Harmaakuvemyyrä
| Harmaakuvemyyrä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha |
| Yläheimo: | Muroidea |
| Heimo: | Myyrät Cricetidae |
| Alaheimo: | Varsinaiset myyrät Arvicolinae |
| Suku: | Myodes |
| Laji: | rufocanus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myodes rufocanus |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Harmaakuvemyyrän levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Harmaakuvemyyrä (Myodes rufocanus, entinen nimi Clethrionomys rufocanus) on pohjoinen yleinen myyrälaji. Se esiintyy hyvin erilaisissa biotoopeissa soiden laitamilta ja lehdoista tunturien kivilouhikkoihin. Kannan suuruudessa on huomattava, 4–5 vuoden mittainen sykli.[1]
Suomessa laji on rauhoitettu.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harmaakuvemyyrän levinneisyysalue ulottuu Fennoskandian pohjoisosista Venäjälle Siperian poikki ja sieltä edelleen Kamtšatkalle ja Sahalinille sekä Japaniin, Mongoliaan, Kiinaan ja Koreaan asti.[1]
Suomessa harmaakuvemyyrän yhtenäisen levinneisyyden eteläraja kulkee Perämeren pohjukasta Kuusamoon.
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harmaakuvemyyrän ruumiin pituus on 6,5–13,5 senttiä, häntä 2–4 senttiä ja paino 10–60 g. Sen selän väritys on punaruskea, kyljet hopeanharmaat ja vatsa vaaleanharmaa.
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harmaakuvemyyrä on aktiivisimmillaan hämärän aikaan, mutta liikkuu kaikkina vuorokauden aikoina. Se tekee aluskasvillisuuden joukkoon käytäviä ja kiipeilee vähemmän kuin muut sukunsa edustajat, metsämyyrä ja punamyyrä. Harmaakuvemyyrä on myös hyvä uimari.[3]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harmaakuvemyyrän poikueessa on yleensä 4–7 poikasta. Kantoaika kestää 18–19 päivää, ja nuoret yksilöt ovat sukukypsiä jo 30–60 päivän ikäisinä. Lisääntymiskausi vaihtelee asuinalueen eri osissa. Kevään ensimmäiset poikaset voivat lisääntyä suotuisissa oloissa jo samana kesänä, mutta jos myyriä on tiheässä, sukukypsäksi varttuminen viivästyy.[4]
Pesänsä harmaakuvemyyrä tekee sammalmättääseen, maan- tai kivenkoloon tai varvikkoon. Valtaosa harmaakuvemyyristä jää alle vuoden ikäisiksi, vanhimmat elävät 2-vuotiaaksi.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harmaakuvemyyrä on pääasiassa kasvinsyöjä. Se suosii vihreitä kasvinosia, kukintoja, marjoja, siemeniä ja puiden ja pensaiden kuorta. Japanissa ne syövät talvella bamburuokoa.[4] Suomessa erityisesti mustikka on harmaakuvemyyrän keskeinen ravinnonlähde. Harmaakuvemyyrä ei juuri välitä jäkälistä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Sheftel, B. & Henttonen, H.: Myodes rufocanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Thomas Lilley: Harmaakuvemyyrä – Myodes rufocanus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Harmaakuvemyyrä Luontoportti.com. Viitattu 21.7.2015.
- ↑ a b Kaneko, Yukibumi & Nakata, Keisuke & Saitoh, Takashi & Stenseth, Nils Chr. & Bjørnstad, Ottar N.: The Biology of the Vole Clethrionomys rufocanus: a Review. Hokkaido University. 19.9.2009. Arkistoitu 2.5.2013. Viitattu 11.11.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Valokuva CalPhotos
|