Harjavallan vesivoimalaitos

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Harjavallan voimalaitos)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harjavallan vesivoimalaitos
Harjavallan voimalaitos
Harjavallan voimalaitos
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Sijainti Harjavalta ja NakkilaView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°20′17″N, 22°06′50″E
Rakentaminen alkoi 1937 [1]
Sähköverkkoon 1939
Valmistunut 1939 [1]
Perustaja Länsi-Suomen Voima Oy
Pääurakoitsija August Sandsund
Suunnittelija Erik Bryggman
Omistaja Länsi-Suomen Voima Oy
Pato
Tyyppi gravitaatiopato (betonia),
maapato
Vesistö Kokemäenjoen vesistö
Joki tai koski Kokemäenjoki, Pirilänkoski
Valuma-alue 26 117 km² [2]
Keskivirtaama 231 m³/s [2]
Yläpuolinen patoallas
Nimi Kokemäenjoki
Pituus 16 km [3]
Leveys 0,8 km [3]
Keskikorkeus 28,98 m mpy. [2][3]
(27,17–29,47 m mpy.)
Alapuolinen allas
Nimi Kokemäenjoki, Lammaistenlahti [3]
Pituus 39 km [3]
Leveys 0,85 km [3]
Keskikorkeus 2,6 m mpy. [3]
Voimalaitos
Tyyppi jokivoimalaitos
Pudotuskorkeus 26,4 m [4]
Rakennevirtaama 360 m³/s [4]
Turbiinit 2 × Kaplan (45 MW)
1 × Kaplan (20 MW) [2][5]
Kapasiteetti 105 MW [6][4]
Vuosituotanto 430 GWh [7]
Kartta
Harjavallan vesivoimalaitos
Commons luokka
Lammaistenkoski vuonna 1938 voimalaitoksen rakennustöiden alkuvaiheessa.
Harjavallan voimalaitos alajuoksulta kuvattuna.
Lammaisten kosken vanhan uoman alta paljastunutta hiekkakivikalliota.

Harjavallan vesivoimalaitos sijaitsee Kokemäenjoessa entisen Lammaistenkosken (eli Pirilänkosken) kohdalla Harjavallan ja Nakkilan kunnan rajalla. Voimalaitoksen pudotuskorkeus on 26,4 metriä ja nettosähköteho yhteensä 105–110 megawattia [7], mikä tekee siitä yhden Etelä-Suomen tehokkaimmista vesivoimalaitoksista. Voimalaitoksen omistaa Länsi-Suomen Voima [8].[2][3][4]

Pato[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalapato on yhtenäinen ja se sijaitsee aivan patoaltaan alaosassa. Joen ylittävä betoninen osuus on alle 240 metriä pitkä. Betoninen pato on tyypiltään gravitaatiopato, joka lepää hiekkakivikallion päällä. Loput padosta on yli 400 metriä pitkä maapato. Voimalan patoallas muodostuu joen uoman kuluttamasta syvästä jokilaaksosta.[3]

Keskellä patoa on neljä ylivuotoaukkoa ja valuvalle vedelle tehdyt kanavat. Varsinaiset juoksutusportit sijaitsevat padon oikealla sivulla. Portteja on kaksi ja sijaitsevat padon yläreunalla. Padon oikealla sivulla on portti tukinuiton sisäänotolle. Tukkiränni on jätetty paikoilleen, vaikka puunuittoa ei enää harjoiteta. Ränni loppuu alakanavaan joen vasemmalle puolelle. Metsässä on jätetty pylväät toisesta rännilinjauksesta, joka päättyy joen oikealle rannalle.[3]

Voimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalaitoksen sähköntuotanto käyttää kolmea vesiturbiinia, joiden kapasiteetti on 40 megawattia (MW), 40 MW ja 22 MW. Turbiinit ovat Kaplan-turbiineja, joista kaksi käynnistettiin vuonna 1939 ja kolmas pienempi vuonna 2016. Ne pyörittävät pystyasennossa kahta Siemens-Schuckertin toimittamaa 42 MVA kolmivaihegeneraattoria, joiden jatkuva teho on 26 MVA. Ne tuottavat sähköenergiaa 11 000 voltin jännitteellä. Roottorien halkaisija on 6,4 metriä ja ne ovat vesijäähdytettyjä. Vesiturbiini ja sähkögeneraattori painaa yhdessä 160 tonnia. Voimalan vuosituotanto on 430 gigawattituntia.[9][7][10][8]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimayhtiö Länsi-Suomen Voima Osakeyhtiö perustettiin vuonna 1935 ja sen suurimpia osakkaita olivat Nokia Oy, A. Ahlström Oy ja W. Rosenlew & Co. Länsi-Suomen Voima Osakeyhtiö jätti rakennuslupa-anomuksen Pirilänkosken voimalaitoksesta Turun ja Porin läänin maaherralle 4. toukokuuta 1935. Rakentamisen valmistelut aloitettiin keväällä 1937 ja työt aloitettiin heinäkuussa. Työmaalle tehtiin rataverkosta pistoraide voimalatyömaalle. Hankkeen työnjohtajana oli insinööri August Sandsund. Voimalaitos rakennettiin arkkitehti Erik Bryggmanin suunnitelmien mukaan [11]. Padosta jäi puolet Harjavallan puolelle ja puolet Nakkilan puolelle. Kuntaraja ylittää voimalapadon niin, että tuotantorakennus jää Nakkilan puolelle. Padolle rakennettiin kansi, joka toimii henkilöliikenteen siltana.[9][10][12]

Padon valmistuttua alkoi voimalaitoksen vesiturbiinien ja generaattoreiden asennus. Ensimmäinen turbiini ja generaattori käynnistyi joulukuussa 1939 ja sen sähköä johdettiin aluksi talvisodan pommituksista kärsivään Helsinkiin. Voimalasta vedettiin 110 000 voltin korkeajännitelinja Nakkilaan ja Helsinkiin. Toisen turbiinin asentaminen kuitenkin viivästyi sodan takia. Voimalaan oli tilattu kaksi kaplanturbiinia, joiden kapasiteetti oli yhteensä 73 megawattia. Voimalan toinen sähkögeneraattori saatiin maahan Saksasta sodan puhjettua, mutta sen asentaminen paikoilleen ja käynnistäminen jäi kevääseen 1940. Se oli Siemens-Schuckertin toimittama 42 MVA kolmivaihegeneraattori [10].[9][8]

Kokemäenjoella oli voimassa uittosääntö, jolloin voimalaitoksella on velvoite järjestää tukinuitolle väylä voimalan ohite. Se tehtiin rakentamalla tukkiränni padon päältä alas Pirilän suvantoon.[1] Tukkiränni on edelleen olemassa, mutta laitteistot on purettu.

Voimalaitosta kutsutaan Harjavallan voimalaitokseksi, vaikka kaupungin alueella on ainoastaan osa padosta. Itse voimalaitosrakennus ja siihen liittyvät toimitilat ovat Nakkilan kunnan alueella. Nimitys johtuu siitä, että voimalaitos oli alun perin tarkoitus rakentaa jo 1910-luvulla viiden kilometrin päähän yläjuoksulle Harjavallan Havinginkoskeen.[13]

Ympäristövaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokemäen ja Harjavallan läpi virtaavan Kokemäenjoen eroosio oli kuluttanut savipatjan ja hiekkakerrokset pois ja paljastanut Harjavallassa koskijakson alaosissa hiekkakivikalliot. Kun joenuomaan suunniteltu patoallas täyttyi, katosi kylämaisemista joen uurtama laakso ja joen vesi ylettyi paikoin äyräälle asti. Harjavallassa joesta tuli parisata metriä leveä, padon lähellä 400 metriä leveä, ja Kokemäen Tulkkilassa asti Pyhänkorvan koski peittyi veden alle. Voimalan alle jäivät kaikki Kokemäenjoen alajuoksun suurimat kosket. Niiden luontaiset putouskorkeudet olivat yläjuoksulta lukien Havinginkoskessa 3,5 metriä, Harjavallankoskessa 7,25 metriä ja Lammaisten- eli Pirilänkoskessa 6,6 metriä. Nämä tekivät yhteensä noin puolet siitä putouksesta, joka syntyi Kokemäeltä matkalla Poriin. Viljelyssä ollutta peltomaata peittyi 192 hehtaaria. Myös Harjavallan vuonna 1912 valmistunut silta korvattiin uudella sillalla. Padon alapuolella joen vedet on ohjattu etelämmäksi ja entinen koskenpohja on jätetty paljaana näkyviin. Se peittyy vedestä vain ohijuoksutusten aikana.[9]

Joen ekosysteemi ja vaelluskalat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjavallan voimala oli Koemäenjoen ensimmäinen voimalaitos, joten sen rakentaminen lopetti lohen ja nahkiaisen nousun joen yläjuoksulle päin. Virtaava joki on yläjuoksulla muuttunut järvimäiseksi ja jokaisen voimalapadon kohdalla kalojen liikkuminen on estynyt. Kokemäenjokeen istutetaan säännöllisesti kalaa vuosittaisten suunnitelmien mukaan.[14]

Voimalan myöhempi kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1987 suoritettiin voimalassa tuotantoyksiköiden perukorjauksia [15]. Vuonna 2013 käynnistettiin voimalaitoksen laajamittainen uudistamishanke. Yksi kerrallaan modernisoitiin ja kunnostettiin vesiturbiinit ja niiden sähkögeneraattorit. Työn teki Alstom ja modernisointi kasvatti niiden kapasiteettia 36,5 megawatista 45,4 megawattiin. Kesäkuussa 2014 aloitettiin uuden voimalaitosyksikön rakennustyöt. Syyskuussa 2016 saatiin uusi yksikkö mukaan tuotantoon 20 megawatin kapasiteetilla. Sen 25 MVA:n sähkögeneraattorin toimitti Alstom ja se rakennettiin Espanjan Bilbaossa [16]. Laitoksen yhteiskapasiteetti kohosi 105 megawattiin, jolla se nousi Suomen kymmenen suurimman vesivoimalaitoksen joukkoon. Vuotuinen 390 gigawattitunnin sähköntuotanto kasvoi noin kymmenen prosenttia 430 gigawattituntiin. Vuonna 2018 kunnostettiin toisen vesiturbiinin tuloveden sulkuluukkua.[17][4][5][7][8]

Toimintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalaitoksen lähistöllä joen pohjoisrannalla Harjavallassa sijaitsee Satalinnan sairaala. Patotien pohjoispäässä on pysäköintialue, josta lähtee Paratiisin luontopolku. Se kulkee 1,7 kilometrin matkan joen varrella olevassa lehtometsässä. Polun toisessa päässä sairaalan kohdalla on uimapaikka ja puuportaat äyrään päälle. Voimalan alapuolinen Lammaistenlahti on suosittu virkistyskalastajien keskuudessa ja sinne istutetaan vuosittain tuhansia lohenpoikasia.[18][12]

Kokemäenjoella on melontareitti, jonka ohjeiden mukaan melojat voivat ohittaa padon. Reittikuvauksen voi noutaa esimerkiksi Kokemäenjoen kuntien kirjastoista.

Lammaistenlahden kulttuurimaisema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjavallan voimalaitos on osa Lammaistenlahden kulttuurimaisemaa, joka kuuluu Museoviraston Valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Voimalaitoksen lisäksi se käsittää joen pohjoispuolella olevan Pirilän vanhan asutuksen ja eteläpuoliset Huovintien sekä Torttilan ja Lammaisten vanhat talonpoikaistalot.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vanhaa Harjavaltaa, Satakunnan nuorisoseurain liiton julkaisuja. Kustantaja: Harjulan kilta, 1953.
  • Jokela, Pekka: Kokemäenjoki - Lohikiloista megawateiksi. Suomen ja Skandinavian historian tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1996.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Harjavallan voimalaitos, Hämeen ELY-keskus ja Varsinais-Suomen ELY-keskus, viitattu 17.3.2020
  2. ↑ a b c d e Harjavallan vesivoimalaitosta koskevan Turun ja Porin läänin maaherran 29.12.1937 antaman päätöksen muuttaminen lisäkoneiston rakentamiseksi ja valmistelulupa hanketta varten, Harjavalta ja Nakkila (Arkistoitu – Internet Archive) (diaarinumero ESAVI/157/04.09/2012), 1.10.2013, viitattu 17.3.2020
  3. ↑ a b c d e f g h i j Harjavallan voimalaitos (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.3.2020.
  4. ↑ a b c d e Kokemäenjoen säännöstely, ympäristo.fi, 10.5.2019, viitattu 17.3.2020
  5. ↑ a b Tekninen kuvaus lansisuomenvoima.fi. Harjavalta: Länsi-Suomen Voima. Arkistoitu 19.9.2020. Viitattu 25.4.2020.
  6. ↑ Harjavallan voimalaitos, Pohjolan Voima Oy, viitattu 17.3.2020
  7. ↑ a b c d Pohjolan Voima Oy: Uutiskirje Harjavallan uudistamisesta. pohjolanvoima.fi. Arkistoitu 19.4.2018. Viitattu 19.4.2018.
  8. ↑ a b c d Tuominen, Esa: Harjavallan voimalaitokselle rakennetaan lisää tehoa rakennusliitto.fi. 2015. Rakennusliitto. Arkistoitu 13.5.2016. Viitattu 24.4.2020.
  9. ↑ a b c d Harjavallan vesivoimalaitos on otettu käyttöön vuonna 1939 lansisuomenvoima.fi. Harjavalta: Länsi-Suomen Voima. Arkistoitu 19.9.2020. Viitattu 24.4.2020.
  10. ↑ a b c Sähkögeneraattori, Sähkömuseo Elektra (valokuva), 1940
  11. ↑ Myllykylä, Turkka: Suomen kulttuurihistoriallisesti arvokkaat sähköä tuottavat vesivoimalaitokset (PDF) 1995-1999. Museovirasto & Fortum. Viitattu 25.4.2020.
  12. ↑ a b c Lammaistenlahden kulttuurimaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 25.4.2020.
  13. ↑ Harjavallan voimalaitos. Helsingin Sanomat, 23.10.1938, nro 286, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.1.2021.
  14. ↑ Kalakannasta huolehtiminen lansisuomenvoima.fi. Harjavalta: Länsi-Suomen Voima. Arkistoitu 19.9.2020. Viitattu 24.4.2020.
  15. ↑ Aikataulu lansisuomenvoima.fi. Harjavalta: Länsi-Suomen Voima. Arkistoitu 21.10.2018. Viitattu 25.4.2020.
  16. ↑ Alstomille yli 10 M€:n generaattoriprojektit Harjavallan vesivoimalaitokselta sahkoala.fi. 4.6.2014. Viitattu 25.4.2020. [vanhentunut linkki]
  17. ↑ Leppiniemi, Ilari: Luukun pinnasta lähtee ruoste, Kokemäenjoen pinnasta pari metriä: Harjavallan voimalaitoksen kunnostustyöt vaikuttavat veden määrään siinä missä öljyvahingon puhdistuskin – myös ensi kesänä satakunnankansa.fi. 13.8.2018. Pori: Satakaunnan kansa. Viitattu 24.4.2020. [vanhentunut linkki]
  18. ↑ Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Kokemäenjoen vesivoimalaitokset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Harjavallan_vesivoimalaitos&oldid=22056593”