HMS Zetland

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS Zetland
HMS Zetland
HMS Zetland
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Yarrow Shipbuilders, Scotstoun
Kölinlasku 2. lokakuuta 1940
Laskettu vesille 7. maaliskuuta 1942
Palveluskäyttöön 27. kesäkuuta 1942
Palveluskäytöstä Norjan laivastolle 1952 nimellä KNM Tromsø
romutettu 1965
Tekniset tiedot
Uppouma 1050 t (kuiva)
1490 t (max)
Pituus 85,34 m
Leveys 9,62 m
Syväys 2,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 27 solmua
Miehistöä 168
Aseistus 6 4"/L45 QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 kahden naulan ilmatorjuntatykkiä neliputkisena asennuksena
2 20 mm ilmatorjuntatykkiä

HMS Zetland (viirinumero L59) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 20. joulukuuta 1939 Yarrowilta osana vuoden 1940 hätäohjelmaa. Sen köli laskettiin 2. lokakuuta 1940 työnumerolla J1854 ja alus laskettiin vesille 7. maaliskuuta 1942. Alus valmistui 27. kesäkuuta seuraavana vuonna.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Zetland siirrettiin heinäkuussa 1942 palvelukseen oton jälkeen Scapa Flowhun varustettavaksi ja koulutettavaksi. Alus liittyi elokuun alussa Londonderryyn sijoitettuun erityissaattajaosastoon (engl. Special Escort Force), mistä tehtävästä samalla vapautettiin.[1]

Alus suojasi 3. elokuuta Maltalle matkaavaa saattuetta WS21S matkalla Gibraltarille (operaatio Pedestal). Alus oli 10. elokuuta taistelulaivoja HMS Nelson ja HMS Rodney, lentotukialuksia HMS Eagle, HMS Indomitable, HMS Victorious, risteilijöitä HMS Phoebe, HMS Sirius ja HMS Charybdis hävittäjäsuojaa yhdessä HMS Laforeyn, HMS Lightningin, HMS Lookoutin, HMS Quentinin, HMS Tartarin, HMS Eskimon, HMS Somalin, HMS Wishartin, HMS Antelopen, HMS Vansittartin ja HMS Ithurielin kanssa. Osasto nimettiin Force Z:ksi, jonka tehtävänä oli suojata saattuetta Gibraltarilta Sisilian kapeikkoon.[1]

Saattue joutui seuraavana päivänä jatkuvien ilmahyökkäysten kohteeksi. Saattueen saavuttua Sisilian kapeikkoon HMS Zetland palasi Force Z:n mukana Gibraltarille. Alus erkani 14. elokuuta osastosta HMS Rodneyn suojaksi Gibraltarille, jonne saavuttuaan alus liittyi 16. elokuuta Freetownista saapuneeseen saattueeseen SL118 kotimatkaa varten. Saattue joutui 19. elokuuta Blücher-ryhmän sukellusveneiden maaliksi. Alus erkani 21. elokuuta saattueesta Puolan laivaston ORP Blyskawican suojatakseen aseistetun kauppalaivan HMS Cheshiren matkan Belfastiin korjattavaksi. Belfastista alus palasi Londonderryyn saattajaosastoon.[1]

HMS Zetland liittyi 28. elokuuta Clydessä saattueeseen WS22 HMS Bicesterin, HMS Bulldogin ja HMS Keppelin kanssa paikallissuojauksena, joka erkani 1. syyskuuta saattueesta liittyen saattueeseen SL119. Alus suojasi RMS Queen Elizabethia läntisen reitin aluella, minkä jälkeen se palasi Londonderryyn.[1]

Alus liittyi 4. lokakuuta Clydessä saattueeseen WS23 HMS Bicesterin ja HMS Wrestlerin kanssa paikallissaattueeksi, joka erkani 10. syyskuuta saattueesta palaten Clydeen. Alus suojasi Kotilaivaston raskaiden alusten siirtoja, jolloin se kärsi pohjakosketuksesta vaurioita. Aluksen vauriot korjattiin Greenockissa.[1]

Alus määrättiin lokakuussa Pohjois-Afrikan maihinnousuun. Palattuaan telakalta alus lähti 28. lokakuuta Londonderrystä Gibraltarille liittyäkseen 57. Hävittäjäviirikköön. Alus liittyi marraskuun alussa viirikön mukana maihinnousun itäiseen tukiosastoon. Alus tuki 8. marraskuuta tykkitulella Algerin maihinnousua, jolloin se muun muassa tuhosi Cape Matifan linnakkeen valonheittimet. Alus hinasi vaurioituneen HMS Broken pois alueelta. Hinauksen aikana alukset kolaroivat, minkä seurauksena HMS Broke upposi. HMS Zetland pelasti uppoavan aluksen eloonjääneet. Joulukuun HMS Zetland suojasi Pohjois-Afrikan rannikon saattueita.[1]

