki häävalmisteluissa; neuvokas Hermione kuitenkin kerää kaiken tarvittavan taiottuun käsilaukkuunsa - johon mahtuu miltei autokuormallinen tavaraa pieneltä näyttävään ulkokuoreen.

Nuoret onnistuvat myös pihistämään sopivan neuvotteluhetken; Arthur Weasley auttaa muuttamaan ullakolla piileksivän pahan hengen Ronin kaksoisolennoksi, joka näennäisesti sairastaa roiskuhupsua eli hyvin tarttuvaa noitien ja velhojen lopulta kuolettavaa tautia - tietenkin Mollyn tietämättä! Arthurkaan ei ole ihastunut ajatukseen, mutta ymmärtää hyvin, ettei Dumbledore olisi antanut tuollaista ohjetta aiheetta ja Harryn olisi toteltava sitä. Mielenkiintoinen näkökanta on se, onko kyseessä tohvelisankarin salainen kapina liiankin hallitsevaa vaimoaan vastaan...

[muokkaa] Harry tulee täysi-ikäiseksi

Harryn 17-vuotispäivä on toiseksiviimeinen rauhan satama ennen sodan alkamista. Hän saa Mollylta lahjaksi kellon, joka on kuulunut tämän veljelle Fabian Prewettille, koska on tapana antaa velholle juuri tuollainen erityiskello täysikäislahjana. Molly on leiponut Harrylle siepin muotoisen kakun.

Itse taikaministeri Rufus Rymistyir tulee Kotikoloon ja paljastaa Harrylle, Ronille ja Hermionelle Albus Dumbledoren testamentissa heille annetut esineet: Hermione saa muinaisilla riimuilla kirjoitetun satukirjan, Ron Dumbledoren itsensä kehitämän pimeyttimen sekä Harry ensimmäisen koskaan nappaamansa kultasiepin. Lisäksi testamentin mukaan Harryn kuuluisi saada Godric Rohkelikon miekka, mutta sitä lahjat tuonut taikaministeri kieltäytyy luovuttamasta. Ministerin ja Harryn viimeiseksi jäävä tapaaminen päättyy pahaa ennustavasti yhtä ankaraan vihamieleen kuin edellinenkin.

[muokkaa] Viimeinen rauhansatama

Seuraavana päivänä ovat Fleurin ja Billin häät; ne sujuvat hyvin ja valeasuinen Harry saa tietää paljon uutta ja merkittävää. Weasleyn perheen vanha, pahansuopa ja juoruhaluinen täti Muriel tosin onnistuu pilaamaan Harryn juhlamielen ilkeillä juoruillaan Dumbledoren menneisyydestä.

Juhlat keskeytyvät kun Kingsley Kahlesalpa lähettää suojeliuksensa varoittamaan: Kuolonsyöjät ovat surmanneet taikaministerin sekä ottaneet taikaministeriön haltuunsa. Tapahtuu murhia ja jästisyntyisiä velhoja aletaan vainota. Azkabanista tuli keskitysleiri jästisyntyisille. kuolonsyöjät hyökkäävät myös häätilaisuuteen.

[muokkaa] Suojaan Kalmanhanaukion taloon, R.A.M. selviää vihdoinkin

Harry Potter, Ron Weasley ja Hermione Granger onnistuvat pakenemaan Lontooseen. Nyt he lähtevät suorittamaan Albus Dumbledoren heille antamaa tehtävää: etsimään ja tuhoamaan Voldemortin neljää jäljellä olevaa hirnyrkkiä.

Ensimmäinen suojapaikka löytyy Siriuksen talosta Kalmanhanaukiolla; Vauhkomieli on virittänyt sinne suojataiat Kalkarosta vastaan ja nuoret oppivat nopeasti väistämään ne. Ensimmäinen selviävä asia on salaperäisen R.A.M.in henkilöllisyys: kysymyksessä on Siriuksen veli Regulus Arcturus Musta. Harry huomaa Regulusin huoneen seinällä valokuvan joka esittää Luihuisten huispausjoukkuetta - ja järkyttyy huomatessaan että Reguluskin oli ollut etsijä kuten Harry itsekin.

