Hamani Diori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hamani Diori avoautossa valtiovierailulla Saksassa 1969. Diorin vieressä Heinrich Lübke.

Hamani Diori (6. kesäkuuta 191623. huhtikuuta 1989) oli afrikkalaisen Nigerin tasavallan ensimmäinen presidentti.

Hamani Diorin isä kuului djerma-kansaan ja työskenteli Ranskan siirtomaahallinnon palveluksessa. Poika pääsi koulutielle, ja valmistui opettajaksi Dakarissa, Senegalissa. Hän työskenteli opettajana synnyinmaassaan vuodet 1936- 1938, minkä jälkeen toimi Pariisissa djerman ja hausan kielten opettajana.Hän palasi kotimaahansa jälleen vuonna 1946, sillä oli saanut Niameysta rehtorin viran. Oli mukana perustamassa Nigerin edistyspuoluetta (Parti Progréssite Nigerien, PPN).

Vuonna 1946 Hamani Diori valittiin Ranskan kansalliskokouksen jäseneksi. Hän menetti paikkansa vuoden 1951 vaaleissa, mutta nousi uudelleen kansanedustajaksi vuonna 1956.

Nigeriläiset pääsivät äänestämään maansa autonomiasta vuonna 1958. Nigeriläiset hyväksyivät autonomian ja Hamani Diorista tuli väliaikaisen hallituksen pääministeri. Ranska kielsi muiden puolueiden kuin PPN:n toiminnan ja itsenäistyessään 3. syyskuuta 1960 Niger oli yksipuoluevaltio. Nigerin kansalliskokous nimesi Hamani Diorin tasavallan presidentiksi lokakuussa 1960.

Kotimaan politiikassaan Hamani Diori ylläpiti vanhakantaisia yhteiskunnallisia rakenteita. Hallitukseensa hän otti Djerma, Fulani ja Hausa -kansojen edustajia. Hän säilytti tiiviit taloussuhteet Ranskaan. Hänet valittiin uudelleen presidentiksi sekä 1965 että 1970. Vuonna 1963 hän selvisi murhayrityksestä ja vuonna 1965 oli vallankaappausyritys.

Ulkopolitiikallaan Hamani Diori onnistui saamaan maailmanlaajuista arvostusta. Hän otti esiin Afrikan ongelmia ja sovitteli muiden Afrikan valtioiden kriisejä.

Nigeriä ja koko Sahelin aluetta koetteli 1970-luvun alussa kuivuus ja nälänhätä. Hankalassa tilanteessa Nigerin oppositio syytti Hamani Dioiria siitä, että hän keskittyi liikaa ulkopolitiikkaan ja on laiminlyönyt kotimaan kehittämisen. Hallitusta syytettiin sekä reformien välttämisestä että korruptiosta.Opiskelijaliitto puolestaan syytti Hamani Dioria ja hänen hallitustaan Ranskan uuskolonialismin uhriksi suostumisesta. Hamani Diorin hallituksen välit Ranskan kanssa heikkenivät, kun se esitti Georges Pompidoulle syytöksen tämän innottomuudesta investoida Nigerin uraaniesiintymiin.

Nälänhädän aikana levisi huhuja, että hallituksen jäsenet kavaltavat kansainvälistä ruoka-apua. Seurasi levottomuuksia, minkä johdosta Hamani Diori keskitti valtaa itselleen, sukulaisilleen ja luotettavana pitämälleen Djerma-kansan jäsenille. Hän otti hoitaakseen myös ulko- ja puolustusministerin tehtävät.

15. huhtikuuta 1974 everstiluutnantti Seyni Kountchén johtama sotilasvallankaappaus syrjäytti Hamani Diorin. Hänet laitettiin vankilaan, mistä hänet vapautettiin kotiarestiin vuonna 1980. Kotiarestista hän vapautui vuonna 1987, minkä jälkeen hän muutti Marokkoon.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]