Hanna Hietala
Hanna Edla Hietala (o.s. Väyrynen, 10. syyskuuta 1911 Juuka – mahdollisesti 1977 Argentiina) oli 1930-luvulla Argentiinaan muuttanut suomalainen siirtolainen. Hän katosi 22. toukokuuta 1977 kenraali Jorge Videlan johtaman sotilasjuntan poliittisissa vainoissa.
Juuan Mataran kylästä kotoisin ollut Hietala muutti Argentiinaan vuonna 1936. Hän asui Buenos Airesin lähistöllä sijaitsevassa Záraten kaupungissa. Vasemmistolainen Hietala tunnettiin muun muassa aktiivisena toimijana paikallisen kirkon parissa. Hänen Argentiinassa syntyneet poikansa, Vilho ja Reino, olivat mukana ammattiyhdistysliikkeen toiminnassa. Hanna Hietala oli myös Suomen kansalainen, mutta molemmilla pojilla oli Argentiinan kansalaisuus. [1]
Katoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
33-vuotias Vilho Hietala siepattiin yhdessä vaimonsa Estela Suzanan ja kolmivuotiaan poikansa kanssa 20. toukokuuta 1977. Kaksi päivää myöhemmin katosivat San Andrés de Gilesin kaupungissa myös Hanna Hietala ja Estelan äiti Dominga de Hoyos heidän tiedustelleessaan lastensa olinpaikkaa.
Hanna Hietalan esikoispoika Reino selvisi sieppauksesta ja ryhtyi pyrkimään Suomeen[2]. Suomen suurlähettiläs Klaus Castrén vastusti yrityksiä auttaa Hietalan perhettä, mutta merimiespappi Tapio Leskinen ja suurlähetystön lähetystösihteeri Kari-Veikko Salonen auttoivat kuitenkin perhettä, joka joutui piileskelemään "maan alla"[2]. Piileskeltyään kahdeksan kuukauden ajan Reino Hietala onnistui hankkimaan asiakirjat, joiden avulla hän perheineen pääsi pakenemaan ensin Brasiliaan ja lopulta Suomeen[2]. Suomesta he saivat turvapaikan.
Tapauksen selvittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Argentiinan suurlähetystö sai tiedon Hietalan katoamisesta kesäkuun alussa. Se pyysi Argentiinan ulkoministeriötä selvittämään asiaa ja vetosi myös muihin viranomaisiin sekä kirkkoon. Myös Punaiselta Ristiltä ja YK:n Argentiinassa olevilta edustajilta pyydettiin apua. Argentiinan ulkoministeriö ilmoitti lopulta suurlähetystölle helmikuussa 1979, etteivät viranomaiset ole pidättäneet Hietalaa ja syyttivät katoamisesta muita tahoja.
Sotilasdiktatuurin kukistumisen jälkeen vuosina 1984–1987 Suomen valtion palkkaama lakimies yritti selvittää Hanna Hietalan katoamista, mutta tuloksetta.
Vuonna 1998 joukko kansanedustajia esitti Suomen hallitukselle kirjallisen kysymyksen tapauksen johdosta[3].
Tapaus on ollut esillä Suomen ja Argentiinan edustajien välissä tapaamisissa aina 2000-luvulle saakka. Asiasta keskusteltiin muun muassa presidentti Carlos Menemin Suomen vierailun yhteydessä vuonna 1998.
Asia oli esillä viimeksi ulkoministeri Timo Soinin Argentiinan-matkalla maaliskuussa 2018[2]. Mitään tietoja ei kuitenkaan ole saatu[2].
Suomen valtio ei ole käyttänyt tapauksen selvittämisessä apunaan kaikkia ulottuvillaan olevia keinoja, esimerkiksi oikeusprosesseja tai syytettyjen luovutuspyyntöjä[2]. Vastaavassa tapauksessa, joka oli Dagmar Hagelinin katoaminen, Ruotsi vaati syylliseksi epäillyn henkilön luovuttamista Ruotsiin oikeudenkäyntiä varten[2]. Ranskassa upseeri on tuomittu poissaolevana kahden ranskalaisnunnan katoamisesta[2]. Saksa puolestaan osallistui Argentiinassa kantajana oikeudenkäyntiin, jossa selvitettiin Saksan kansalaisen Elisabeth Käsemannin katoamista vuonna 1977[2]. Hanna Hietalan lapsenlapset ovat pyytäneet, että Suomen valtio ryhtyisi Saksan esimerkin mukaisesti kantajaksi ryhmäkanteeseen Argentiinan valtiota vastaan[2].
Sukulaistensa sieppaajien vastuuseen saattamiseksi Hietalan lapsenlapset ovat käyneet Argentiinassa oikeutta vuodesta 2011, mutta prosessi on hidas, ja on mahdollista, että epäillyt ehtivät kuolla, ennen kuin oikeudenkäynti saadaan päätökseen[2].
Argentiinan sotilashallinnon aikaisessa ns. Likaisessa sodassa 1976–1983 surmattiin arviolta jopa 30 000 juntan poliittista vastustajaa. Paikalliset kansalaisjärjestöt yrittävät edelleen selvittää kadonneiden, myös Hanna Hietalan kohtaloita.
Vuonna 1982 valmistui Hanna Hietalan tapauksesta Angelina Vásquezin ohjaama dokumenttielokuva Etäällä ja läsnä. [4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aarne Kauhanen, Etsivän Keskuspoliisi kuoli epäselvissä oloissa Venezuelassa
- Arvid Ojasti, Etsivän Keskuspoliisi tapettiin Venezuelassa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eduskunta, Kirjallinen kysymys Hanna ja Vilho Hietalan sekä heidän läheistensä katoamisesta vuodelta 1998
- El Proyecto Desaparecidos
- ↑ Kansallinen Audiovisuaalinen Arkisto, Dokumentin ytimessä.[vanhentunut linkki] Viitattu 6.12.2012.
- ↑ a b c d e f g h i j k Ylen saama asiakirja paljastaa, kuinka Suomen suurlähetystö sulki Argentiinassa ovensa diktatuuria pakenevilta – väkivaltaisuuksissa katosi myös Suomen kansalainen Yle Uutiset. Viitattu 1.4.2018.
- ↑ Eduskunta - valtiopäiväasiakirjat archive.is. 27.12.2012. Arkistoitu 27.12.2012. Viitattu 1.4.2018.
- ↑ Elonet, Etäällä ja läsnä, Viitattu 6.12.2012.