Hallinta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hallinta tarkoittaa ulkopuolisten havaittavissa olevaa määräämisvaltaa irtaimeen tai kiinteään esineeseen tai oikeuteen. Se ei ole vain passiivinen tila, vaan se ilmenee haltijan esineeseen kohdistamana hoitamisena, käyttämisenä, säilyttämisenä tai muunlaisena hallinnoimisena. Joskus hallinta on osoitettavissa vain pitkän tarkastelujakson perusteella, kuten esimerkiksi ulkosaaren ollessa tarkastelun kohteena. Hallinnan käyttäjänä on ihminen tai oikeushenkilö.[1][2]

Hallinnan ilmenemismuoto riippuu hallinnan kohteesta ja hallinnan perusteesta. Irtaimen esineen ja kiinteistön hallinta ovat varsin erilaisia ilmiöitä. Esine voi olla omistajanhallinnassa silloinkin, kun toinen hallitsee sitä rajoitetun esineoikeuden perusteella. Pohjoismaisessa oikeuskirjallisuudessa on luovuttu yhtenäisestä hallinnan käsitteestä.[3]

Hallinta voi syntyä yhdessä omistusoikeuden kanssa (omistajanhallinta) tai omistaja voi luovuttaa sen toiselle sopimuksella (esimerkiksi vuokraoikeus) tai se syntyy yksipuolisella haltuunotolla (esimerkiksi valtauksella). Rasiteoikeushallinta syntyy, kun maanmittaustoimituksessa perustetaan toisen tilan hyväksi oikeus tiehen.[2] Hallinta voi sisältyä myös panttioikeuteen tai käyttöoikeuteen. Joskus hallinta on oikeudetonta, kuten varkaan tai vuokraoikeutensa menettäneen vuokralaisen ollessa haltijana. Tällöin hallinnan palauttaminen siihen oikeutetun hallintaan tapahtuu tavallisesti viranomaisen avulla. Omankädenoikeuden käyttäminen on kiellettyä, paitsi omansa takaisinottaminen tuntemattomalta henkilöltä tai rikoksentekijältä verekseltään.[1]

Hallinnan oikeudellinen merkitys on tärkeintä esineoikeudessa, erityisesti irtaimistoesineiden kohdalla. Sen merkitys on vähäisempää kiinteistöoikeudessa, jossa oikeudelliset vaikutukset liittyvät kirjoihinmerkitsemiseen, kuten lainhuudon tai kiinnityksen kohdalla. Kiinteistö asetetaan pantiksi kiinnittämällä, mutta irtaimen esineen panttioikeus edellyttää hallinnan luovutusta velkojalle.[1]

Hallinnan käsitteeseen liittyy läheisesti traditio eli sopimukseen perustuva hallinnan siirto. Sillä on huomattava oikeudellinen merkitys irtainten esineiden vaihdantakollisiossa. Traditiossa luovuttajan määräämisvalta esineeseen lakkaa ja luovutuksensaajan valta siihen alkaa. Esineeseen voi olla valtasuhde, vaikka se ei ole välittömästi hallussa. Siksi esineen sijainti ei välttämättä muutu traditiossa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  2. a b Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.
  3. a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 159–164.