Nuoret ryhtyvät nyt etsimään salaperäistä medaljonkia jonka he muistavat heittäneensä aiemmin roskasäkkiin - tietämättä silloin sen merkitystä. Kuitenkin heillä on vahva syy epäillä että kotitonttu Oljo olisi pelastanut sen säkistä. Tonttu kutsutaan paikalle ja monen mutkan jälkeen Hermione onnistuu tekemään sovinnon Oljon kanssa ja nuoret kuulevat medaljongin salaisuuden: Regulus Musta oli hakenut sen Oljon kanssa pois; tonttu oli kaikkoontunut luodolta Kalmanhanaukiolle ja Regulus joutunut manaliusten uhriksi. Sittemmin medaljongin oli varastanut Mundungus Fletcher, jolta sen oli ottanut Dolores Pimento sitä vastaan ettei ilmiantanut tätä ministeriölle. Harry, Ron ja Hermione tunkeutuvat ministeriöön ja saavat medaljongin takaisin Pimennolta - mutta menettävät Kalmanhanaukion koska yksi kuolonsyöjä roikkui liian kauan Hermionessa kiinni heidän kaikkoontuessaan ja pääsi suojan läpi Kalmanhanaukion asuntoon. Nyt on pakko siirtyä toiseen paikkaan.

Onneksi Hermionella on aina vastaus kaikkeen - teltta.

[muokkaa] Pulmia matkalla

Hirnyrkki ja nälkä yhdessä saavat Ronin karkaamaan tiehensä. Harry ja Hermione käyvät Godrickin notkossa etsimässä ratkaisua; he löytävät salaperäisen kolmionmuotoista silmää muistuttavan merkin vanhasta hautakivestä joka on Harryn vanhempien haudan lähellä, mutta käynnin lopputulos on Harryn sauvan katkeaminen. Hermione löytää kuitenkin Luodikon inhottavan kirjan - jossa onkin yllättäen taas uusi johtolanka.

Ron palaa pimeyttimen avulla takaisin ja samalla löytyy Rohkelikon miekka metsälammesta; sen avulla Ron ja Harry tuhoavat medaljongin.

[muokkaa] Räjähtävä välinäytös

Jatkuvasti esiin putkahdelleen kolmiosilmää muistuttavan kuvion vuoksi kolmikko menee tapaamaan Ksenofilius Lovekivaa, jolla oli sama kuvio kaulassaan häissä. Lovekiva kuitenkin kavaltaa heidät ministeriölle koska Luna on panttivankina; tilanteen ratkaisee hänen tainnutustaikansa, joka osuu seinällä olevaan purskeen räjähtävään sarveen: talo lentää puoliksi ilmaan ja nuoret pääsevät pakoon.

[muokkaa] Kuoleman varjelukset

Käynti ei ollut aivan hyödytön: he saavat selville toisen salaisuuden, jonka jäljillä Dumbledore oli: kuoleman varjelukset on nimitys kolmelle ikivanhalle taikaesineelle. Ne ovat seljasauva, mahtavin taikasauva, elpymiskivi, kivi, jolla voi kutsua kuolleita luokseen ja Harryn näkymättömyysviitta.

Näkymättömyysviitta on jo Harryn. Myös Voldemort on taikasauvan jäljillä, vaikka ei tiedä, että se on yksi osa kuoleman varjeluksia. Voldemort löytää taikasauvan Dumbledoren haudasta - mutta se ei toimi hänellä niin hyvin kuin hän oletti, ja Voldemort alkaa aavistella, että Kalkaroksella on tässä osansa.

Tosin varjelusten etsiminen on hankalaa, koska aina epäileväisen kyyninen Hermione jarruttelee Harryn intoa.

