Hamani Diori
| Hamani Diori | |
|---|---|
 |
|
| Nigerin presidentti | |
|
10. marraskuuta 1960 – 15. huhtikuuta 1974
|
|
| Seuraaja | Seyni Kountché |
| Väliaikaishallinnon pääministeri | |
|
18. joulukuuta 1958 – 10. marraskuuta 1960
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. kesäkuuta 1916 Soudouré, Ranskan Länsi-Afrikka |
| Kuollut | 23. huhtikuuta 1989 (ikä 72) Rabat, Marokko |
| Tiedot | |
| Puolue | Parti Progressiste Nigérien-Rassemblement Démocratique Africain, PPN-RDA |
| Etnisyys | djermat |
Hamani Diori (6. kesäkuuta 1916 – 23. huhtikuuta 1989) oli Nigerin tasavallan ensimmäinen presidentti. Häntä luonnehdittiin kansallismieliseksi, liikemiesmäiseksi ja sovittelevaksi johtajaksi.[1]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hamani Diorin isä kuului djerma-kansaan ja työskenteli Ranskan siirtomaahallinnon palveluksessa. Diori valmistui opettajaksi Dakarissa, Senegalissa. Hän työskenteli opettajana synnyinmaassaan 1936–1938, minkä jälkeen hän toimi Pariisissa djerman ja hausan kielten opettajana. Hän palasi kotimaahansa jälleen vuonna 1946, sillä oli saanut Niameysta rehtorin viran. Hän oli mukana perustamassa Nigerin edistyspuoluetta (Parti Progréssite Nigerien, PPN).
Vuonna 1946 Diori valittiin Ranskan kansalliskokouksen jäseneksi Guinean edustajana.[1] Hän menetti paikkansa vuoden 1951 vaaleissa, mutta nousi uudelleen kansanedustajaksi vuonna 1956.
Nigeriläiset pääsivät äänestämään maansa autonomiasta vuonna 1958. Nigeriläiset hyväksyivät autonomian ja Diorista tuli väliaikaisen hallituksen pääministeri.[1] Ranska kielsi muiden puolueiden kuin PPN:n toiminnan ja itsenäistyessään 3. syyskuuta 1960 Niger oli yksipuoluevaltio.lähde? Nigerin kansalliskokous nimesi Diorin tasavallan presidentiksi lokakuussa 1960.[1]
Kotimaan politiikassaan Diori ylläpiti vanhakantaisia yhteiskunnallisia rakenteita. Hallitukseensa hän otti djerma-, fulani- ja hausa-kansojen edustajia.lähde? Hän säilytti tiiviit taloussuhteet Ranskaan.[2] Diori valittiin uudelleen presidentiksi ilman vastaehdokkaita sekä 1965 että 1970. Vuonna 1965 hän selvisi murhayrityksestä.[3]
Ulkopolitiikallaan Diori onnistui saamaan maailmanlaajuista arvostusta. Hän otti esiin Afrikan ongelmia ja sovitteli muiden Afrikan valtioiden kriisejä, kuten Biafran sotaa. [4]
Nigeriä ja koko Sahelin aluetta koetteli 1970-luvun alussa kuivuus ja nälänhätä. Hankalassa tilanteessa Nigerin oppositio syytti Dioria liiasta keskittymisestä ulkopolitiikkaan ja kotimaan kehittämisen laiminlyönnistä.[5] Hallitusta syytettiin sekä reformien välttämisestä että korruptiosta. Opiskelijaliitto syytti Dioria ja hänen hallitustaan Ranskan uuskolonialismin uhriksi suostumisesta. Diorin hallituksen välit Ranskan kanssa heikkenivät, kun se syytti Georges Pompidouta innottomuudesta investoida Nigerin uraaniesiintymiin.lähde?
Nälänhädän aikana levisi huhuja, että hallituksen jäsenet kavaltavat kansainvälistä ruoka-apua.[2] Seurasi levottomuuksia, minkä johdosta Diori keskitti valtaa itselleen, sukulaisilleen ja luotettavana pitämälleen djerma-kansan jäsenille. Hän otti hoitaakseen myös ulko- ja puolustusministerin tehtävät.
15. huhtikuuta 1974 everstiluutnantti Seyni Kountchén johtama sotilasvallankaappaus syrjäytti Diorin. Hänet laitettiin vankilaan, mistä hänet vapautettiin kotiarestiin vuonna 1980. Kotiarestista hän vapautui vuonna 1987[1], minkä jälkeen hän muutti Marokkoon, missä hän kuoli kaksi vuotta myöhemmin Rabatissa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Hamani Diori Encyclopaedia Britannica. Viitattu 16.3.2019.
- ↑ a b c Hamani Diori, 72, the Founder Of an Independent Niger, Is Dead NY Times. 1989. Viitattu 17.3.2019.
- ↑ Niger (1960-present) University of Central Arkansas. Viitattu 17.3.2019.
- ↑ http://www.britannica.com/biography/Hamani-Diori
- ↑ http://www.britannica.com/biography/Hamani-Diori
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ACDIS (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||
