Haisuhilleri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haisuhilleri
Täytetty haisuhilleri
Täytetty haisuhilleri
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Näätäeläimet Mustelidae
Alaheimo: Mustelinae
Suku: Haisuhillerit Ictonyx
Laji: striatus
Kaksiosainen nimi
Ictonyx striatus
(Perry, 1810)
Levinneisyyskartta
Haisuhillerin levinneisyys
Haisuhillerin levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Haisuhilleri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Haisuhilleri Commonsissa

Haisuhilleri eli tsorilla (Ictonyx striatus) on haisunäätiä muistuttava, Saharan eteläpuolisen Afrikan puolikuivilla savanneilla elävä näätäeläin.[2] Haisuhillerin hännän alapuolella sijaitsee hajurauhanen, josta se saattaa ruiskuttaa voimakastuoksuista ainetta ollessaan uhattuna. Tunnetaan tapauksia, joissa yksinäinen haisuhilleri on ahdistanut hajullaan suuren joukon leijonia vastakaadetun seepran ruholta pois. Yöeläiminä ne metsästävät öisin ja jäävät päiviksi pesään tai kallionhalkeamiin. Haisuhillerit ovat hyviä uimaan ja kiipeilevät mielellään puissa. Vankeudessa ne voivat saavuttaa viiden vuoden iän. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin zorilla.[3]

Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haisuhillereillä on pitkä, paksu mustavalkoraidallinen turkki. Näiden nisäkkäiden ruumiit ovat noin 33–38 cm pitkiä, hännät noin 20–30 cm. Haisuhillerit painavat noin kilon. Haisuhillerillä on pitkä kuono, lyhyet jalat ja vahvat kynnet. Kasvot ovat väritykseltään mustat ja niissä on kolme valkeaa täplää.[4]

Syöminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haisuhillerit ovat lihansyöjiä ja ruokalistalla on hyönteisiä, sammakoita, matelijoita, jyrsijöitä, lintuja, munia ja joskus jopa isompia eläimiä. Haisuhillerit metsästävät pikkueläimiä itse, mutta isomman saaliin saaminen muilta petoeläimiltä on helppoa, koska ne eivät voi sietää haisuhillerin tuottamaa hajua.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaraat synnyttävät pesäkoloissa 2 tai 3 poikasta viiden viikon tiineyden jälkeen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ictonyx striatus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 106. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
  3. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (Vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden uusiksi nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 14.11.2010.
  4. Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 21. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8.