[muokkaa] Kaappaus ja pako

Harrylta lipsahtaa Voldemortin nimi ja saalistajat iskevät; nuoret joutuvat vangeiksi Malfoyn kartanoon. Siellä Hermionea kidutetaan jotta hän kertoisi mistä he saivat miekan, jonka piti olla Bellatrixin holvissa Irvetassa; tästä Harry arvaa että Puuskupuhin kuppi eli yksi puuttuvista hirnyrkeistä olisi holvissa.

Harry saa yhteyden ulos taikapeilin sirpaleella ja Dobby hakee muut vangit - Lunan, Deanin ja sauvaseppä Ollivanderin - turvaan palaten sitten hakemaan muita. Matohäntä yrittää estää mutta empii ratkaisevalla hetkellä koska on henkensä velkaa Harrylle - ja hänen taikakätensä tappaa hänet itsensä.

Nuoret pääsevät pakoon - mutta Dobby kuolee Bellatrixin hopeatikarin osumasta. Tästä tulee yllättäen ratkaisu siihen asti läpäisemättömään pulmaan: Harry ymmärtää että suru on se mahti, jolla hän voi sulkea mielensä ajatuksenluvulta ja katkaista inhottavan linkkinsä Voldemortin mieleen: tuo mahtava tunne on jotain, jota pimeyden valtias ei ymmärrä - koska pitää sitä vain surkeana heikkoutena!

[muokkaa] Hyökkäys Irvetaan

Nyt nuoret hyökkäävät maahisen avulla velhojen pankki Irvetaan ja saavat kupin haltuunsa. He kuitenkin menettävät Godrickin miekan maahiselle. He pääsevät pakoon lohikäärmeellä.

Voldemort saa varkauden selville ja lähtee tarkistamaan, ovatko muut hirnyrkit tallella.

[muokkaa] Lopputaistelu alkaa - viimeiset hirnyrkit tulilinjalla

Harry ystävineen kiiruhtaa Tylypahkaan etsimään kolmatta hirnyrkkiä. Ron ja Hermione saavat tuhottua toisen basiliskin myrkkyhampaan avulla ja kolmas tuhoutuu kirotun tulen aiheuttamassa tulipalossa.

Yhteensä hirnyrkkejä on seitsemän, joista jotkut ovat tuhoutuneet tietämättä jo ennen seitsemättä kirjaa. Yksi niistä oli muun muassa toisessa kirjassa esiintynyt Tom Valedron eli Voldemortin päiväkirja, jonka Harry Potter tuhosi kirjan lopussa.

[muokkaa] Tylypahkan taistelu

Ennen lopputaistelua Tylypahka evakuoidaan oppilaista, vaikka rohkeimmat ja riittävän vanhat oppilaat jäävät taistelemaan. Kun Voldemort vaatii luovuttamaan Harryn hänelle, vain Pansy Parkinson kannattaa ajatusta: hän suorastaan kirkuu että Harry olisi luovutettava - mutta opettaja McGarmiwa lähettääkin Pansyn evakuoitavien kärjessä Tarvehuoneeseen ja sitä tietä Sianpäähän: hän antaa ymmärtää että Tylypahka on nyt Voldemortia vastaan. Muutama alaikäinen oppilas - muun muassa Ginny Weasley - jää salavihkaa mukaan taisteluun vanhempien ja opettajien kieltoa uhmaten. Myös Percy palaa takaisin hylkäämänsä perheen avuksi.

Taistelu alkaa nyt täysillä; kaikki opettajat käyttävät erityistaitojaan täysin palkein: professori Verso kylvää kuulosuojaimin varustettuna alruunoita hyökkääjien niskaan ja hän on saanut jopa räyhähenki Riesun mukaan juoneen: Riesu viskoo aukeavia yrmyliinien palkoja kuolonsyöjien päälle ja vain yltyy kun nämä roimivat häntä kirouksilla. Professori McGarmiwa puolestaan loitsii liikkeelle niin haarniskat, patsaat kuin lopulta pulpetitkin vihollisen kimppuun.

