Hampus Furuhjelm

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johan Hampus ja Anna Furuhjelm 1859.

Johan Hampus Furuhjelm, (ven. Иван Васильевич Фуругельм, Ivan Vasiljevitš Furugelm) (11. maaliskuuta 182121. syyskuuta 1909) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan laivaston vara-amiraali ja tutkimusmatkailija sekä Alaskan, Venäjän Kaukoidän ja Taganrogin kaupungin kuvernööri.

Varhaisvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johan Hampus Furuhjelm syntyi Helsingissä 1821 Furuhjelmin ruotsinkieliseen aatelissukuun Otto Vilhelm Furuhjelmin (17941871) ja Ulrika Johanna Fredrika Fockin (17951856) jälkeläisenä. Hampus sai kotiopetusta kunnes 15-vuotiaana 1836 kirjoittautui Venäjän laivaston 1. suomalaiseen meriekipaasiin. Valmistuttuaan merikadetiksi 1839 hän palveli Itämeren laivastossa ensin linjalaivoilla ja fregateilla ja osallistui sitten vuosina 18431844 Suomenlahden merenmittauksiin kuunari Meteorilla. Vuosina 18461847 Furuhjelm palveli luutnanttina Mustallamerellä ja sen jälkeen taas eri tehtävissä Itämerellä.

Alaskassa ja Tyynellämerellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietarissa Furuhjelm tutustui Venäjän amerikkalaisten siirtokuntien kuvernöörinä Alaskassa aiemmin toimineeseen Arvid Adolf Etholéniin, joka värväsi Furuhjelminkin venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian palvelukseen. Furuhjelm purjehti Keisari Nikolai I -aluksella Kronstadtista Venäjän Amerikan pääkaupunkiin Novoarkangelskiin, jossa hänet 23. huhtikuuta 1851 nimitettiin kaupungin satamapäälliköksi. Hän kuitenkin myös purjehti laajasti Tyynellämerellä komppanian aluksilla, muun muassa Havaijille, Kaliforniaan ja Kiinan rannikolle. Vuosina 18531854 hän osallistui parkkialus Knjaz Menšikovin päällikkönä amiraali Jefimi Putjatinin laivasto-osaston Japanin retkikuntaan, joka tarkoituksena oli avata Japanin satamat Venäjän kaupalle.[1]

Vuosina 18541858 Furuhjelm oli Ajanin sotasataman päällikkönä Ohotanmeren rannikolla. Palattuaan tältä komennukselta Pietariin nimitettiin hänet joulukuussa 1858 Venäjän Amerikan kuvernööriksi (kauppakomppanian korkeimmaksi virkamieheksi). Tehtävään edellytettiin aviosäätyä, ja Furuhjelm naikin joulutanssiaisissa tapaamansa 22-vuotiaan Anna von Schoultzin jo helmikuun 1859 alussa. Furuhjelmien viidestä lapsesta kolme syntyi Alaskassa. Heistä vanhimmasta Annie Furuhjelmista tuli aikanaan lehtinainen, kansainvälisen naisasialiikkeen vaikuttaja ja Suomen eduskunnan jäsen.

Furuhjelmin sukuvaakuna

Furuhjelmin saavutuksiin kuvernöörikautena Alaskassa 18591864 on luettu venäläisten ja alkuasukkaiden välisen luottamuksen palauttaminen ja vihollisuuksien lakkauttaminen sekä Alaskasta Kaliforniaan suuntautuneen jääkaupan tervehdyttäminen ja laajentaminen. Yleisesti ottaen kausi oli kuitenkin jo venäläisten siirtokuntien rappeutumisen aikaa. Metsästys oli riistopyynnin takia käytännössä loppunut, eivätkä pyrkimykset hiilikaivosten perustamiseksi toteutuneet. Siirtokuntien tarkastusraportti 1860 ei ollut rohkaiseva, mutta Furuhjelm sai kuitenkin lykätyksi alueen myyntiä. Furuhjelm jäi Venäjän Amerikan toiseksi viimeiseksi kuvernööriksi. Alaska siirtyi Yhdysvalloille 7,2 miljoonan dollarin kauppasummasta hänen seuraajansa ruhtinas Dmitri Maksutovin kauden päätteeksi 1867.

Vuosina 18651870 Furuhjelm palveli kontra-amiraalin arvoisena Itä-Siperian (Primorjen) sotilaskuvernöörinä ja vuodesta 1871 Venäjän Tyynenmeren satamien ja Siperian laivaston komentajana. Hän vaikutti voimakkaasti Vladivostokin ja Primorjen kehittämiseen ja muun muassa avasi alueella Amurin lennätinyhtiön sekä useita majakoita ja telakoita.

Takaisin Eurooppaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan Eurooppaan Furuhjelm toimi 18721874 Itämeren laivaston eskaaderinpäällikkönä (flagman) ja sen jälkeen 18741876 Taganrogin kaupungin kuvernöörinä Etelä-Venäjällä Asovanmeren rannalla. Täällä hän avasi muun muassa ensimmäisen laivastokoulun ja kirjaston, jonka ahkerana käyttäjänä mainitaan kaupungissa kasvanut Anton Tšehov. Furuhjelm yleni vara-amiraaliksi ja toimi vielä 18781880 Tallinnan sotilassataman komendanttina ja sen jälkeen Pietarissa. Vuonna 1886 hänet siirrettiin reserviin ja ylennettiin amiraaliksi 1908. Furuhjelm kuoli seuraavan vuoden syyskuussa Honkolan sukukartanossa Urjalassa 88 vuoden iässä.

Furuhjelm keräsi matkoillaan merkittävän luonnontieteellisen kokoelman, johon kuului muun muassa Helsingin yliopiston eläinmuseossa oleva sukupuuttoon kuolleen stellerinmerilehmän luuranko.

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Furuhjelmin mukaan on nimetty hänen löytämänsä Japaninmeren Furugelminsaari (ven. Остров Фуругельма, Ostrov Furugelma engl. Furugelm Island), joka sijaitsee Pietari Suuren lahdella lähellä Korean rajaa ja on Venäjän eteläisin saari. Mount Furuhelm –niminen vuori (1104 m) sijaitsee Baranofinsaarella Alaskassa lähellä Sitkaa, ja Furuhelm Street –niminen katu Sitkan kaupungissa (entinen Venäjän Amerikan hallintokaupunki Novoarkangelsk). Sahalininsaarella oleva Furugelm-niemi ja -saari sen sijaan on nimetty Furuhjelmin veljen Carl Harald Felix Furuhjelmin mukaan.

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Risto Marjomaa (2004) Furuhjelm, Hampus. Kansallisbiografia. SKS Biografiakeskus.
  • Rauno Lipponen (2006) Furuhjelm, Johan Hampus. Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. SKS Biografiakeskus.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stilla hafvet – Borgå Tidning nro. 100, 21.12.1853, sivu 1

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Furuhjelm, Annie: Människor och öden. Helsingfors: Schildt, 1932.
  • Kyllönen, Ari: Samuraiden vieraana. Suomalaisia Japanissa 1703 - 1917. Kuopio: Pitkos Books, 2013. ISBN 978-951-842-361-7.