Haisukurjenpolvi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haisukurjenpolvi
Geranium robertianum - haisev kurereha.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Geraniales
Heimo: Kurjenpolvikasvit Geraniaceae
Suku: Kurjenpolvet Geranium
Laji: robertianum
Kaksiosainen nimi
Geranium robertianum
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Haisukurjenpolvi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Haisukurjenpolvi Commonsissa

Haisukurjenpolvi (Geranium robertianum) on lehdoissa ja kivikoissa tavattava yksivuotinen tai useimmiten kaksivuotinen kurjenpolvi. Koko kasvi haisee epämiellyttävältä.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haisukurjenpolven kukka ja hedelmä.
Lehti

Haisukurjenpolvi kasvaa 15–40 cm korkeaksi. Varsi on useimmiten punertava, monihaarainen sekä karvainen. Vaaleanvihreät lehdet ovat kolmisormisia ja karvaisia. Lehden keskilehdykkä on pitkäruotinen. Kukat ovat kooltaan 12–15 mm leveitä. Kukissa on ruusunpunaiset, pyöreäkärkiset ja pitkäkyntiset terälehdet, joissa on ohuita vaaleita suonia. Verholehdet ovat pystyjä, sileitä ja otakärkisiä. Suomessa haisukurjenpolvi kukkii kesä-syyskuussa. Kasvin hedelmykset ovat verkkoharjaisia.[1]

Nimensä kasvi on saanut epämiellyttävästä hajustaan, joka korostuu erityisesti kasvia hierottaessa.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haisukurjenpolvi kasvaa koko Euroopassa pohjoisinta Fennoskandiaa ja Pohjois-Venäjää lukuun ottamatta. Lajia tavataan myös Pohjois-Afrikassa, Turkissa, Kaukasuksella, Lähi-idässä ja monin paikoin muualla Aasiassa. Se on levinnyt myös muun muassa Pohjois-Amerikkaan, Chileen, Uuteen-Seelantiin ja Etelä-Afrikkaan.[2] Suomessa haisukurjenpolvea tavataan pääasiassa linjan Pori–Tampere–Lappeenranta eteläpuolella. Hajaesiintymiä on muuallakin Suomessa. Pohjoisimmat havainnot lajista ovat Keski-Pohjanmaalta ja Kainuusta.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haisukurjenpolvi kasvaa sammaleisilla lehtokivillä, lohkareikoissa, kallionpengermillä ja rantalehdoissa.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haisukurjenpolvea on käytetty lutikoiden ja muiden kotien syöpäläisten torjumiseen hieromalla murskattua kasvia seiniin ja huonekaluihin.[4] Se on myös vanha rohdoskasvi, jota käytettiin erityisesti haavojen hoitoon sekä verenvuodon tyrehdyttämiseen. Kasvia hyödynnettiin sekä ulkoisesti että sisäisesti nautittuna.[5] Aikaisemmin haisukurjenpolvea saattoi ostaa lääkkeeksi apteekeissa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 308.
  2. a b Den virtuella floran: Stinknäva (ruots.) Viitattu 30.6.2010.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.Kasviatlas 2009: Haisukurjenpolven levinneisyys Suomessa Viitattu 30.6.2010.
  4. Ålands flora 2008, s. 231.
  5. Suomen terveyskasvit 1982, s. 95.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]