Akromantella-hämähäkkien hyökkäystä torjutaan ensin tainnutustaikojen avulla, mutta Hagrid puuttuu asiaan: hän marssii hämähäkkien keskelle ja taivuttelee ne vetäytymään - ja nämä hänen vanhimman lemmikkinsä Hämäkäkin lapset tottelevat häntä!

Tylypahkan taistelussa koetaan myös menetyksiä. Surmansa saavat mm. Fred ja Colin, sekä juuri lapsen saaneet Lupin ja Tonks.

Voldemort antaa ymmärtää eräällä huomautuksellaan että pakoon lähetetyt luihuiset olisivatkin tosiasiassa liittyneet kuolonsyöjien puolelle - mutta varsinaista varmistusta tähän ei saada.

Aberforth murisee puolestaan että luihuisia olisi pitänyt käyttää ihmiskilpinä, mihin Harry toteaa ettei se olisi auttanut - eikä Albus Dumbledore olisi koskaan tehnyt niin.

[muokkaa] Kalkaroksen tyly kohtalo - ja uskomaton paljastus

Taistelun raivotessa Harry tarkkailee salaa Rääkyvässä Röttelössä piileskelevää Voldemortia, joka surmaa Severus Kalkaroksen, uskoen voivansa sitten vihdoinkin todella hallita seljasauvaa. Kuolemaisillaan oleva Kalkaros antaa Harrylle muistojaan ja sanoo Harrylle ennen kuolemaansa:

»Katso minua»

- koska haluaa vielä viimeisen kerran nähdä Lilyn silmät, jota hän oli rakastanut lapsuudesta asti. Muistoja katsellessaan Harry saa tietää, että Harrya vihannut ja Dumbledoren edellisessä kirjassa tappanut Kalkaros onkin salaa auttanut Harrya, ja Kalkaroksen muistojen avulla Harry tietää olevansa viimeinen hirnyrkki; häneen jäi pala Voldemortin sielua tämän yrittäessä surmata hänet vauvana.

[muokkaa] Muinainen mahtitaika

Harry uhrautuu Voldemortin eteen ja Voldemort yrittää tappaa Harryn. Se ei kuitenkaan onnistu, vaan vain Harryssä elävä Voldemortin sielun palanen tuhoutuu. Kuitenkin Harry menettää tajuntansa loitsun osuessa Harryyn ja seuraa merkillinen väliepisodi oudossa palatsimaisessa rakennuksessa, jossa Dumbledore selittää Harrylle loputkin hämärät kohdat ja lopuksi paljastaa, että he ovat Harryn mielen sisällä ja Harry itse makaa metsässä siinä kohdassa mihin kaatui; Harrya suojeli sama muinainen mahtitaika, jolla hänen äitinsä oli pelastanut hänen silloin, kun kaikki alkoi: Harryn päätös uhrautua kaikkien ystäviensä puolesta levitti hänen suojakseen mahdeista suurimman eli rakkauden.

Dumbledore paljastaa nyt myös sen seikan, miksi kaiken piti olla niin vaikeata: hän lähetti nimenomaan epäileväisen Hermionen jarruttamaan Harrya, koska pelkäsi että Harryn kuuma pää voittaisi tämän hyvän sydämen. Näin Harry oppi oikeat perusteet varjelusten käytölle: hän käytti elpymyskiveä suojellakseen ystäviään - ei itsekkäästi häiritäkseen kuolleita oman mielihyvänsä vuoksi kuten Dumbledore yritti. Samoin rehtori selitti puhuneensa viimeisessä repliikissään Kalkarosille vain osatotuuden - jotta Harry varmasti pysyisi kaidalla polulla, ja tämä toimikin aivan suunnitellusti.

[muokkaa] Voittiko Voldemort sittenkään?

Harry päättää palata kehoonsa; nyt Voldemortkin palaa tajuihinsa ja määrää Narcissan - joka oli (tahallaanko?) lähimpänä Harrya - tarkastamaan onko tämä kuollut; Narcissa kuiskaa Harrylle: "Onko Draco hengissä?" ja saatuaan miltei äänettömän myönnön hän valehtelee Voldemortille että Harry olisi kuollut.

