Haapanorsu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haapanorsu
Gastropacha populifolia.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Karvakehrääjämäiset Lasiocampoidea
Heimo: Karvakehrääjät Lasiocampidae
Alaheimo: Lasiocampinae
Suku: Gastropacha
Laji: populifolia
Kaksiosainen nimi
Gastropacha populifolia
(Esper, 1782)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Haapanorsu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Haapanorsu Commonsissa

Haapanorsu (Gastropacha populifolia) on öisin lentävä ruskeankeltainen perhonen. Vuoteen 1996 laji tunnettiin nimellä vaalea lehtikehrääjä[1].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kookas perhonen, jonka siipien kärkiväli on koiraalla 48–58 mm ja naaraalla 72–83 mm. Naaras on myös selvästi koirasta rotevampi. Siivet ovat naaraalla vaalean kellanruskeat, koiraalla siivissä on usein violetinsävyistä kehnää. Osa koiraista on kuitenkin hyvin vaaleita ja miltei kuviottomia. Etusiiven poikki kulkee viisi tummaa poikkiiviirua, jotka muodostuvat kuunsirpin muotoisista täplistä. Juovat ovat katkonaisia ja jatkuvat takasiipiin, mutta erottuvat siellä vain heikosti siiven etureunassa. Molempien siipiparien ulkoreuna on kevyesti aaltoileva. Paikallaan kyhjöttävä haapanorsu näyttää kuivuneelta lehdeltä. Perhosen ruumiissa on selkäpuolella selvä, tumma keskijuova.[2]

Haapanorsun toukka on kellertävän ruskea ja karvainen[3], täysikasvuisena 80–100 mm pitkä.

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajia tavataan Iberian niemimaalta Keski-Euroopan poikki Baltiaan ja Venäjän poikki Pohjois-Kiinaan ja Japaniin asti.[2] Suomessa haapanorsu on hyvin harvinainen laji. Se tavattiin ensimmäisen kerran Vehkalahdelta 1954 ja vuonna 1992 löydettiin Joutsenosta toukka.[1] Sittemmin lajin yksilöitä on harhaillut Etelä-Suomeen lähes joka vuosi ja yksilöitä on tavattu erityisesti lounaissaaristossa[4]. Nykyisin lajilla saattaa olla vakiintunut kanta aivan maan kaakkoisimmassa nurkassa. Se näyttää myös vakiintuneen Turun ja Helsingin väliselle rannikkokaistaleelle.[5] Aikuiset perhoset lentävät kesäkuun lopulta elokuun alkuun.[4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosteiden lehti- ja sekametsien laji, joka viihtyy Keski-Euroopassa myös avoimissa kulttuuriympäristöissä. Perhoset lentävät pimeän laskeutumisesta lämpiminä öinä aina aamuyöhön saakka. Koiraat lentävät joskus valojen luoksi, naaraat vain harvoin. Perhonen viettää aikansa ilmeisesti enimmäkseen puiden latvustoissa eikä lajin elintapoja tunneta kovin hyvin.

Parittelutapahtumaa luonnossa ei tunneta, mutta kasvatuksessa se on kestänyt jopa 20 tuntia. Parittelun jälkeen naaras munii noin 300 munaa pieninä ryhminä oksille ja lehdille. Toukat elävät korkealla latvustoissa ja niitä tavataan luonnossa vain harvoin. Toukka talvehtii noin 25 mm pituisena ja jatkaa kasvuaan keväällä. Ainakin talvehtinut toukka on yöaktiivinen. Toukat ovat täysikasvuisia touko-kesäkuun vaihteessa ja tekevät harmaanruskean kotelokopan yhteenkudottujen lehtien väliin latvustoon.[2]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka syö poppelilajien, haavan tai pajujen lehtiä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pertti Pakkanen: Haapanorsu. Suomen Perhostutkijain Seura.
  2. a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 148–150
  3. http://www.kolumbus.fi/silvonen/lnel/b/gaspopul.htm
  4. a b http://www.insects.fi/Lepidoptera/Lasiocampidae/Gastropacha/populifolia/Gastropacha%20populifolia.htm
  5. Panu Välimäki, Marko Mutanen, Tomi Mutanen & Timo Lehto: Mielenkiintoiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008. Baptria, 2009, 34. vsk, nro 2. Suomen Perhostutkijain Seura.