Halfdan Kjerulf
Halfdan Kjerulf (17. syyskuuta 1815 Kristiania, Norja – 11. elokuuta 1868 Kristiania) oli norjalainen pianisti ja säveltäjä. Häntä pidetään merkittävimpänä norjalaisena romantikkona ajalta ennen Edvard Griegiä.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kjerulf opiskeli musiikkia kristianialaisten musiikinopettajien Lars Roverudin ja Otto Wetterstrandin johdolla. Hän opiskeli pianonsoittoa ja luultavimmin Roverudin johdolla musiikinteoriaa. Kjerulfin tarkoituksena ei ollut kuitenkaan ammattimuusikon ura, vaan hän opiskeli myös lakia tähtäimenään virkamiehen ura isänsä tavoin. Virkamiesuran katkaisi kuitenkin vakava sairaus 1839, juuri ennen loppututkintoa.[2]
Kjerulf matkusti Pariisiin toipilasmatkalle kesällä 1840, millä oli suuri merkitys häen uralleen. Kaupungin vilkas musiikkielämä ja konsertit antoivat hänelle vaikutteita ja hän kuuli myös Hector Berliozia matkallaan.[2]
Talvella 1840 ja keväällä 1841 Kjerulfin sisar, isä ja veli kuolivat muutaman kuukauden sisällä ja sisarusparven vanhimpana Halfdan jäi vastaamaan heidän elatuksestaan. Hän sai toimen Den Constitutionelle -lehden ulkomaantoimittajana. Hän ei kuitenkaan luopunut musiikista ja syksyllä 1841 hän julkaisi ensimmäiset sävellyksensä, kuusi romanssia sisältävän vihkon. Hän jatkoi myös sävellyksen opiskelua omin päin koko 1840-luvun ajan. Vuonna 1845 hän jätti toimittajantoimensa ja siirtyi musiikinopettajaksi sekä Studentersangforeningen -kuoron johtajaksi.[2]
Kjerulf oli tyytymätön säveltäjäntaitoihinsa, mutta opetusta ei ollut liiemmälti tarjolla. Tilanne korjautui 1848 Carl Arnoldin muutettua Kristianiaan, jolloin Kjerulf meni välittömästi hänen oppiinsa. Arnold järjesti hänelle myös stipendin ulkomaille vuosiksi 1849–1851. Ensin Kjerulf opiskeli Kööpenhaminassa Niels Gaden johdolla, jonka jälkeen hän matkusti Leipzigin musiikkikonservatorioon muun muassa Ernst Friedrich Richterin oppilaaksi. Hän sai täten pätevän konservatoriokoulutuksen vasta 35-vuotiaana.[2]
Palattuaan Kristianiaan 1851 Kjerulf jatkoi musiikinopettajana[2]. Pianonsoitonopettajana hän koulutti kokonaisen sukupolven ja vaikutti aktiivisesti Kristianian musiikkielämään, etenkin kuorolaulun alueella. Hänellä oli muun muassa oma Kjerulfs kvartet -lauluyhtye. Häntä arvostettiin myös kriitikkona ja kirjoittajana.[1]
Hänen sävellyksensä eivät saaneet tunnustusta kuin hänen elämänsä loppupuolella. Hänelle myönnettiin Littris et atribus -mitali 1863 ja hänet kutsuttiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi 1865. Hän kuoli pitkällisen sairauden murtamana 1868[2] Grefsenin kaupunginosassa[1] Kristianiassa.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kjerulfin sävellyksiä pidetään norjalaisen kansanhengen ilmaisijana, olematta kuitenkaan kiihkonationalistisia[1]. Hänet tunnetaan erityisesti romansseistaan ja kuorolauluistaan, mutta hän tuotti myös paljon pianomusiikkia. Kjerulfin sävellykset heijastavat hänen kiintymystään saksalaiseen romantiikkaan. Erityisesti Robert Schumann ja Felix Mendelssohn olivat merkityksellisiä hänen musiikilliselle tyylilleen. Pianomusiikissa myös Chopinilla lienee ollut merkitystä.[2]
Tunnetun kuoroteos Troubadourenin lisäksi hän sävelsi noin 30 mieskuorolaulua, noin 100 yksinlaulua ja lukuisia kansanlaulusovituksia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
