Halloween II – tappajan paluu
| Halloween II – tappajan paluu | |
|---|---|
| Halloween II | |
 Suomalainen elokuvateatterijuliste |
|
| Ohjaaja | Rick Rosenthal |
| Käsikirjoittaja |
John Carpenter Debra Hill |
| Tuottaja |
Debra Hill John Carpenter |
| Säveltäjä |
John Carpenter Alan Howarth |
| Kuvaaja | Dean Cundey |
| Leikkaaja |
Mark Goldblatt Skip Schoolnik |
| Pääosat |
Jamie Lee Curtis Donald Pleasence Pamela Susan Shoop Ana Alicia |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
Universal Pictures Dino De Laurentiis Corporation |
| Levittäjä |
Universal Studios Netflix |
| Ensi-ilta |
 30. lokakuuta 1981 12. marraskuuta 1982 |
| Kesto | 92 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 2,5 miljoonaa $ |
| Tuotto | 25 533 818 $ |
| Edeltäjä | Halloween – naamioiden yö |
| Seuraaja | Halloween III – pahuuden yö |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Halloween II – tappajan paluu (engl. Halloween II) on vuonna 1981 tehty yhdysvaltalainen kauhuelokuva ja ensimmäinen jatko-osa elokuvalle Halloween - naamioiden yö. Juonellisesti se jatkaa suoraan edeltäjänsä tapahtumien jälkeen, Michael Myersin jatkaessa murhasarjaansa pyhäinpäivän yönä. Elokuvan on ohjannut Rick Rosenthal, ja sen pääosissa jatkavat Donald Pleasence ja Jamie Lee Curtis.
Halloween 2 on alkuperäiselokuvan jatko-osista ainoa John Carpenterin ja Debra Hillin käsikirjoittama; jälkeenpäin Carpenter on kertonut laatiessa käsikirjoitusta lähinnä vastahakoisesti ja vähäisellä mielenkiinnolla.[1] Carpenterille tarjottiin myös mahdollisuutta ohjata jatko-osa, mutta Carpenter ei halunnut olla käsikirjoittamista ja säveltämistä enempää liiaksi osallisena jatko-osan työstämisessä, joten kun hän ja ensimmäisessä elokuvassa hänen kanssaan työskennellyt Tommy Lee Wallace kieltäytyivät ohjausvastuusta, Rosenthal palkattiin ohjaajaksi.[2]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva alkaa siitä mihin ensimmäinen osa päättyi. Sarjamurhaaja Michael Myersia on ammuttu kuusi kertaa, mutta hän on yhä elossa ja vapaalla jalalla. Laurie Strode kiidätetään loukkaantuneena sairaalaan, ja samaan aikaan tohtori Loomis yrittää löytää kadonnutta Myersia. Tämä on kuitenkin päättänyt saada Laurien hengiltä ja suuntaa kulkunsa Haddonfieldin sairaalaan.
Myersin tappaessa sairaalan henkilökuntaa tohtori Loomis saa selville, että Laurie on Myersin sisko. Loomis saapuu Haddonfieldin sairaalaan ja löytää sieltä Myersin ja Laurien. Myersia ammutaan taas useamman kerran, mutta mies ei pysähdy vaan puukottaa Loomisia. Laurie ampuu Myersia silmiin kaksi kertaa ja saa tämän sokeutumaan. Myersin huitoessa veitsellä Loomis täyttää huoneen kaasulla ja käskee Laurien paeta. Hän sytyttää tupakansytyttimen, ja huoneessa oleva kaasu räjähtää. Vähän matkan päässä suojassa oleva Laurie katsoo palavaan käytävään, jossa ilmiliekeissä oleva Myers kävelee häntä kohti, mutta lopulta tuupertuu maahan. Viranomaiset saapuvat paikalle ja Laurie lähtee ambulanssin kyydissä toiseen sairaalaan.lähde?
Näyttelijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Jamie Lee Curtis | … | Laurie Strode |
| Donald Pleasence | … | Sam Loomis |
| Charles Cyphers | … | Leigh Brackett |
| Jeffrey Kramer | … | Graham |
| Lance Guest | … | Jimmy |
| Pamela Susan Shoop | … | Karen |
| Hunter von Leer | … | Gary Hunt |
| Dick Warlock | … | poliisi |
| Leo Rossi | … | Budd |
| Gloria Gifford | … | rouva Alves |
| Tawny Moyer | … | Jill |
| Ana Alicia | … | Janet |
| Ford Rainey | … | tohtori Mixter |
| Cliff Emmich | … | Garrett |
| Nancy Stephens | … | Marion |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtion elokuvatarkastamo määräsi elokuvalle ennakkotarkastuksessa 18.2.1982 ikärajan KK (Kokonaan kielletty), joten sitä ei ollut laillista Suomessa esittää eikä levittää. Syyskuussa 1982 tarkastamo kuitenkin salli elokuvasta noin 50 sekuntia lyhennetyn version ikärajalla K18.[3][4] Video-oppaassa vuodelta 1994 Kari Salminen arvioi elokuvan Suomen markkinoille sensuroitua VHS-versiota ja pitää sen ikävimpänä piirteenä koomista psykologisointia, kuten ”me kaikki pelkäämme pahaa sisimmässämme”. Hän antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Murray Leeder: Halloween. Columbia University Press, New York, 2014. ISBN 978-1-906-73386-5.
- ↑ Michael Felsher: The Nightmare Isn't Over: The Making of Halloween II. Scream Factory, 2012.
- ↑ Halloween II Elonet. Viitattu 26.3.2018.
- ↑ Sedergren, Jari.: Taistelu elokuvasensuurista : valtiollisen elokuvatarkastuksen historia 1946-2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, [2006]. 85017263. ISBN 9517468121. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Halloweenmovies.com (englanniksi)
| ||||||||||