Hans Christian Ulrik Midelfart

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hans Christian Ulrik Midelfart

Hans Christian Ulrik Midelfart (22. heinäkuuta 1772 Byneset, Norja1. joulukuuta 1823 Skogn, Norja) oli norjalainen pappi, koulumies ja Eidsvollin kansalliskokousedustaja ja sen perustuslakikomitean jäsen.[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hans Christian syntyi kirkkoherra Albrecht Angell Midelfartin (17141788) ja Stinken Tønderin (17321793) pappisperheeseen silloisessa Bynesetin kunnassa, joka on nykyisin osa Trondheimia. Hän valmistui Trondhjems Skolesta 1789 ja suoritti teologisen loppututkinnon 1794. Hän avioitui 18. syyskuuta 1800 myös pappissukua olevan Eleonore Christiane Fabriciuksen (17731836) kanssa.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1800 hän opetti Trondhjem Skolessa. 1802 hänet valittiin papiksi Bejtstadenin seurakuntaan ja vuonna 1804 hänestä tuli pastori Vestre Indherrediin. Tällöin hän sai erityistunnustuksen Trondheimin piispa Buggelta koululaitoksen kehittämistoiminnastaan. Hänen oppilaitaan kuvailtiin alueen parhaiten oppineiksi. Muutoinkin häntä on kuvattu uhrautuvaiseksi luonteeksi vaikeiden sotavuosien aikana seurakuntansa suhteen.[1]

Hänet valittiin kansalliskokousedustajaksi 1814 Trondheimin pohjoisesta vaalipiiristä. Hän epäröi aluksi maan kykyä selvitä itsenäisenä, mutta päätyi lopulta itsenäisyyspuolueen enemmistön riveihin. Hänet valittiin perustuslakikomiteaan. Eniten hän ajoi kirkon omaisuutta koskevia ja koululaitoksen kehittämiseen liittyviä asioita. Häntä pidettiin eräänä kokouksen kykenevimmistä ja oppineimmista miehistä.[1] Hän puolusti myös tanskalaissyntyisten virkamiesten oikeutta päästä edelleen norjalaisiin virkoihin sekä vastusti perustuslain juutalaisparagrafia. Kirkon tuli edelleen hallita omaisuutta, mikä tulisi hänen mielestään käyttää koulutuksen ja yliopiston kehittämiseen. Unionikysymyksessä hän äänesti opiskeluaikaisen ystävänsä Georg Sverdrupin tapaan itsenäisyyspuolueen riveissä.[2]

Vuoden 1814 lopulla hänet nimitettiin Skognin kirkkoherraksi, jona hän toimi aina kuolemaansa saakka. Vaikka hän ei kokenut vetoa politiikkaan, hän tuli valituksi Stortingiin juuri ennen kuolemaansa 1823, mitä tehtävää hän ei ehtinyt ottaa vastaan. Häntä on kuvattu erääksi 1800-luvun kyvykkäimmistä norjalaisista pedagogeista.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Midelfart, Hans Christian Ulrik, 1772-1823, Præst Dansk biografisk lexikon. 1905. Projekt Runeberg. Viitattu 27.1.2008. (tanskaksi)
  2. Hans Christian Ulrik Midelfart www.eidsvoll1814.no. Viitattu 27.1.2008. (norjaksi)