Voldemort riepottaa Harrya kidutuskirouksella, ja riepoteltuaan häntä hetken ilmassa hän määrää Hagridin vapautettavaksi ja ottamaan Harryn kannettavakseen; Hagrid tottelee mutta ei itkuisilta silmiltään huomaa Harryn tosiasiassa elävän. Voldemortin määräyksestä jopa silmälasit asetetaan miten kuten paikalleen, jotta Harry tunnistettaisiin.

Kantaessaan Harrya Hagrid haukkuu kohdatut kentaurit pataluhaksi kysyen onko "mokoma konilauma" nyt onnellisia kun Harry on kuollut! Kuolonsyöjät herjaavat kentaureja, jotka jäävät pahaenteisen hiljaisina odottamaan sivulle...

Voldemort ja kuolonsyöjät vievät Harryn Tylypahkaa puolustavien nähtäville, jotka kauhistuvat. Voldemort rehentelee ja valehtelee Harryn kuolleen surkeana pakoa yrittäessään. Tätä ei kukaan tunnu uskovan.

[muokkaa] Albuksen Kaarti nousee vastarintaan

Neville Longbottom nousee vastustamaan Voldemortia mutta Voldemort pysäyttää hänet ja kiduttaa häntä tuleen sytyttämänsä lajitteluhatun avulla: pääkuolonsyöjän mukaan tupia ei enää tarvittaisi, koska Luihuisen tunnus kelpaisi jatkossa kaikille!

Kuitenkin Neville murtautuu irti kokovartalolukosta ja samalla kaaos alkaa: Neville vetää Godrick Rohkelikon miekan hatusta ja surmaa Naginin. Näin tuhoutuu Voldemortin viimeinen hirnyrkki, jonka johdosta Voldemortista tulee jälleen kuolevainen. Lajitteluhatun tuli sammuu kaikessa hiljaisuudessa vahingoittamatta hattua mitenkään, ja jatkossa hattu palaa entisiin tehtäviinsä.

Nyt syntyy viimeinen taistelu: Hagridin moitteen ja kuolonsyöjien herjauksien äärimmäiseen raivoon lietsomien, paikalle hyökkäävien kentaurien ampumat nuolet kaatavat useita kuolonsyöjiä ja Hiinokka johtaa thestralit ja yksisarviset Voldemortin jättiläisten kimppuun. Samoin Ruaah iskee näihin todellisella raivolla.

[muokkaa] Bellatrixin loppu

Kaikkien unohtama Harry ampuu näkymättömyysviitan suojasta suojaloitsuja ystäviensä eteen ja kirouksia jokaiseen tähtäimeen saamaansa kuolonsyöjään ja pääsee lopulta Suureen saliin.

Kuolonsyöjiä kaatuu oikealla ja vasemmalla, ja monet heistä yrittävätkin vetäytyä; Bellatrix taistelee kuin riivattu Ginnyä, Lunaa ja Hermionea vastaan - mutta ylittää kaikki rajat yrittäessään tappaa Ginnyn: Molly Weasley puuttuu taisteluun ja iskee raivolla vastaan ja rupeaa kaksin taistelemaan Bellatrixiä vastaan - lopulta surmaten Bellatrixin!

Voldemort huutaa nähdessään uskollisimman kannattajansa kaatuvan, mutta samassa Harry luokin keskelle salia taikasuojan varjelumilla, joka työntää kaikki muut paitsi hänet itsensä ja Voldemortin sivuun. Hän riisuu näkymättömyysviittansa ja yleinen järkytys ja ilo humahtaa kaikkialle: Harry elää!

