HMS Shannon (1875)

HMS Shannon
HMS Shannon
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Pembroken telakka
Kölinlasku	29. elokuuta 1873
Laskettu vesille	11. marraskuuta 1875
Palveluskäyttöön	17. syyskuuta 1877
Tekniset tiedot
Uppouma	5670 t
Pituus	79 m
Leveys	16,5 m
Syväys	6,78 m
Koneteho	3370 ihp
Nopeus	12,25 solmua
Miehistöä	452
Aseistus	2 x MLR 10" tykkiä 7 x MLR 9" tykkiä

HMS Shannon oli Britannian Kuninkaallisen laivaston ensimmäinen panssariristeilijä ja ensimmäinen alus, joka oli varustettu panssarikannella. Se oli myös viimeinen laivastolle valmistettu täystakiloitu nostettavalla potkurilla varustettu panssaroitusotalaiva.

Suunnittelu ja valmistus

Kaavio aluksesta

Amiraliteetti antoi laivaston pääsuunnittelija Nathaniel Barnabylle määräyksen suunnitella panssarialus, joka kykenisi taistelemaan toisen luokan ironclad-taistelulaivoja vastaan. Määräyksellä tarkoitettiin nimenomaan Ranskan merivoimien Alma- ja [[La Galissonnière -luokka (ironclad)[La Galissonnière -luokkien panssarikorvetteja]] sekä Aasian ja Amerikan pienten valtioiden laivastojen aluksia. Britannian laivastolla oli jo näiden aiheuttaman uhan torjuntaan 1860-luvulla valmistetut Audacious- ja Swiftsure-luokkien toisen luokan ironclad-taistelulaivat. HMS Shannonin suunnittelu oli linjassa mainittujen alusluokkien kanssa, vaikka taktinen asema oli erilainen.

Aluksen suunnittelun aikana Venäjän keisarikunnan laivasto laski vesille ensimmäisen vahvasti aseistetun panssariristeilijänsä General Admiralin ja sen sisaraluksen Gerzog Edinburgskin, jotka oli suunniteltu risteilijöiden perinteiseen tehtävään eli kauppamerenkulun häirintään. Alusten aiheuttaman uhan vuoksi HMS Shannonille asetettiin uusi tehtävä eli kyky torjua panssariristeilijöiden aiheuttama uhka kauppamerenkululle, koska kauppamerenkulun suojaamiseen oli aiemmin käytetty panssaroimattomia Inconstant-luokan risteilijöitä.

Aseistus

HMS Shannon aseistettiin kahdella kymmenen tuuman tykillä, jotka asennettiin panssaroituun tuliasemaan aluksen keulaan. Lisäksi alukselle asennettiin kuusi yhdeksän tuuman tykkiä avoimelle kannelle aluksen laidoille ja seitsemäs yhdeksän tuumainen tykki aluksen perään. Perään asetetulle tykille valmistettiin kaksi panssaroimatonta tuliasemaa kummallekin kyljelle sekä panssaroitu tuliasema suoraan taakse. Alus varustettiin myös poikkeuksellisella irroitettavalla puskukeulalla, joka voitiin rauhan aikana pitää irroitettuna törmäysonnettomuuksien vähentämiseksi.

Suoja

Aluksen suojana oli yhdeksän jalan korkuinen panssarivyö, joka kulki yhdeksästä kuuteen tuumaan paksuna lähes koko aluksen kyljen pituudelta. Vyö päättyi 60 jalkaa ennen keulaa. Panssarivyön yläreunaan oli kiinnitetty 1,5 tuuman panssarikansi, joka oli ensimmäinen brittiläiseen sotalaivaan asennettu. Kannen päätepisteeseen oli tehty yhdeksän tuuman panssariseinä, joka kulki koko aluksen halki. Seinän yläosa muodosti tuen yläkannelle asetetulle kymmenen tuuman tykille. Seinän alareunasta jatkui kymmenen jalkaa vedenpinnan alla kolmituumainen panssarikansi aina keulaan asti. Keulaan sijoitetun panssarikannen yläpuolelle oli asetettu hiilivarastot sekä varastoja, joiden tehtävänä oli rajoittaa mahdollisia vuotoja. Yhdeksän tuumaisten tuliasemat olivat panssaroimattomia ja ne olivat siten hyvin suojattomia taistelussa.

Koneisto

Alus oli suunniteltu matkaamaan sekä purjein että höyryvoimalla. Vaikka höyrykone oli käytössä taisteluissa niin purjeet olivat välttämättömiä operoitaessa kaukaisilla vesillä, joissa ei kyetty täydentämään hiilivarastoja. Aluksellä käytösssä ollut nostettava potkuri paransi sen purjeiden tehoa parantaen laivan hydrodynamiikkaa. Aluksella oli kolmemastoa, jotka mahdollistivat 24000 neliöjalan takilan käytön. Palveluksessa olon aikana takila supistettiin 21500 neliöjalan parkkitakilaksi. Aluksen höyrykoneena oli Lairdin valmistama compound-höyrykone, jonka korkeapainesylinterin halkaisija oli 44 tuumaa ja matalapainesylinterin 85 tuumaa. Höyrytuotettiin kahdeksalla sylinterikattilalla, jotka tuottivat 70 paunan paineen. Sen suunniteltu huippunopeus oli 13 solmua, mutta se kykeni vain 12,25 solmuun. Virtausvastuksen vähentämiseksi aluksen pohja oli vuorattu osittain sinkillä.

Lähteet

• Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860-1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)