1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Zetland pelasti 30. tammikuuta 1943 30 merimailia Bougien koillispuolella Algerian rannikolla Saksan laivaston sukellusveneen U-596:n torpedoiman korvetti HMS Samphiren neljä eloonjäänyttä.[1]

Alus määrättiin toukokuussa estämään akselivaltojen joukkojen evakuointia HMS Lamertonin, HMS Aldenhamin, HMS Hursleyn, HMS Dulvertonin, HMS Bicesterin, HMS Lauderdalen, HMS Wiltonin ja Kreikan laivaston Kanariksen kanssa (operaatio Retribution). Alus upotti 9. toukokuuta pienen aluksen HMS Bicesterin kanssa, mutta hävittäjät joutuivat Supermarine Spitfiren hyökkäyksen kohteeksi. HMS Bicester vaurioitui pahoin. Operaatiosta vapauduttuaan HMS Zetland poistettiin palveluksesta heikon kuntonsa vuoksi.[1]

Alus lähti kesäkuussa kotimaahan ja se saapui 7. kesäkuuta Palmersin telakalle Jarrowissa. Telakalla ollessaan alus määrättiin heinäkuussa Maltalle sijoitettuun 59. Hävittäjäviirikköön. Alus siirtyi 16. elokuuta telakalta Tobermoryyn koulutettavaksi.[1]

HMS Zetland lähti 20. syyskuuta Välimerelle ja se liittyi lokakuun alussa viirikköönsä aloittaen saattuepalveluksen. Alus vaurioitui pahoin 2. joulukuuta Bariin tehdyssä ilmahyökkäyksessä, jonka aikana upposi 17 rahtialusta. HMS Bicester hinasi vaurioituneen aluksen Tarantoon korjattavaksi.[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Zetland palasi 16. tammikuuta 1944 viirikköönsä, jonka mukana se aloitti Adrianmeren saattueiden suojaamisen sekä maajoukkojen tukemisen. Alus tulitti 12. maaliskuuta Dubrovnikiin sijoitettuja valonheittimiä HMS Lauderdalen kanssa.[1]

Alus määrättiin heinäkusussa Etelä-Ranskaan suunnitellun maihinnousun saattueita Yhdysvaltain laivaston alaisuudessa. Se siirtyi Napoliin HMS Oakleyn kanssa valmistautuakseen maihinnousuun yhdessä CAMEL saattajaosaston kanssa.[1]

Alus liittyi 9. elokuuta kahdeksan joukkojenkuljetusalusken sekä lukuisten maihinnousualusten muodostamaan saattueeseen SS1 aloittaen matkan Napolista Ajaccioon. Alus lähti 13. elokuuta Ajacciosta edelleen CAMEL sektorille, jonka edustalla se partioi 15. elokuuta alkaen.[1]

Vapauduttuaan syyskuussa operaatiosta alus palasi Kuninkaallisen laivaston alaisuuteen liittyen viirikköönsä. Se siirrettiin 24. syyskuuta osaksi brittiläistä Aegeanmeren osastoa tukemaan Aegeanmeren saarten ja Kreikan mannermaan takaisinvaltausta. Alus saapui 28. syyskuuta Pagadianlahdelle Scarpantoon HMS Breconin ja HMS Liddesdalen kanssa, jossa ne upottivat pieniä rannikkoaluksia sekä tuhosivat rannikkopatterin.[1]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Zetland palveli Välimerellä, kunnes se tammikuussa 1945 määrättiin palaamaan kotimaahan. Alus lähti Kanaalin saattueiden suojaksi Harwichiin, jonne se saapui 4. helmikuuta liittyen 16. Hävittäjälaivueeseen. Alus sai määräyksen liittyä huollon jälkeen Itäiseen laivastoon.[1]

Toukokuussa Euroopan sotatoimien päätyttyä alus jäi laivueeseen tukemaan miehitysjoukkoja, kunnes sen huolto määrättiin Aleksandriaan. Alus lähti kesäkuussa Aleksandriaan telakalle ja valmistautumaan siirtoonsa Itäiseen laivastoon. Elokuussa aluksen siirron tarve poistui Japanin antauduttua ja siirto peruutettiin.[1]

Alus palasi lokakuussa telakalta kotimaahan, jossa se liitettiin Portsmouthin paikallislaivueeseen. Alus palveli koulutus- ja satamatehtävissä, kunnes se poistettiin 1946 palveluksesta reserviin.[1]

KNM Tromsø[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus lainattiin vuoden 1952 lopulla Norjan laivastolle neljäksi vuodeksi. Norjan hallitus osti aluksen heinäkuussa 1956 nimeten sen KNM Tromsøksi. Alus modernisoitiin muuttamalla sen masto verkkorakenteiseksi ja korvaamalla X-torni kahdella Squid-sukellusveneentorjuntaheittimellä. Aluksen runkonumerona oli Norjassa ensin vuodesta 1950 D311 ja fregatiksi luokittelun jälkeen F311.[1]

Alus poistettiin palveluksesta ja myytiin romutettavaksi 1965.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]