Harhauttaminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Harhauttaminen on vaikuttamista kohteen toimintaan toimittamalla sille väärää tietoa. Harhauttamisella johdetaan vastustajan päättäjiä harhaan tai suojataan omaa kapasiteettia. Harhauttaminen on sotilaallisesti johtamissodankäynnin osatekijä.

Harhauttamisen asetettu tavoite on saattaa vastustajan päättäjät tekemään päätöksiä, jotka auttavat omien tavoitteiden saavuttamista. Ideaalisesti harhauttaminen aiheuttaa epävarmuutta vastustajan päätöksentekoon.

Harhauttamisen keinoja ovat omien harhauttavien aikomusten, kapasiteettien ja asetelmien tekeminen. Avainasioita harhauttamisessa ovat:

  • sillä on oltava tavoite, joka tukee omaa toimintaa
  • kohteena olevalla (vastustajan komentajalla) on oltava valtuudet tehdä haluttu päätös
  • harhauttamisen perusteet on oltava jo etukäteen kohteen tietopääomaa. Harhauttaminen perustuu siis kohteen hyvään tuntemiseen, suureen määrään tietoa.
  • sitä on pystyttävä tukemaan käskyluonnoksella
  • on oltava keinot todentaa harhautuksen tehokkuus sen edetessä.

Harhauttaminen on erityisen käyttökelpoista sellaisessa toiminnassa, jota ei voida salata. Kyseisen toiminnan tarkoituksesta voidaan antaa harhauttava kuva. Mm. Lähi-idän sota 1973 ja Bekaan taistelut Israelin ja Syyrian välillä vuonna 1982 alkoivat vasta useiden harhautusryhmittymisten jälkeen rajalle. Kuva jota pyrittiin antamaan oli, että kyse on tavanomaista vuosittaisesta harjoituksesta rajalla.

Harhauttaminen käyttää hyväksi kohteen olevaa tietoa ja asenteita. On vaikea muuttaa suurta joukkoa tietoa, on tehokkaampaa tehostaa olevia käsityksiä ja käyttää niitä hyväksi omassa toiminnassa. Tämä on myös psykologisen sodankäynnin avainasioita.

Kiinalaisen strategin Sunzin mukaan kaikki sodankäynti perustuu harhauttamiseen. Harhauttaminen oli merkittävässä asemassa mm. Normandian maihinnousussa kesällä 1944. Ronald Reaganin SDI-projektia (Strategic Defense Initiative) pidetään myös harhauttamisoperaationa.

Venäjänkielinen termi "maskirovka" tarkoittaa peiteltyä sodankäyntiä, usein käyttäen "hyödyllisiä idiooteja". Peitellyt sotilasoperaatiot Ukrainassa 2014 toivat ensimmäistä kertaa, sosialisen median kautta, näkyviin miten suurvalta pystyy horjuttamaan vastustajaa, jolla ei ole valmiutta torjua tällaista hyökkäystä. Vääristellyllä tiedottamisella sekä avustamalla ja johtamalla paikallisia pienempiäkin ääriryhmiä voidaan luoda keinotekoisia konflikteja, jotka asteittain muuttuvat todellisiksi. Maskirovkalla luodaan olosuhteet, jotka oikeuttavat konventionaaliseen aseelliseen hyökkäykseen. Vrt. Mainilan laukaukset

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]