Harmaakurkkurastas
| Harmaakurkkurastas | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Turdus obscurus Gmelin, 1789 |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
| |
Harmaakurkkurastas eli taigarastas (Turdus obscurus) on hieman punakylkirastasta muistuttava siperialainen rastas.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on 20–23 cm, siipien kärkiväli 36–38 cm ja paino noin 60 g. Rinta ja kupeet ovat oranssit, vatsa valkea, siivet ja selkäpuoli ruskehtavat ja pää, hartiat sekä rinta harmaat. Naamassa kaksi valkoista juova, joiden välissä mustaa silmän edessä. Nokka on keltamusta. Sukupuolet ovat lähes samanvärisiä.
Levinneisyys [muokkaa]
Siperian havumetsäalueen eli taigan pesimälintu, joka muuttomatkoillaan harhautuu toisinaan myös Eurooppaan. Se on muuttolintu, joka talvehtii Aasian eteläosissa Japanista Intiaan. Lajin elinympäristön ala on noin 10 miljoonaa neliökilometriä. Suomessa harmaakurkkurastas on harvinainen satunnaisvieras, se on tavattu viidesti vuoden 2007 loppuun mennessä.[2]
Elinympäristö [muokkaa]
Siperiassa laji pesii havumetsissä, Kaukoidässä myös lehtimetsissä jokivarsilla, järven- ja merentametsissä sekä hedelmätarhoissa ja puistoissa. Tavataan vuoristossa noin kahden kilometrin korkeudelle saakka.
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesä on puussa ja munia on 4–6.
Ravinto [muokkaa]
Harmaakurkkurastas on kaikkiruokainen ja sen ravinto koostuu madoista, hyönteisistä ja muista selkärangattomista sekä marjoista ja hedelmistä.
Lähteet [muokkaa]
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa, V. – Oxford University Press. Hongkong. ISBN 0-19-857508-4
- ↑ Turdus obscurus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Rariteettikomitea
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Huhta-Koivisto, Markku ym. 1979: Harmaakurkkurastas Turdus obscurus* ensi kertaa Suomessa. – Lintumies 4.1979 s. 187–188. LYL.
- Mikkola, Karno 1984: Harmaakurkkurastas Paraisilla. – Lintumies 4.1984 s. 178. LYL.
Sivulta puuttuu