Hannu Väisänen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee taiteilijaa. Jääkiekkoilijasta kertoo Hannu Väisänen (jääkiekkoilija).
Hannu Väisänen
Hannu Väisänen lokakuussa 2010.
Hannu Väisänen lokakuussa 2010.
Syntynyt 2. lokakuuta 1951 (ikä 62)
Oulu, Suomi
Ammatit kuvataiteilija, kirjailija
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Aikakausi 1971–
Tunnustukset Pro Finlandia (1993),
Ars Fennica (1997),
Taiteen valtionpalkinto (2007),
Kirjallisuuden Finlandia-palkinto (2007)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Hannu Pekka Antero Väisänen (s. 2. lokakuuta 1951 Oulu) on suomalainen kuvataiteilija ja kirjailija. Hän asuu Ranskassa. Väisänen sai vuoden 2007 kirjallisuuden Finlandia-palkinnon romaanistaan Toiset kengät.

Väisänen on käynyt Savonlinnan Taidelukion 1969–1970 ja opiskellut sen jälkeen Suomen Taideakatemian koulussa 1970–1974. Debyyttinäyttelynsä hän piti Helsingissä 1971.

Väisäsen maalaukset ovat hienostuneen keveitä ja niissä on niukoin keinoin toteutettua estetismiä. Aiheissa Väisänen suosii usein kuvallisia arkkityyppejä ja niiden merkityksillä leikkimistä.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väisänen on kansainvälisesti arvostetuimpia suomalaisia taiteilijoita. Hänet tunnetaan taidemaalarina ja graafikkona, mutta myös kirjoittajana, lavastajana ja esiintyjänä.[2]

Väisänen on Bellinin akatemian elinikäinen jäsen. Akatemialla oli 1970- ja 1980-luvuilla merkittävä rooli suomalaisen performanssin ja happeningien uranuurtajana. Väisänen kuului tällöin akatemian ydinryhmään, jonka muita keskeisiä vaikuttajia olivat Outi Heiskanen, Mirja Airas ja Pekka Nevalainen. Väisänen toimi aktiivisesti myös akatemian toimintaa sivunneessa Record Singers -ryhmässä.

Väisänen on tehnyt Yleisradiolle kuvataidetta käsittelevän ohjelmasarjan Kahdeksan sisäkuvaa vuonna 1985. Kalevalan juhlavuonna 1999 julkaistun uuden Kalevalan kuvitustyö teki hänet laajalle yleisölle tunnetuksi. Romaaninsa Vanikan palat pohjalta hän teki maalauksia, jotka olivat esillä näyttelyssä Vanikalle piirrettyä kirjan ilmestymisvuoden syksyllä.

Väisäsen julkisista töistä mainittakoon vuoden 1977 alttaritaulu ja yhdeksän muuta maalausta akateemikko Juha Leiviskän suunnittelemaan Pyhän Tuomaan kirkkoon Oulussa, 1987–1989 alttaritaulu Käpy ja Simo Paavilaisen suunnittelemaan Kontulan kirkkoon Helsingissä, vuonna 1991 valmistunut maalaussarja Uudenkaupungin seurakuntakeskuksessa, ja kaksi maalausta Suomen Kansallisoopperaan.

Väisäsen omaelämäkerrallinen romaani Toiset kengät palkittiin vuonna 2007 Finlandia-palkinnolla ja hänelle myönnettiin marraskuussa myös Taiteen valtionpalkinto.[3]

Vuonna 2008 oli Espoon modernin taiteen museossa Emmassa Hannu Väisäsen suunnittelema näyttely Koiran ja suden välissä. Väisänen valitsi ripustukseen Saastamoisen säätiön taidekokoelmasta yksinomaan valkoisen, harmaa ja mustansävyisiä teoksia.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väisäsen vanhemmat ovat sotilasmestari, vakuutustarkastaja Heikki Väisänen ja Anja Väisänen, o.s. Lehtomäki.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johannes puhuu Prochorokselle. Runokokoelma. Helsinki: Kirjayhtymä, 1989. ISBN 978-951-2-63369-2.
  • Antero-trilogia:
  1. Vanikan palat. Romaani. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 978-951-1-18884-1.
  2. Toiset kengät. Romaani. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21272-0.
  3. Kuperat ja koverat. Romaani. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23250-6. [4]

Näyttelyjulkaisuja ja kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hannu Väisänen 17. toukokuuta – 14. heinäkuuta 1991 Oulun taidemuseo = Oulu Museum of Art = Uleåborgs konstmuseum Sandqvist, Gertrud, 1991
  • Hannu Väisänen 26. helmikuuta – 4. kesäkuuta 2000 Väisänen, Hannu (1) 2000
  • Mythe de la périphérie Kuutti Lavonen, Risto Suomi, Jan Kenneth Weckman, Hannu Väisänen, Gervasoni, Pierre, 1992
  • Neljä taiteilijaa Keravalla Outi Heiskanen, Ulla Rantanen, Kain Tapper, Hannu Väisänen 18. toukokuuta – 30. elokuuta 1991
  • Orfeus korvassa Rovaniemen taidemuseo 4. huhtikuuta – 10. toukokuuta 1987, Galleria Bronda 26. helmikuuta – 15. maaliskuuta 1987
  • Performance, aktio, happening jälkiä katoavasta taiteesta, 1995
  • Pieni suuri pieni Suomen taidegraafikot 70 vuotta 1931–2001 Helsingin taidehalli 16. kesäkuuta – 5. elokuuta 2001
  • Uusi järjestys, Väisänen, Hannu, 1994
  • Hannu Väisänen, Sara Hildénin taidemuseo; Tampere, 2001
  • Vedostuksia. Suomalaista taidegrafiikkaa 2000-luvulta, Nyrhinen, Tiina, 2003
  • Koiran ja suden välissä, EMMA – Espoon modernin taiteen museo, 2008

Kuvitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Väisänen, H. Erään maton transkendenssi. Muoto, 1990, No 4, s. 12–15
  • Väisänen, H. Kuvia Mirja Airaksen kuvien takana. Taide, 1984, No 5, s. 38–41
  • Väisänen, H. Recreating the Kalevala. Books from Finland, 1999, No 2, s. 113–118
  • Väisänen, H. Minun pohjoiseni – Septemptrionalia. Kaltio 1/2005

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Väisänen, Hannu”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
  2. Esittelyssä kirjailija: Hannu Väisänen Suurikuu.fi. Viitattu 23.2.2010.
  3. Stenbäck, Irma: Yllätysnimi Hannu Väisänen sai taiteen valtionpalkinnon Helsingin Sanomat. 21.11.2007. Helsinki. Viitattu 21.11.2007.
  4. Antti Majander: ”Kelpaisinkohan minä siellä”. Kirja-arvostelu. Helsingin Sanomat, 4.3.2010. Arvostelun verkkoversio. Viitattu 4.3.2010.
  5. http://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/hannu-vaisaselta-uusi-nayttely-ja-romaani-antero-kohtaa-taivaanvartijoita/620848/
  6. Korkeimmat kunniamerkit Enestamille ja Pekkalalle Kaleva. 2.12.2008. Viitattu 27.1.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hannu Väisänen.