Harald Hellström
Harald Magnus Hellström (2. marraskuuta 1877 Pori – 4. toukokuuta 1960 Helsinki[1]) oli suomalainen juristi ja diplomaatti.
Hellströmin vanhemmat olivat oikeusneuvosmies Fredrik Wilhelm Hellstöm ja Hanna Elvira Roth.[1] Hän pääsi ylioppilaaksi 1897 Nya svenska samskolanista ja opiskeli Helsingin yliopistossa, jossa hän suoritti oikeustutkinnon 1900 ja yleisen hallintotutkinnon 1907. Hellström sai varatuomarin arvon 1903. Hän valmistui myöhemmin lakitieteen kandidaatiksi 1927[1] ja lakitieteen lisensiaatiksi 1948[2].
Hellström palveli virkamiehenä Suomen senaatissa 1905–1911 ja oli sitten Pohjoismaiden Osakepankin Turun haarakonttorin apulaisjohtaja 1911–1913, Helsingin Osakepankin johtokunnan jäsen 1913-1914 sekä toimi asianajajana 1914–1919. Ulkoministeriön palveluksessa Hellström oli vuosina 1919–1944,[1] viimeisenä tehtävänä pääkonsuli Oslossa 1940–1944[1]. Hellström edusti Suomea useissa kansainvälisissä konferensseissa ja oli jäsenenä useissa komiteoissa. Hän sai 1938 erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin arvon.[2]
Hellström oli Sigrid Juseliuksen säätiön hallituksen jäsen vuodesta 1930 ja säätiön puheenjohtaja vuodesta 1946 sekä Kymin Oy:n hallituksen jäsen vuodesta 1952 alkaen.[2]
Hellström oli naimisissa vuodesta 1922 Hjördis Elisabeth Finnilän kanssa.[2][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f HELLSTRÖM Harald Magnus. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ a b c d Kuka kukin on 1954 (Projekt Runeberg)