HMS Sheffield (D80)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston tyypin 42 ohjushävittäjästä. Muita samannimisiä aluksia, katso HMS Sheffield
HMS Sheffield
HMS Sheffield 1982
HMS Sheffield 1982
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Shipbuilding and Engineering, Barrow-in-Furness
Kölinlasku 15. tammikuuta 1970
Laskettu vesille 10. kesäkuuta 1971
Palveluskäyttöön 16. helmikuuta 1975
Palveluskäytöstä upposi 10. toukokuuta 1982 vaurioiduttuaan muutamaa päivää aiemmin Argentiinan ilmavoimien hyökkäyksessä
Tekniset tiedot
Uppouma 4 820 t
Pituus 125,0 m
Leveys 14,0 m
Syväys 5,8 m
Koneteho COGOG: 2 x Rolls Royce Olympus TM3b -kaasuturbiinia 50 000 shp ja 2 x Rolls Royce Tyne RM1A -kaasuturbiinia 8 000 shp
Nopeus 30 solmua / 18 solmua
Miehistöä 287
Aseistus 2 x Sea Dart -ilmatorjuntaohjuksen laukaisualustaa, joihin 22 ohjusta
1 x 4,5" (114 mm) Mk.8 -tykki
2 x Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä
2 x Corvus-valaisuheitintä
1 x Westland Lynx HAS.1/2 -helikopteri

HMS Sheffield (D80) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston tyypin 42 ohjushävittäjä (Sheffield-luokka). Falklandin sodassa 4. toukukuuta 1982 alus joutui kahden Argentiinan meri-ilmavoimien Super Étendard -rynnäkköhävittäjän hyökkäyksen kohteeksi ja sai osuman yhdestä Exocet-meritorjuntaohjuksesta. Alus vaurioitui ohjusosumasta pahoin ja upposi kuusi päivää myöhemmin, 10. toukokuuta 1982.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tyyppi 42 -hävittäjä

Alus tilattiin 14. marraskuuta 1968 Vickers Shipbuilding and Engineering Limitediltä (VSEL) Barrow-in-Furnessista. Sen köli laskettiin 15. tammikuuta 1970 ja alus laskettiin vesille 10. kesäkuuta 1971 kumminaan kuningatar. Valmistuksen aikana huhtikuussa 1971 tapahtuneessa hitsausräjähdyksessä sai surmansa kaksi telakkatyöntekijää ja räjähdyksessä vaurioitunut runkoelementti jouduttiin vaihtamaan Argentiinan laivastolle rakenteilla olevasta ARA Herculeksesta Argentiinan saatua takuut ettei heidän aluksensa valmistuminen viivästyisi. Alus valmistui 16. helmikuuta 1975 ja se otettiin palveluskäyttöön 28. helmikuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus liitettiin alustavien vastaanottokokeiden päätyttyä 3. fregattilaivueeseen viirikönjohtajaksi, minkä merkkinä sen savuhormiin maalattiin mustaraita. Se poikkesi sisaraluksistaan elefantinkorviksi kutsutuista sivuille käännetyistä savuhormeistaan eikä alukselle asennettu sukellusveneentorjuntatorpedoja. Koeajot osoittivat, ettei savuhormeja tarvitse kääntää sivuille lämmönjohtamiseksi tutkista ja lentokannesta, joten lopuissa aluksissa oli edullisemmat suorat hormit. Aluksen ensimmäinen palvelusrupeaman aikana, joka päättyi kesäkuussa 1979, sen helikopterina toimi Westland Wasp eikä Westland Lynx, jolle tilat oli suunniteltu.[2]

Kesällä 1976 alus oli Länsi-Intiassa sekä Yhdysvaltain itärannikolla luokkansa ensimmäisenä tropiikkikokeita ja samoin suuri osa sen alkuajan palveluksesta koostui erilaisista suorituskyvyn ja asejärjestelmien testeistä. Alus osallistui 1977 Spitheadissä järjestettyyn kuningattaren vallassa olon (engl. Silver Jubilee) laivastokatselmukseen yhdessä laivueen alusten HMS Arrow, HMS Arethusa ja HMS Diomede kanssa. Ensimmäisen palvelusrupeaman alus oli liitettynä Naton Atlantille pysyvästi sijoitettuun laivasto-osastoon, jonka mukana se vieraili useissa Euroopan satamissa sekä saattoi kuninkaallista jahtia HMY Britanniaa.[2]

Kesäkuusta 1979 lokakuuhun 1980 alus oli Portsmouthin telakalla modernisoitavana, jolloin sille asennettiin päämaston huippuun UAA-1 ESM-järjestelmä. Lisäksi sen tyypin 992Q tutka vaihdettiin versioon 992R sekä propulsiojärjestelmän vaihteisto uusittiin. Aluksen kansirakennetta vahvistettiin, jotta sen runko saataisiin jäykemmäksi. Vahvistamisella pyrittiin ehkäisemään rungossa havaittujen murtumien syntyminen. Aluksen helikopteritilat muutettiin soveltumaan Lynxille, joka saapui alukselle ennen palvelukseen palaamista marraskuussa.[3]

Falklandin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus osallistui maaliskuussa 1982 Gibraltarin vesillä Springtrain 82 -harjoitukseen, kun se sai määräyksen liittyä Etelä-Atlantille lähtevään laivasto-osastoon. Komentosillan katolle maalattiin Union Jack ja savuhormista vesirajaan mustat raidat, koska Argentiinan laivastolla oli kaksi alusluokkaan kuuluvaa alusta.

HMS Sheffield saapui 27. huhtikuuta sotatoimialueelle (engl. Total Exclusion Zone), joka oli määritetty 200 merimailin säteelle Falklandin saarten ympärille. Alukseen osui ohjus sen ollessa valvomassa laivasto-osaston ilmatilaa.

National Aeronautics and Space Administration (NASA) tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NASA on tutkinut sähkömagneettista yhteensopivuutta armeijalaitteille. NASAn mukaan H.M.S Sheffield sai osuman Exocet-ohjuksesta, koska laivan ohjusvaroitustutka oli pois päältä. Varoitustutka oli pois päältä johtuen siitä, että se häiritsi laivan viestiliikennettä (Harrier-hävittäjien kanssa). Näistä seikoista johtuen onnistui argentiinalainen hävittäjä laukaisemaan ohjuksen. Varotoimia ei ehditty laivalla suorittamaan nopeasti lähestyvän ohjuksen takia ja laiva sai osuman [4]. Tapahtumasta löytyy myös videomateriaalia [5] .

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Sheffield (D80).
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
  • Marriott, Leo: Modern Combat Ships 4 Type 22. Lontoo, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1593-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marriott, Leo s. 19-20 ja 26
  2. a b Marriott, Leo s. 85
  3. Marriott, Leo s. 86
  4. http://hdl.handle.net/2060/19960009442
  5. http://www.youtube.com/watch?v=IUZu8bvxJs4