Happihoito
Happihoidossa potilaalle annetaan hengitettäväksi lisähappea (O2). Ensihoitona happihoitoa voidaan antaa hypokseemiselle potilaalle, vaikkapa akuutin astman vuoksi sairaalaan joutuvalle potilaalle.[1] Pitkäaikainen happihoito voi hyödyttää keuhkoahtaumatautia sairastavaa, hypoksemiasta kärsivää potilasta; hyödystä muille potilaille ei ole vahvaa tutkimusnäyttöä.[2]
Pitkäaikainen happihoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pitkäaikainen happihoito voidaan toteuttaa kotihappihoitona. Tällöin potilas saa kotiinsa happirikastimen tai kaasumaista tai nestemäistä happea happipullossa.[3]
Lääkäri arvioi happihoidon aloittamisen hyötyä potilaalle. Seuraavassa esimerkkejä kriteereistä:[3][4]
- potilas ei tupakoi ja on yhteistyökykyinen
- keuhkosairaus on pitkälle edennyt, FEV1-spirometria-arvo on alle 1,5 litraa, vaikea COPD
- hapen osapaine valtimoveressä alle 7,3 kPa
Muita happihoidon tarpeen määrittämisessä merkityksellisiä asioita ovat esimerkiksi korkea keuhkovaltimopaine, polysytemia, neuropsykologiset oireet joihin happihoito auttaa sekä sydänoireet joihin osasyynä on hypoksemia.[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ "Happihoito". Duodecimin näytönastekatsaus 20.8.2000
- ↑ Koskela, Heikki O.: Pitkäaikainen happihoito: paljon toiveita, vähän näyttöjä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 2009, 125. vsk, nro 11, s. 1177–1183. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
- ↑ a b Kotihappihoito mukana hengityssairaan arjessa (PDF) Hengitysliitto Heli ry.
- ↑ a b Katajisto, Milla: Happihoito keuhkoahtaumataudissa (PDF) filha-fi-bin.directo.fi. Viitattu 13.1.2010.