Hamza Yerlikaya

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Hamza Yerlikaya
Hamza Yerlikaya
Maa: Turkin lippu Turkki
Miesten kreikkalais-roomalainen paini
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Atlanta 1996 82 kg
Kultaa Kultaa Sydney 2000 85 kg
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Tukholma 1993 82 kg
Kultaa Kultaa Praha 1995 85 kg
Kultaa Kultaa Budapest 2005 96 kg
Hopeaa Hopeaa Wrocław 1997 85 kg
Pronssia Pronssia Guangzhou 2006 96 kg
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Budapest 1996 82 kg
Kultaa Kultaa Kouvola 1997 85 kg
Kultaa Kultaa Minsk 1998 85 kg
Kultaa Kultaa Sofia 1998 85 kg
Kultaa Kultaa Istanbul 2001 85 kg
Kultaa Kultaa Seinäjoki 2002 84 kg
Kultaa Kultaa Varna 2005 96 kg
Kultaa Kultaa Moskova 2005 96 kg
Kultaa Kultaa Antalya 2005 96 kg
Hopeaa Hopeaa Istanbul 1993 82 kg

Hamza Yerlikaya (s. 3. kesäkuuta 1976) on turkkilainen kreikkalais-roomalaisen tyylin painija, kaksinkertainen olympiavoittaja, kolminkertainen maailmanmestari ja yhdeksänkertainen Euroopan-mestari.

Istanbulilaista Bueyueksehir Belediyesi -seuraa edustava Yerlikaya aloitti painiuransa vuonna 1987. Ensimmäisissä aikuisten arvokilpailuissaan Istanbulin EM-kilpailuissa 1993 hän saavutti 82 kilograman sarjassa hopeaa hävittyään loppuottelussa Saksan Thomas Zanderille, mutta syksyllä Tukholman MM-kilpailuissa voitti maailmanmestaruuskultaa kukistettuaan loppuottelussa Kazakstanin Daulet Turlyhanovin. Maailmanmestaruuden voittaessaan hän oli vasta 17 vuoden ikäinen, kaikkien aikojen nuorin maailmanmestari. Samana vuonna hän saavutti myös Välimeren kilpailuissa pronssia.

Seuraavana vuonna Ateenan EM-kilpailuissa Yerlikaya oli viides ja jäi Tampereen MM-kilpailuissa sijalle 12. 1995 Besanconin EM-kilpailuissa Yerlikaya oli seitsemäs. Paluu kultakantaan tapahtui syksyllä Prahan MM-kilpailuissa, missä Yerlikaya kukisti loppuottelussa Israelin Gotcha Tsitsiashvilin ja voitti toisen aikuisten maailmanmestaruutensa.

Vuonna 1996 Yerlikaya voitti kultaa sekä Budapestin EM-kilpailuista, missä loppuottelussa vastassa oli Unkarin Peter Farkas, että Atlantan olympialaisista, loppuotteluvastustajana Saksan Zander. 1997 Kouvolan EM-kilpailuissa hän puolusti onnistuneesti mestaruuttaan Zanderia vastaan. Samana vuonna hän voitti myös kultaa Välimeren kilpailuissa Italian Barissa, mutta syksyllä Wrocławin MM-kilpailuissa jäi hopealle hävittyään loppuottelussa Venäjän Sergei Tsvirille. Maailmancupissa Teheranissa hän voitti sarjansa 85 kilogrammaa. 1998 Minskin EM-kilpailuissa Yerlikaya voitti kolmannen peräkkäisen EM-kultansa kukistettuaan loppuottelussa Tsvirin. Syksyllä Gävlen MM-kilpailuissa hänen sijoituksensa oli viides. 1999 Sofian EM-kilpailuissa Yerlikaya voitti jälleen EM-kultaa (loppuotteluvastustaja Ruotsin Martin Lidberg), mutta jäi syksyllä Ateenan MM-kilpailuissa sijalle 21.

Vuonna 2000 Yerlikaya ei paininut lainkaan EM-kilpailuissa. Syksyllä Sydneyn olympialaisissa hän teki ylivoimaista jälkeä ja voitti toisen olympiakultansa kukistettuaan finaalissa Unkarin Sandor Isztvan Bardosin. 2001 Istanbulin EM-kilpailuissa hän voitti viidennen Euroopan mestaruutensa, loppuottelussa kaatui Puolan Marcin Letki. Samana vuonna maailmancupissa hän paini 97-kiloisissa ja sijoittui viidenneksi. Patraksen MM-kilpailuissa 85 kilogramman sarjassa hänen sijoituksensa oli viides. 2002 Seinäjoella Yerlikaya voitti kuudennen Euroopan-mestaruutensa. Moskovan MM-kilpailuissa sijoitus oli viides. Maailmancupissa hän sijoittui 96-kiloisten sarjassa toiseksi. Vuonna 2003 Yerlikayan ainoat arvokilpailut olivat Créteilin MM-kilpailut, joissa hän sijoittui seitsemänneksi. Seuraavana vuonna Ateenan olympialaisissa hänen sijoituksensa oli neljäs.

Vuonna 2005 Yerlikaya vaihtoi 96-kiloisten sarjaan ja voitti kultaa sekä Varnan EM-kilpailuista että Budapestin MM-kilpailuista. 2006 hän voitti sarjansa maailmancupissa Budapestissa. Samana vuonna Moskovan EM-kilpailuissa hän voitti uransa kahdeksannen Euroopan-mestaruutensa. MM-kilpailuissa Kiinan Guangzhoussa hän saavutti pronssia. 2007 Antalyan EM-kilpailuissa hän voitti uransa yhdeksännen Euroopan-mestaruuden. Saman vuoden huhtikuussa Yerlikaya joutui lopettamaan kilpailemisen vakavan niskavaivan takia, joka oli vaivannut häntä jo neljän vuoden ajan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]