Hapankirsikka
| Hapankirsikka | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Prunus cerasus L.[1] |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Hapankirsikka (Prunus cerasus) on kesävihanta puu, joka kuuluu kirsikoiden (Cerasus) alasukuun ja jakaantuu kahteen päätyyppiin, amarelleihin eli kuulasmarjoihin ja morelleihin.[2][3] Hapankirsikka ei kasva luonnonvaraisena Euroopassa. Se on kuitenkin yleinen hedelmäpuu, viljelyjäänne ja karkulainen ja menestyy hyvin myös Etelä-Suomessa.[2]
Hapankirsikka kasvaa enintään 8 m korkeaksi ja kukkii huhti–kesäkuussa. Runkoa peittää ruskea kuori, joka ei kesi päinvastoin kuin imeläkirsikalla (Prunus avium). Lehdet ovat yläpinnaltaan kiiltävät ja alapinnaltaan vaalenvihreät ja kaljut. Lehtiruoti on nystytön.[2] Happamalta maistuvat hedelmät kypsyvät jo elokuussa. Ne ovat kirkkaanpunaiset ja kuultavat kuulasmarjoilla ja tummanpunaiset morelleilla.[3]
Kirsikan yleisimpiä tuholaisia Suomessa ovat kirsikkakirva (Myzus cerasi), kirsikkakoi (Argyresthia pruniella) ja kirsikkaetanainen (Caliroa cerasi).[3]
[muokkaa] Lähteet
- Blamey, Marjorie ja Grey-Wilson, Christopher: Otavan kasvitieto, s. 198. 2. painos. Suom. Kurtto, Arto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2005.
Sivulta puuttuu