Haapanirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Haapanirkko
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Nirkot Notodontidae
Alaheimo: Aitonirkot Notodontinae
Suku: Notodonta
Laji: tritophus
Kaksiosainen nimi

Notodonta tritophus
(Schiffermüller & Denis, 1775)

Katso myös

  Haapanirkko Commonsissa

Haapanirkko (Notodonta tritophus) on melko harvinainen ja Suomessa levinneisyydeltään eteläinen yöperhoslaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tavattavat haapanirkot kuuluvat värimuotoon f. tiefi, jota tavataan jonkin verran myös Ruotsissa. Etusiipien pohjaväri on kellertävän vaalea. Siiven tyviosa sisempään poikkiviiruun saakka on mustanharmaa, samoin kärkiosa aivan ulko- ja takareunaa lukuun ottamatta. Keskitäplä on kellertävä ja valkoreunuksinen. Aaltoviiru erottuu siiven kärkiosassa valkoisena. Siiven takareunassa on suomutupsu. Lännempänä Euroopassa vallitsevalla värimuodolla etusiipien pohjaväri on ruskea. Takasiivet ovat valkoiset ja takareunan ulkonurkassa on tumma laikku. Siipiväli 40–55 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapanirkkoa tavataan Euroopasta Kaukasukselle, Iraniin ja Siperian länsiosiin.[4] Suomessa levinneisyys rajoittuu maan eteläisempiin osiin pohjoisimpien havaintojen ollessa likimain Vaasa-Joensuu-linjalta. Perhosia on lennossa toukokuun alkupuolelta elokuun lopulle.[5][6] Heinäkuun lopun jälkeen tavattavat perhoset lienevät toista sukupolvea ja Keski-Euroopassa lajilla on säännönmukaisesti kaksi sukupolvea.[3]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapanirkko elää valoisissa lehtimetsissä, metsänreunoilla sekä puistoissa ja kulttuuriympäristöissä. Laji on esiintymiseltään paikoittainen ja vuotuiset vaihtelut yksilömäärissä ovat suuria. Joinakin vuosina laji voi olla lähes kadoksissa. Perhosten lento alkaa illan hämärryttyä ja jatkuu keskiyön tietämille. Molemmat sukupuolet tulevat varsin hyvin valolle ja naaraita saattaa olla valolle lentäneistä yksilöistä jopa enemmistö, mikä saattaa kertoa naaraiden liikkuvan melko lähellä maanpintaa.[3]

Naaras munii 150–200 munaa yksitellen tai pieninä ryhminä lehtein alapinnoille. Toukat oleskelevat lehtien alapinnoilla ja myöhemmin lehden sivulla tai oksilla. Täysikasvuisina toukat koteloituvat maa-aineksella naamioituun kotelokoppaan maakoloon tai maahanpudonneiden lehtien väliin. Kotelo talvehtii.[3]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka syö ensisijaisesti metsähaapaa (Populus tremula), mutta joskus myös pajuja (Salix) ja koivuja (Betula).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. UK Moths (englanniksi)
  3. a b c d e Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae.. Uppsala: ArtDatabanken, SLU, 2007. ISBN 978-91-88506-58-0. s. 236–238.
  4. Norges sommerfugler (norjaksi)
  5. Perhoswiki[vanhentunut linkki]
  6. Suomen perhostutkijain seura: haapanirkko (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]