Hanns Rauter
Johann Baptist Albin (Hanns) Rauter (4. helmikuuta 1895 – 24. maaliskuuta 1949) oli itävaltalaissyntyinen sotilas ja toisen maailmansodan aikana saksalainen SS-kenraali (Obergruppenführer). Rauter toimi Alankomaissa korkeassa SS-virassa vuosina 1940–1945, virkanimikkeellä Höhere SS- und Polizeiführer Nordwest.
Tausta ja sotilasuran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rauter oli syntynyt Klagenfurthissa Itävallassa, ja pääsi koulusta 1912, jonka jälkeen aloitti insinööriopinnot Grazin teknillisessä yliopistossa. Ensimmäisessä maailmansodassa hän taisteli Itävalta-Unkarin armeijassa. Hän erosi palveluksesta 1919 luutnanttina. Sodan jälkeen hän toimi kansallismielisissä ja oikeistolaisissa Freikorps-joukoissa.
Rauter tapasi Adolf Hitlerin ensi kerran vuonna 1929 ja liittyi Itävallan kansallissosialistiseen puolueeseen. Hän pakeni Saksaan 1933, ja liittyi siellä NSDAP:n Itävallan johtajiin joskaan hänen ei tiedetä koskaan olleen virallisesti puolueen jäsen. Hän liittyi kuitenkin Sturmabteilungiin (SA) ja oli aktiivinen suunnitellessaan Itävallan kansallissosialistisen puolueen laittomia toimia. Vuonna 1935 hän siirtyi SS:n jäseneksi. Vuoteen 1940 saakka hän kuului Breslaun natsihallintoon.
Hollannin poliisikomentaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukokuussa 1940 Rauter nimitettiin SS- ja poliisijohtajaksi Alankomaihin (Höhere SS- und Polizeiführer Nordwest). Hän oli vastuussa Heinrich Himmlerille ja Arthur Seyss-Inquartille. Asemassaan hän vastasi vastarintaliikkeen kukistamisesta ja yhteensä 110 000 hollanninjuutalaisen siirtämisestä keskitysleireille – heistä ainoastaan 6 000 selvisi leiriltä hengissä. Lisäksi Rauter siirrätti 300 000 hollantilaista Saksaan pakkotyöhön. Hän määräsi myös siviilien joukkoteloituksia natseja vastaan kohdistuneiden iskujen jälkeen.
Liittoutuneiden operaatio Market Gardenin aikana Arnhemissä Rauter komensi Osasto Rauteria (saks. Kampfgruppe Rauter) Veluwen alueella. Arnhemin päädyttyä liittoutuneiden haltuun Rauterista tuli Maasin rintaman SS-joukkojen päällikkö.
Maaliskuussa 1945 Rauter haavoittui vakavasti Hollannin vastarintaliikkeen iskussa Woeste Hoevessa Veluwessa. Iskua ei oltu suunniteltu Rauteria vastaan, tarkoituksena oli ryöstää elintarvikekuljetus. Saksalaisiin sotilasasuihin pukeutuneet vastarintamiehet pysäyttivät Rauterin auton, tappoivat hänen kanssamatkustajansa ja haavoittivat Rauteria vakavasti. Vastauksena hyökkäykseen saksalaiset tappoivat satoja poliittisia vankeja tapahtumapaikalla ja lisäksi 50 henkeä Amersfootin keskitysleirillä ja 40 Haagissa sekä Rotterdamissa.
Oikeudenkäynti ja tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rauter vietiin sairaalaan, jossa brittiläiset sotilaspoliisit pidättivät hänet sodan jälkeen. Rauter luovutettiin Hollannin hallitukselle. Haagissa pidetyssä, filmille tallennetussa sotaoikeuden istunnossa Rauter kiisti syyllisyytensä. Hänet tuomittiin kuolemaan, ja ylioikeus vahvisti tuomion tammikuussa 1949. Hanns Rauter teloitettiin ampumalla Scheveningenin lähellä 24. maaliskuuta 1949. Teloituspaikalla Rauter ei ottanut sidettä silmilleen ja antoi itse tulikomennon teloitusosastolle.
| ||||||||||||||
