Hamiltoninajokoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hamiltoninajokoira on jäniksen ja ketun metsästykseen tarkoitettu koirarotu. Sitä on kutsuttu aiemmin ruotsinajokoiraksi, vaikka sen esi-isinä on ollut muun muassa eteläsaksalaisia sekä sveitsiläisiä ajokoiria. Sen kehittämisessä on käytetty myös englanninkettukoiraa ja harrieria. Hamiltoninajokoiraa pidetään Ruotsin kansallisrotuna.

Yleisvaikutelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamiltoninajokoira.

Rotu on kolmivärinen, rakenteeltaan sopusuhtainen ja luonteeltaan ystävällinen ja rauhallinen. Sillä on selvä sukupuolileima ja sen pää on pitkänomainen. Sillä on myös voimakas luusto sekä leikkaava purenta ja hyvin kehittyneet hampaat ja kirsu, jonka sieraimet ovat avoimet. Sen silmät ovat tummanruskeat, posket litteät ja sen ilme on myös rauhallinen. Kaula ja selkä ovat voimakkaat ja tasaiset, tosin uroksilla kaula on selvästi kaareutunut. Sen lanne ja lavat ovat lihaksikkaat sekä lantio on hieman viisto, pitkä ja leveä. Sekä etu- että takaraajat ovat suorat ja yhdensuuntaiset. Kyynärpäät ovat tiiviisti rungon myötäiset, eivät rintakehän alapuolelle sijoittuneet. Ranteet ovat joustavat ja välikämmenet hieman viistot.

Käpälät ovat soikeat ja varpaat hyvin kaareutuneet ja tiiviisti yhdessä. Reidet ovat leveät ja lihaksikkaat ja sekä kintereet että polvet ovat hyvin kulmautuneet. Sen välijalat ovat lyhyet, kuivat ja pystysuorat koiran seistessä. Sillä on myös hyvä askelpituus ja sen liikkeet ovat yhdensuuntaiset ja tehokkaat. Sen peitinkarva on karheaa ja tiiviisti rungonmyötäistä kaikkialla muualla paitsi päässä, korvissa ja raajojen etuosissa, joissa se on lyhyttä ja sileää. Pää, korvat, rungon alaosa, lavat, reidet ja hännän alapuoli ovat ruskeat, jonka sävy voi olla kellanruskeasta lämpimään punaruskeaan. Valkoista väriä esiintyy kaulan alapuolella, niskassa, rinnassa, raajojen alaosassa, käpälissä ja hännänpäässä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.