Haisusauramo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haisusauramo
Haisusauramo kuvattuna Franz Eugen Köhlerin teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897).
Haisusauramo kuvattuna Franz Eugen Köhlerin teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Kaari: Koppisiemeniset Magnoliophyta
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Kladi: Asteridit
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Asteroideae
Tribus: Anthemideae
Suku: Sauramot Anthemis
Laji: cotula
Kaksiosainen nimi
Anthemis cotula
L.[1][2]
Synonyymit
  • Anthemis foetida Lam.
  • Anthemis psorosperma Ten.
  • Anthemis ramosa Link ex Spreng.
  • Chamaemelum cotula (L.) All.
  • Maruta cotula (L.) DC.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Haisusauramo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Haisusauramo Commonsissa

Haisusauramo (Anthemis cotula L.) on yksivuotinen, pahalta haiseva mykerökukkainen ruohokasvi. Laji on kotoisin Euroopasta, mutta levinnyt ihmisen mukana laajalti myös muille mantereille.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haisusauramon kukintoja.

Haisusauramo kasvaa yleensä 20–50 cm korkeaksi. Koko kasvi on tavallisesti harvakarvainen sekä huiskilomaisesti runsashaarainen. Lehdet ovat varressa kierteisesti. Lehtilapa on kapealiuskainen ja tavallisesti kaksi kertaa pariliuskainen. Liuskat ovat kapeita ja otakärkisiä. Kukkamykeröt ovat yksittäin haarojen kärjessä ja ne ovat pitkäperäisiä ja isohkoja. Mykerön kehto on puolipallomainen. Useammassa rivissä olevat kehtosuomut ovat kapeita, kalvolaitaisia, pyöreäkärkisiä ja karvaisia. Kekomaisen mykeröpohjuksen rauna on suomuton, mutta keskeltä se on äimäsuomuinen. Valkoiset laitakukat ovat pitkä- ja leveäkielisiä. Kukat ovat neuvottomia, eli niistä puuttuvat sekä emit että heteet. Keltaiset kehräkukat ovat kaksineuvoisia ja torvimaisia. Suomessa haisusauramo kukkii heinä-lokakuussa. Pähkylä on liereä, 8–11-harjuinen, harjut ovat kyhmyisiä. Pähkylä on vailla pappusta.[3]

Haisusauramo muistuttaa suuresti toista sauramolajia, peltosauramoa (Anthemis arvensis). Se on kuitenkin tätä usein selvästi vähemmän karvainen ja sen lehtien liuskat ovat kapeampia. Haisusauramolla mykerön kehtosuomut ovat myös peltosauramoa suipompia.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haisusauramo on levinnyt lähes koko Eurooppaan. Norjassa, Ruotsissa, Suomessa, Baltian maissa sekä Pohjois-Venäjällä laji on satunnainen, muualla mantereella se on laajalle levinnyt. Islannista laji puuttuu. Aasian puolella lajia tavataan satunnaisesti lähinnä Turkissa ja Lähi-idässä. Haisusauramo on levinnyt ihmisen mukana laajalle Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosissa sekä länsirannikolla. Lajia tavataan tulokkaana myös paikoitellen Etelä-Amerikassa, Afrikassa sekä Oseaniassa.[4] Suomessa haisusauramo on tulokaslaji.[3] Sitä on tavattu satunnaisesti koko maasta Keski-Lappia myöten, mutta suurin osa Suomen havainnoista on 1900-luvun loppupuolelta tai vanhempia.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haisusauramo on kulttuuriin seuralaislaji, jota tavataan muun muassa puutarhoissa, nurmikoilla, joutomailla, satamissa, kaatopaikoilla, ratapihoilla ja tienvarsilla.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.) 1998: Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos, 656 s. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo. Helsinki.
  • Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart: Suuri Pohjolan kasvio. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Catalogue of Life: Anthemis cotula Viitattu 1.7.2013.
  2. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 588.
  3. a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 422.
  4. Den virtuella floran: Kamomillkulla (myös levinneisyyskartat) Viitattu 1.7.2013. (ruotsiksi)
  5. Lampinen, R., & Lahti, T. 2013: Kasviatlas 2012: Haisusauramon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 1.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]