Harold Shapero

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Harold Samuel Shapero (29. huhtikuuta 192017. toukokuuta 2013[1]) oli yhdysvaltalainen säveltäjä.

Shapero syntyi Massachusettsissa. Hän soitti lapsesta saakka pianoa ja perusti ystävänsä kanssa jazzyhtyeen. Hän opiskeli Nicolas Slonimskyn ja Ernst Krenekin, sitten Harvardin yliopistossa Walter Pistonin ja Paul Hindemithin johdolla. Hän oli 1940-luvulla Tanglewoodin ensimmäisiä opiskelijoita. Hänelle myönnettiin vuonna 1941 Prix de Rome teoksesta Nine-Minute Overture. Sodan vuoksi hän ei kuitenkaan päässyt Italiaan.

Harvardista valmistuttuaan Shapero opiskeli Nadia Boulangerin johdolla. Hän tutustui myös Igor Stravinskiin. Hän meni vuonna 1945 naimisiin taidemaalari Esther Gellerin kanssa. Leonard Bernstein johti vuonna 1948 hänen Symphony for Classical Orchestransa kantaesityksen Bostonin sinfoniaorkesterin soittamana. Shapero sai Yhdysvalloissa välittömästi mainetta, mutta myös kritiikkiä; mm. Aaron Copland syytti häntä New York Timesin artikkelissa omaperäisyyden puutteesta.

Shapero opetti Brandeisin yliopistossa 37 vuotta. Hän sai vuonna 1953 Hannah-tyttären, ja 1961 hänelle myönnettiin Fulbright-stipendi. Hän vetäytyi Brandeisin yliopistosta vuonna 1988 mutta jatkoi vielä 2000-luvullakin säveltämistä sekä akustisille että elektronisille soittimille. Hän kuului Arthur Bergerin, Lukas Fossin, Irving Finen, Alexeï Haieffin ja Claudio Spiesin kanssa niin kutsuttuun Bostonin koulukuntaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bowles, Jerry: Harold Shapero, Dead at 93 Sequenza21. 18.5.2013. The Contemporary Classical Music Community. Viitattu 21.5.2013. .(englanniksi)
Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.