Hannes Heikura

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hannes Heikura

Hannes Olavi Heikura (s. 1958 Karvia) on suomalainen lehtikuvaaja. Hänet on valittu kahdesti vuoden lehtikuvaajaksi sekä palkittu kolmesti vuoden uutiskuvasta ja viidesti vuoden lehtikuvasta.[1] Lisäksi hän on saanut Fotofinlandian vuonna 2008 ja Suomen Kuvalehden Journalistipalkinnon vuonna 2006. Hän työskenteli Helsingin Sanomissa kaksikymmentä vuotta, mutta ilmoitti lopettavansa kesällä 2010.[2]

Hannes Heikuran veli on toimittaja, tietokirjailija ja humoristi Pasi Heikura.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Tyyli

Heikura pyrkii siihen, että hänen uutiskuvansa ovat visuaalisesti kiinnostavia ja toimivat ilman selittävää tekstiä.[3] Heikuran kuvat ovat helposti tunnistettavissa.[4] Selvin tuntomerkki on reunoja kohti tasaisesti tummeneva kehys, jonka Heikura lisää jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmalla. Vastavalosta pitävän Heikuran kuvissa silhuetit ovat tavallisia.[3]

Heikura ottaa kuvansa yleensä teleobjektiivilla suhteellisen kaukaa, jolloin syvyysepäterävyys korostuu ja kohde erottuu taustastaan selvästi. Muutoin hän ei käytä tekniikkaa kuten jalustaa, salamaa kuin itselaukaisijaakaan.[5] Etäisyyden ansiosta kuvan ottaminen ei häiritse kohdetta. Haastattelujen mukaan Heikuralle on tärkeää, että kuva on "aito" eikä sitä ole suunniteltu ennakkoon. Hän on kertonut jopa pyrkivänsä karistamaan toimittajankin kannoiltaan.[5]

[muokkaa] Maineikkaita valokuvia

Kuva hiihtäjä Mika Myllylästä harjoittelemassa suolla lukeutuu Hannes Heikuran maineikkaimpiin otoksiin. Kuvassa Myllylä on vajonnut osittain suohon, nojaa sauvoihinsa ja hänen päänsä on painunut alas. Lehtikuvakilpailun juryn mukaan "Kuva nousee symbolisiin mittoihin urheilijan taistelusta, jota hän käy tullakseen vahvemmaksi. Kuva kertoo voitontahdosta ja huippusuorituksen takana olevasta pitkästä, yksinäisestä työstä.[6]" Vuoden lehtikuva 1997[6].

[muokkaa] Filosofia

Heikuran mielestä lehtikuvan tärkein vaatimus on se, että kuva pysäyttää näkijän heti – mutta kuvalla täytyy olla myös sisältöä[7].

Hänen omien sanojensa mukaan: "Suurin tyydytys tulee siitä, että löytää elävästä elämästä [...] sellaisen pienen viipaleen, joka edustaa suunnattomasti jotakin tiettyä hetkeä.[7]"

Heikura ei arvosta hyviäkään kuvia, jos niiden esittämä tilanne on järjestetty kuvaa varten[7].

Monien kuvaajien tyyli vaihtelee vuodesta toiseen, mutta Heikuran tyyli pysyy periaatteessa samana. Se saattaa hioutua, mutta siinä ei ole merkittäviä poikkeuksia: kuvat edustavat samaa jatkumoa.[7]

Joidenkin mielestä lehtikuvaajan kädenjälki ei saisi näkyä, mutta Heikuralle on suuri merkitys sillä, että kuva ilmentää hänen tapaansa nähdä ja on tunnistettavissa ehdottomasti hänen ottamakseen. Niin kuva muodostuu hänen henkilökohtaiseksi tulkinnakseen asiasta.[7]

Heikuran mukaan kuvattavissa tilanteissa on aina tietty kulminaatiopiste, joka kertoo kaikkein parhaiten olennaisen siitä tilanteesta. Se löytyy ainoastaan seuraamalla tilanne alusta loppuun.[7]

Hänen mukaansa kehitystä kuvaajana ei tapahdu, jollei sitä halua; jollei keskity ja pyri kehittymään.[8]

Heikura on kuvannut digitaalikameroilla Edmontonin MM-kilpailuista lähtien. Hänen mukaansa on turha haikailla filmin perään, jos digitaalikuva on laadullisesti yhtä hyvä tai parempi. Alun perin digikuva näytti hänestä omituiselta, koska siinä ei ollut rakeisuutta ja hän yritti jopa kehitellä rakeisuutta jälkikäteen tuovan filtterin, mutta hän luopui pyrkimyksestä eikä ole sittemmin kaivannut tätä piirrettä takaisin. Hänen sanojensa mukaan digikameran kasvanut tallennuskapasiteetti antaa varmuutta esimerkiksi henkilökuvauksessa. Samalla Heikura pelkää digitaalisten kuvien katoavaisuutta. Paperisten kuvien selailtavuus on parempi ja saa aikaan sen, että kuvia katsellaan useammin.[8]

