Harjasgekko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Harjasgekko
Gekkoninae Rhacodactylus ciliatus orange.png
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Liskot Sauria
Heimo: Gekot Gekkonidae
Suku: Rhacodactylus
Laji: ciliatus
Kaksiosainen nimi
Rhacodactylus ciliatus
(Guichenot, 1866)[1]
Levinneisyyskartta
Rhacodactylus ciliatus range map.jpg
Synonyymit
  • Correlophus ciliatus Guichenot, 1866[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Harjasgekko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Harjasgekko Commonsissa

Harjasgekko (Rhacodactylus ciliatus) on gekkoihin kuuluva lisko, jota tavataan Uuden-Kaledonian saarilla. Sen luultiin kuolleen sukupuuttoon, kunnes se löydettiin uudelleen vuonna 1994. Harjasgekot voivat usein elää yli kymmenvuotiaiksi. Muista lajeista poiketen nämä eivät kasvata uutta häntää menetetyn tilalle. Luonnossakin monet harjasgekot elävät hännättöminä. Harjasgekko on yöaktiivinen laji.

Harjasgekko on käsiteltävä ja helppohoitoinen, aloittelijallekin sopiva laji. Sen suosio lähentelee hyvin suositun leopardigekon (Eublepharis macularius) suosiota.

Koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjasgekon pituus kuonon päästä peräaukkoon vaihtelee 9–10 cm, naaraat ovat uroksia suurempia. Häntä on hieman alle puolet vartalosta. Harjasgekon koko pituus on 15–25 cm ja se painaa 40–55 grammaa.[2]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjasgekolla on tukeva ruumis ja kolmion muotoinen pää.[3] Nimensä se on saanut ohimolta olkapäille jatkuvasta harjastaan, joka joillain yksilöillä ulottuu takajalkoihin asti. Harjasgekon väritys on yleensä kirkkaampi yöllä kuin päivällä. Harjasgekon väritys vaihtelee paljon. Yleisimpiä värejä ovat keltaisen, ruskean, oranssin, puna ruskean, vihertävän, beigen ja harmaan eri sävyt. Kuvioitakin on monia erilaisia esim. tiikeri: tummempia raitoja selässä, buckskin=Kaikkein yleisin muoto harmahtava tai ruskehtava, dalmatialainen: tummia pilkkuja joka puolella, liekit/tuli: liekkikuvio kyljissä ja harlekiini: tumman ja vaalean värin yhdistelmä.

Sukupuolen voi määrittää hännän tyvessä olevista hemipenispullistumista. Varma sukupuolen määrittäminen on mahdollista vasta vuoden iässä.[4]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjasgekkoja elää luonnossa Uuden-Kaledonian pääsaaren eteläosassa ja ainakin yhdellä sitä ympäröivistä pikkusaarista, Ile des Pinsillä. Se viettää suuren osan ajastaan kiipeillen pensaissa ja pienissä puissa. Päivän ajaksi se etsii läheltä maanpintaa piilopaikan nukkuakseen.[4]

Harjasgekko lemmikkinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terraario[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terraarion tulee olla korkea, koska nämä gekot kiipeilevät mielellään. Yksi harjasgekko voidaan majoittaa 50*40*80 (leveys*syvyys*korkeus) kokoiseen terraarioon, mutta mitä suurempi terraario on sitä parempi. Kahta urosta ei tulisi majoittaa samaan terraarioon mahdollisten tappeluiden ehkäisemiseksi, mutta myös naaraat voivat tapella keskenään. Nuori harjasgekon poikanen voidaan majoittaa 20*30*40 kokoiseen terraarioon tai muovilaatikkoon joka on rei'itetty. Terraarion sisustuksena voidaan käyttää bambua, eläviä kovalehtisiä kasveja jotka kestävät gekon kiipeilyä, korkkia sekä juurakoita. Pohjamateriaalina voidaan käyttää haketta, terraario mattoa tai talouspaperia. Havupuita ei suositella käytettäviksi terraarion sisustuksessa, sillä ne voivat aiheuttaa hengitystieinfektion, joka voi johtaa liskon kuolemaan. Harjasgekot eivät vaadi UV-valoa, mutta elävien kasvien kannalta se on erittäin suositeltava. Valoisaa aikaa tulee luoda 12-14 tunniksi. Terraarion lämpötilaksi käy normaali huoneenlämpö. Päivällä lämpötilan tulisi olla 21-26 astetta ja yöksi lämpötilan voi laskea 18-20 asteeseen. Jatkuvat yli 27 asteen lämpötilat voivat johtaa johonkin vakavaan sairauteen tai pahimmassa tapauksessa liskon kuolemaan.[4] Terraarion ilmankosteuden tulee olla 75-85 %. Terraariota tulee sumutella kahdesti päivässä mieluiten aamuin ja illoin.[3]

Ruokinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisen harjasgekon ravinnossa on suunnilleen yhtä paljon hedelmiä ja sirkkoja. Aikuisille tarjoillaan hedelmää noin kolme kertaa viikossa ja sirkkoja 3-5 kertaa riippuen siitä, kuinka monta sirkkaa kerralla syötetään. Poikasille tarjotaan sirkkoja noin 4-5 kertaa viikossa ja hedelmää n. 3 kertaa viikossa. Poikasena harjasgekot saattavat jättää hedelmän kokonaan syömättä. Pölytä sirkat vitamiinijauheessa (esim. Nutrobal) joka kerta kun tarjoat niitä ja pari kertaa viikossa kalkkijauheessa (esim. apteekeista saatavalla liitujauheella). Hedelmäksi kelpaavat kaikki muut paitsi sitrushedelmät. Hedelmät tulee murskata soseeksi tai ostaa kaupasta valmista vauvan purkkisosetta. Aprikoosi on erittäin hyvää sen korkean kalsiumpitoisuuden vuosi. Harjasgekko juo veden pääasiallisesti terraarion laseihin ja kasvien lehdille sumutetusta vedestä.[3] Lisäjuoma-astiaa voidaan pitää terraariossa kunhan se ei ole kovin syvä sillä harjasgekko saattaa jopa hukkua omaan juoma-astiaansa. Vettä juoma-astian pohjalla tulee olla maksimissaan 1 cm.

Lisäännyttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjasgekot lisääntyvät helposti terraario-oloissa. Harjasgekkoja kannattaa yrittää lisäännyttää vasta kahden ikävuoden jälkeen.[5] Uros ja naaras (tai naaraat) on pidettävä eri terraariossa ennen lisäännyttämistä. Naaraalle tulee antaa kalkkia noin viikon ajan joka syöttökerralla ennen lisäännyttämistä, jottei muniminen kuluta naaraan koko kalkkivarastoa loppuun. Tätä tulee jatkaa, kunnes liskot erotetaan takaisin omiin terraarioihinsa noin kahden kuukauden jälkeen. Kun parittelu on tapahtunut naaras munii kerralla 2-4 munaa 3-6 viikon välein. Terraariossa pitää olla muninta-astia, joka on täytetty kostealla vermikuliitilla tai turpeella. Munat otetaan muninta-astiasta varovasti pois ja haudotaan kosteassa vermikuliitissa (huoneenlämpö käy) noin 21-26°C:n lämpötilasta riippuen 50-80 päivää. Munat pitää haudata kosteaan vermikuliittiin vaakatasoon niin, että munasta näkyviin jää vain yksi kolmasosa. Poikaset voidaan asuttaa muovisiin faunabokseihin tai kaupoissa myytäviin kannellisiin smart-laatikoihin; jälkimmäisiin on tehtävä ilmareikiä. Poikaset tulee pitää pienissä asumuksissa, jotta ne saavat sirkat helposti kiinni eivätkä stressaannu liian isossa terraariossa. Pienet poikaset voidaan asuttaa samassa laatikossa, mutta kun ne kasvavat suuremmiksi, ne kannattaa erottaa omiin terraarioihin.[6]

Sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjasgekot sairastuvat yleensä hyvin harvoin. Sairaudet johtuvat yleensä liian matalasta tai korkeasta lämpötilasta, väärästä kosteudesta, huonosta terraariosisustuksesta tai vääränlaisesta ruokavaliosta. Yleensä sairauksista vältytään kun noudatetaan oikeanlaisia hoito-ohjeita. Yleisimpiä sairauksia ovat:

  • Nahanluontiongelmat: nahanluontiongelmiin yleisin syy on liian matala kosteusprosentti. Varpaista ja nenänpäästä vanhan nahkan saa pois, kun liskon laittaa noin 20 minuutiksi muovilaatikkoon, jonka pohjalla on kostea talouspaperi ja kannessa ilmareikiä. Jos tämä ei auta, voi nahanpalasia yrittää irrottaa esimerkiksi pumpulipuikon avulla.
  • MBD (metaliboc bone disease eli luukato) johtuu D3-vitamiinin puutostilasta. Hoitamattomana MBD johtaa liskon kuolemaan. Oireita ovat nykiminen, liikuntakyvyn heikkeneminen ja ruokahaluttomuus. Luukadon hoidossa ja ehkäisyssä on tärkeää muistaa pölyttää sirkat liitu- ja vitamiinijauheessa sekä lisätä sitä soseiden joukkoon. Jos oireet ei häviä kuukauden kuluessa, ota yhteyttä lähimpään matelijat tuntevaan eläinlääkäriin, joka pistää D3-vitamiinia gekolle rokotteena.
  • Munimisongelmat: Ongelmat munimisessa voivat johtua vääränlaisesta ravinnosta, liian alhaisista lämpötiloista, nestehukasta tai vääränlaisesta munimisalustasta.
  • Keuhkokuume: Hengitysvaikeudet voivat johtua ympäristöstä (esimerkiksi jatkuvat kosteat olosuhteet, huono ilmankierto), vääränlaisesta ravinnosta tai huonosta hygieniasta.
  • Loiset: Luonnosta pyydystetyt tai terraariossa kasvatetut gekot voivat kantaa sisäloisia. Gekot täytyy tarkistuttaa asianosaavalla eläinlääkärillä, joka antaa tarvittavan lääkityksen.
  • Irronnut häntä: Harjasgekon hännän putoaminen johtuu yleensä liian rajusta käsittelystä, suuresta stressitilasta tai lajitovereiden aggressiivisuudesta.
  • Ruokahaluttomuus: Ruokahalun menettäminen voi johtua vääränlaisista ruokaeläimistä (esimerkiksi liian suuria tai liian monta ruokaeläintä), stressistä (esimerkiksi liian usein tapahtuvasta käsittelystä tai muiden gekkojen aggressiivisuudesta) tai vääränlaisista terraario-oloista (esimerkiksi liian kuuma tai liian kylmä lämpötila).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Rhacodactylus ciliatus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Care sheet for Rhacodactylus ciliatus (Crested gecko) New Caledonian Geckos. Viitattu 20.3.2009. (englanniksi)
  3. a b c Crested Geckos Fauna Import UK. Viitattu 20.3.2009. (englanniksi)
  4. a b c Crested Gecko Care Sheet Pangea Reptile Company. Viitattu 21.3.2009. (englanniksi)
  5. Tike: harjagekko:hoito-ohjeet (suomalaisen harrastajan sivut) 2008. Viitattu 20.3.2009.
  6. Caring for your Crested Geckos Aqua-Terra-Vita Care Sheet. Viitattu 20.3.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]