[muokkaa] Viimeinen kaksintaistelu

Harryn sanottua ettei enää kukaan saa vahingoittua hänen vuokseen, Voldemort rääkyy ettei Harry tarkoita sitä - vaan pelkurina tietenkin piileksisi jonkun takana! Kukaan ei usko tätä väitettä ja Harry pysyy tyynenä koko ajan, kun Voldemort hysteeristyy hetki hetkeltä enemmän:

»Kukaan ei rakasta sinua tarpeeksi jotta juoksisi kiroukseni eteen ja pelastaisi sinut!»

- eli Voldemort ei todellakaan ymmärrä, miten mahtavia taikuuden perusteita hän halveksii.

Harry latelee jäisen rauhallisena tosiasioita, joita mieliheitto vihollinen ei edes tahdo tunnustaa vaan rääkyy koko ajan voittaneensa... jo nyt alkaa näyttää selvältä kuka voittaa: kaksintaistelussa voitolla on se, joka pysyy rauhallisena...mutta tätä ei kuvitellun mahtinsa sokaisema pimeän valtias pysty tajuamaan!

Kun nousevan auringon hehkuva reuna heittää ensi valonsa suuren salin lumotussa katossa valaisten molemmat, Voldemort yrittää taas tappaa Harryn.

Voldemort ei kuitenkaan pysty tappamaan Harrya käyttämällään seljasauvalla, koska Harry on sen todellinen haltija.

Sauva otti Harryn omakseen, koska tämä onnistui aiemmin kirjassa nappaamaan mahtisauvan edellisen omistajan Draco Malfoyn sauvan. Edellisen kirjan lopussa Malfoy oli saanut sauvan omistuksen itselleen voittaessaan Dumbledoren, vaikka ei ottanut sauvaa omakseen.

Harryn aseistariisuntaloitsu kimmottaa Voldemortin oman tappokirouksen tähän itseensä, ja Seljasauva lentää kaaressa katon poikki kohti Harrya, joka sieppaa sen vapaaseen käteensä etsijän erehtymättömällä taidolla. Samaan aikaan Voldemort kaatuu taaksepäin, murskattuna, velttona ja lopultakin ehdottoman kuolleena.

On toistaiseksi tietämätöntä, mitä Voldemortin ja hänen kannattajiensa ruumiille tehtiin: ne siirrettiin aluksi sivummalle, mutta Rowling ei ole vielä kertonut, haudattiinko ne vai hävitettiinkö.

[muokkaa] Kuoleman varjelusten kohtalo

Harrya juhlitaan, mutta varsin pian hän kyllästyy ja Luna auttaa häntä livahtamaan näkymättömyysviitan alla suojaan. Harry hakee Ronin ja Hermionen; yhdessä he menevät rehtorin kansliaan kertomaan Dumbledoren muotokuvalle viimeiset auki olleet seikat: Harry sanoo pudottaneensa sormuksen metsään eikä sitä sieltä enää löytäisi, pitävänsä itse perintönä saamansa näkymättömyysviitan ja korjattuaan rikkimenneen paatsama-feeniksinsulka -taikasauvansa seljasauvalla ilmoittaa vievänsä seljasauvan takaisin Dumbledoren hautaan: jos hän aikanaan kuolisi voittamattomana, sauvan voima sammuisi lopullisesti.

Harryn mukaan seljasauva oli aiheuttanut jo liikaa tuskaa, että se olisi käyttämisen arvoinen, ja varsinainen tarina loppuu siihen, että hän palaa vuoteeseensa Rohkelikkotornissa suunnitellen kutsuvansa Oljon tuomaan hänelle voileivän unipalaksi.

[muokkaa] Epilogi

Kirja päättyy epilogiin, jossa kerrotaan, mitä Harrylle, Ronille ja Hermionille kuuluu 19 vuoden jälkeen. Kerrottakoon, että Harry päätyi yhteen Ginnyn, ja Ron Hermionen kanssa. Epilogissa Harrylla ja Ginnyllä on kolme lasta - James Sirius, Albus Severus ja Lily Luna - kun taas Ronilla ja Hermionella kaksi, Rosie ja Hugo. Nuorimmaiset jäävät vielä kotiin, kun Albus ja Rose lähtevät Tylypahkaan ensiluokkalaisina ja James kerskuvana konkarina (tois- tai kolmasluokkalaisena). James kiusaa pikkuveljeään koko automatkan ajan:

»Ei siinä mitään pahaa ole. Sanoin vain, että hän voi olla luihuinen..»

