Happihoito

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaksiatomisen hapen (O2) antamista. O3-molekyyliä koskien katso Otsoniterapia.
Happiliitäntä vuodeosaston seinässä

Happihoidossa potilaalle annetaan hengitettäväksi lisähappea (O2). Ensihoitona happihoitoa voidaan antaa hypokseemiselle potilaalle, vaikkapa akuutin astman vuoksi sairaalaan joutuvalle potilaalle.[1] Pitkäaikainen happihoito voi hyödyttää keuhkoahtaumatautia sairastavaa, hypoksemiasta kärsivää potilasta; hyödystä muille potilaille ei ole vahvaa tutkimusnäyttöä.[2]

Pitkäaikainen happihoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäaikainen happihoito voidaan toteuttaa kotihappihoitona. Tällöin potilas saa kotiinsa happirikastimen tai kaasumaista tai nestemäistä happea happipullossa.[3]

Lääkäri arvioi happihoidon aloittamisen hyötyä potilaalle. Seuraavassa esimerkkejä kriteereistä:[3][4]

  • potilas ei tupakoi ja on yhteistyökykyinen
  • keuhkosairaus on pitkälle edennyt, FEV1-spirometria-arvo on alle 1,5 litraa, vaikea COPD
  • hapen osapaine valtimoveressä alle 7,3 kPa

Muita happihoidon tarpeen määrittämisessä merkityksellisiä asioita ovat esimerkiksi korkea keuhkovaltimopaine, polysytemia, neuropsykologiset oireet joihin happihoito auttaa sekä sydänoireet joihin osasyynä on hypoksemia.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Happihoito". Duodecimin näytönastekatsaus 20.8.2000
  2. Koskela, Heikki O.: Pitkäaikainen happihoito: paljon toiveita, vähän näyttöjä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 2009, 125. vsk, nro 11, s. 1177–1183. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
  3. a b Kotihappihoito mukana hengityssairaan arjessa (PDF) Hengitysliitto Heli ry.
  4. a b Katajisto, Milla: Happihoito keuhkoahtaumataudissa (PDF) Viitattu 13.1.2010.