Hans Karl von Diebitsch
Johann (Hans) Karl Friedrich Anton von Diebitsch (ven. Иван Иванович Дибич-Забалканский, Ivan Ivanovitš Dibitš-Zabalkanski; 13. toukokuuta 1785 Grossleipe, Sleesia – 10. kesäkuuta 1831 Kleczewo, Puola)[1][2] oli Venäjän palveluksessa toiminut saksalaissyntyinen sotamarsalkka. Hän toimi ylipäällikkönä Venäjän–Turkin sodassa vuonna 1829 ja alkuun myös Puolan kapinan kukistamisessa 1831.
Diebitsch kouluttautui upseeriksi Berliinin kadettikoulussa, mutta siirtyi vuonna 1801 upseeri-isänsä mukana Venäjälle ja osallistui kaartinupseerina Napoleonin sotiin. Hän yleni vuoteen 1812 mennessä kenraalimajuriksi ja toimi muun muassa kenraali Peter Wittgensteinin esikunnassa.[1][2] Hän neuvotteli preussilaisen kenraali Yorckin kanssa sopimuksen Preussin siirtymisestä Napoleonin vihollisten puolelle ja toimi vuosina 1813–1814 useiden armeijakuntien esikuntapäällikkönä Länsi-Euroopassa käytyjen sodan ratkaisevien vaiheiden aikana.[2] Diebitsch osallistui myös Wienin kongressiin vuonna 1815. Hänet nimitettiin myöhemmin tsaari Aleksanteri I:n kenraaliadjutantiksi ja 1824 Venäjän pääesikunnan päälliköksi. Hallitsijan vaihduttua hän osallistui dekabristikapinan kukistamiseen ja oli vuodesta 1826 alkaen jäsenenä Nikolai I:n nimittämässä salaisessa komiteassa, joka selvitti hallinnollisten ja sosiaalisten uudistusten tarvetta.[1]
Sodan puhjettua Turkkia vastaan Diebitsch nimitettiin helmikuussa 1829 kaikkien Venäjän Eurooppaan sijoitettujen joukkojen ylipäälliköksi. Hän löi turkkilaiset useissa taisteluissa nykyisen Bulgarian alueella – Silistrassa, Kamtšija-joella ja Burgasissa – eteni sen jälkeen länteen, löi turkkilaiset uudelleen Slivenissä ja kääntyi lopuksi etelään pakottaen Adrianopolin antautumaan. Tämä päätti sodan ja Adrianopolin rauhassa syyskuussa 1829 Turkki joutui luovuttamaan Venäjälle Tonavan suun ja alueita Kaukasuksella.[1] Saavuttamansa voiton jälkeen Diebitsch ylennettiin sotamarsalkaksi ja hänelle annettiin taitavan Balkanin ylityksensä muistoksi kunnianimi Zabalkanski (”Balkanin ylittäjä”). Hänet nimitettiin johtamaan myös armeijaa, joka lähti kukistamaan vuonna 1830 puhjennutta Puolan kapinaa. Hän voitti puolalaiset Grochówissa helmikuussa 1831 ja Ostrołękan taistelussa saman vuoden toukokuussa, mutta ei ehtinyt näkemään lopullista voittoa, sillä hän kuoli koleraan 10. kesäkuuta lähellä Pułtuskia.[1][2] Hänet korvattiin sen jälkeen kenraali Ivan Paskevitšilla.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hans Karl von Diebitsch Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