- mitä pikkuveli ajatuksenakin inhoaa, mutta isoisänsä taipumukset kiusantekoon perinyt James jatkaa aina vain, kunnes Ginny rupeaa näyttämään räjähdyspisteiseltä ja poika lopettaa.

Lisäksi aivan ohimennen paljastuu, että Ted Lupinilla on jotain säpinää Billin ja Fleurin tyttären Victoiren kanssa, mikä ihastuttaa jo ajatuksenakin molempia perheitä: onko Harryn kummilapsesta tulossa virallisestikin suvun jäsen?

Percy Weasley vilahtaa äänenä; hän paasaa entiseen mahtipontiseen tapaansa luudanvarsisäännöistä - eli hän on yhä taikaministeriössä.

Samoin Draco Malfoy näyttäytyy aivan ohimennen poikansa Scorpiuksen ja vaimonsa Astoria Greengrassin seurassa King's Crossin asemalla. Draco oli muuten samannäköinen, korkeintaan hiusraja hieman vetäytynyt. Ron aivan erityisesti varoittaa tytärtään pitämään huolen että voittaa Scorpiuksen joka lajissa - eikä seurustelisi tämän kanssa, koska se suututtaisi Weasleyn vaarin; tämä saa Hermionen puoliksi nauramaan ja puoliksi suuttumaan:

»Taivaan tähden, Ron! Älä yritä kääntää heitä toisiaan vastaan ennen kuin he ovat päässeet edes kouluun asti!»

Albus on isänsä lohdutteluista huolimatta aivan kauhuissaan mahdollisuudesta joutua Luihuiseen, joten lopulta Harry kertoo miten itse välttyi siltä - ja pojan ilme kirkastuu.

»Albus Severus," Harry sanoi, "sinä olet saanut nimesi kahdelta Tylypahkan rehtorilta. Toinen heistä oli luihuinen, enkä usko, että olen koskaan tuntenut häntä urheampaa miestä.»

»Meille sillä ei ole väliä Al. Mutta jos se on sinulle tärkeää, sinä voit valita Luihuisen sijaan Rohkelikon. Lajitteluhattu kuuntelee sinun valintaasi.»

Lopuksi, junan kadotessa mutkaan, Harry koskettaa arpeaan hajamielisesti: se ei ole särkenyt sitten Voldemortin kuoleman eikä särje nytkään. Arpi ei ollut vaivannut Harrya yhdeksääntoista vuoteen.

Kirja loppuu lauseeseen:

»Kaikki oli hyvin.»

[muokkaa] Lähteet

• Rowling, J. K.: Harry Potter ja kuoleman varjelukset. (Harry Potter and the Deathly Hallows, 2007.) Suomentanut Jaana Kapari. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4004-5.

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Harry Potter -fanit sivuston sivu kirjasta
• "Fanit pääsivät viimein uuden Harry Potterin kimppuun", Helsingin Sanomat
• Elina Lappalainen: Harry Potter and the Deathly Hallows. Savon sanomat 23.7.2007.
• Reetta Lehikoinen: Harry Potter and the Deathly Hallows. Joensuun ylioppilaslehti 6/2007.
• Suvi Ahola: Modernin ajan suuri tarina ei ole liian suuri. Helsingin sanomat 7.3.2008.
• Maija-Liisa Westman: Harry Potter ja kuoleman varjelukset. Keskisuomalainen 8.3.2008.
• Mari Viertola: Uskollisuusloitsut koetuksella. Turun sanomat 8.3.2008.
• Marja Luokomaa: Harry Potter ja kuoleman varjelukset. S-Zone 13.3.2008.