Heikuralla ei ole omia verkkosivuja. Tekniikka ei ole hänelle vierasta, mutta netin aktiivinen käyttö ei kuulu hänen tapoihinsa. Lisäksi jo kuvaaminen ja kuvien viimeistely vie paljon aikaa, jota ei enää riitä aktiiviselle ylläpitämiselle.[8]

Vuosien aikana valokuvan arvo on muuttunut Heikuran mielessä. Kuvalla ei enää ole henkilökohtaista arvoa eikä kuvaaminen sinänsä enää motivoi häntä, vaan tällä hetkellä kuvaaminen vaatii hyvän syyn: sen että sillä on universaalia, yleismaailmallista merkitystä.[8]

  • "Hyvää kuvaa etsitään tilanteesta kuin tilanteesta. Yhtäkään tilannetta, saati ihmistä ei saa väheksyä."
  • "[V]isuaalisesti luovat ratkaisut ovat kuvalle plussaa. Tärkeintä on kuitenkin sisältö, se, että kuva koskettaa."
  • "Huumoria yritän toki etsiä kuviin, mutta sen täytyy löytyä jotain muuta kautta kuin kuvattavien kustannuksella."

[muokkaa] Koulutus

Heikura opiskeli 1970-luvun lopussa lääketieteellistä tekniikkaa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa mutta luopui alasta. Hän opiskeli ensin Taideteollisen korkeakoulun koulutuskeskuksessa valokuvausta, ja myöhemmin hän opiskeli myös elokuvataiteen laitoksessa. Lopulta hän päätyi valokuvaukseen, joka sopii "lyhytjännitteiselle erakolle" paremmin kuin elokuva.[5]

[muokkaa] Palkinnot

  • Vuoden lehtikuvaaja
    • 1992[9]
    • 2005[9]
    • 2006. Lisäksi kunniamaininta.
    • 2007. Lisäksi yleisöäänestyksen voittaja.[10][11]
    • 2009
  • Vuoden lehtikuva
    • 1992 Ero.[12]
    • 1996:[13] Sosnovyi Borin ydinvoimalan huoltajasta
    • 1997[14]
    • 1998;
    • 2001[15]
    • 2007 Purjeveneestä jää vana sinilevään Suomenlahdella. Suomenlahti 13.8.2007[16] Samalle kuvalle myös kunniamaininta uutiskuvien sarjassa.[11]
  • Vuoden kuvituskuva 1996: Hevosballerina[17], jossa Kyra Kyrklund on hevosensa kanssa valokeilassa
  • Vuoden uutiskuva
    • 1992;
    • 1993;
    • 1996: Lähiö Sarajevossa[18]
    • 2002: Yliajo[19]
  • Vuoden Urheilukuva
    • 1992
    • 1997

[muokkaa] Näyttelyt

  • Hämärä vyöhyke Helsingin Taidemuseossa 17.6.–4.9.2011.
  • Hiljaiset kuvat. Suomen valokuvataiteen museo. 25.01.–18.05.2008
  • Arkemme kuvittajat - uuden suomalaisen kuvajournalismin parhaita. Korjaamon galleria 11.11.-30.12.2005

[muokkaa] Kirjat

  • Valokuvia – Photographs. Musta Taide ja Suomen valokuvataiteen museo. 240 sivua.
  • Dark Zone, Musta Taide, 2011

[muokkaa] Lähteet

Kamera-lehti 9/2001

[muokkaa] Viitteet

  1. Rainer Sandell: Valokuva on dokumentti elämästä. Kulttuuri, 2008, nro 1, s. 14.
  2. Hannes Heikura lähtee Hesarista
  3. a b Rainer Sandell: Valokuva on dokumentti elämästä. Kulttuuri, 2008, nro 1, s. 16.
  4. Digicamera.net
  5. a b c Rainer Sandell: Valokuva on dokumentti elämästä. Kulttuuri, 2008, nro 1, s. 17.
  6. a b Vuoden lehtikuva kertoo Mika Myllylän tuskan 5.3.1998. Turun Sanomat Viitattu 7.3.2008.
  7. a b c d e f http://www.nettidokumentti.fi/?p=26
  8. a b c d http://www.nettidokumentti.fi/?p=27
  9. a b Vuoden lehtikuvaajille oikea paikat ovat taiteellisuutta tärkeämpää, Hs.fi
  10. Voittanut kuvasarja.
  11. a b Vuoden lehtikuvaaja, Hs.fi
  12. Kuva Mirja Sipisen pro gradu -työssä Aikansa kuvia, s. 50
  13. Atomi, kuuluuko?
  14. Loputon tuska
  15. Jouluenkelit
  16. Purjeveneestä jää vana sinilevään Suomenlahdella. Suomenlahti 13.8.2007
  17. Hevosballerina
  18. Lähiö Sarajevossa
  19. Yliajo

[muokkaa] Aiheesta muualla

Eräitä Heikuran kuvia on esillä seuraavilla sivuilla:

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut