HMS Porcupine (G93)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta P-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Porcupine.
HMS Porcupine
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Armstrong, Walker
Kölinlasku 26. joulukuuta 1939
Laskettu vesille 10. kesäkuuta 1941
Palveluskäyttöön 31. elokuuta 1942
Palveluskäytöstä katkennut torpedon osuttua 1942
romutettu 1947
Tekniset tiedot
Uppouma 1717 t (kuiva)
2286 t (kuormattu)
Pituus 105 m (kokonaispituus)
Leveys 11 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 40000 hv
Nopeus 36,75 solmua
Miehistöä 176
Aseistus 5 x 4"/L45 (102 mm) QF Mk V -tykkiä yksiputkisina HA Mk III -asennuksina
1 x neliputkinen 2naulan (40 mm/L39) Mk VII -ilmatorjuntatykki
6 x Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä P Mk III -asennuksina
4 x 21" (533 mm) torpedoputkea Mk IX torpedoille
4 x syvyyspomminheitintä ja 2 x kiskoa, joissa yhteensä 70 syvyyspommia

HMS Porcupine (viirinumero G93) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston P-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: P-luokka (hävittäjä)]]

Alus tilattiin lokakuussa 1939 Vickers Armstrongin telakalta Newcastlesta osana toista hätälaivuetta (engl. 2nd Emergency Flotilla). Sen köli laskettiin 26. joulukuuta 1939 ja alus laskettiin vesille vasta 10. kesäkuuta 1941 sen vaurioiduttua ilmahyökkäyksessä. Alus valmistui 31. elokuuta 1942, jolloin sen tarjoukseen perustuvat valmistuskustannukset olivat 408 200 puntaa ilman Amitaliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Porcupine valmistui telakalta 31. elokuuta 1942, ja sen jälkeen se siirrettiin vastaanottotesteihin. Koeajojen ja varustamisen jälkeen alus siirtyi syyskuussa Scapa Flow'hun koulutettavaksi. Koulutuksen aikana se määrättiin Force H:hon Gibraltarille.[1]

Alus purjehti lokakuussa Gibraltarille, jossa se liittyi 3. Hävittäjälaivueeseen. Laivueen muut alukset olivat HMS Panther, HMS Partridge, HMS Pathfinder ja HMS Penn, joiden mukana alus suojasi Välimerellä Pohjois-Afrikan maihinnousuun matkanneita saattueita.[1]

Alus suojasi marraskuussa laivueensa sekä 12 muun hävittäjän kanssa taistelulaivoja HMS Duke of Yorkia ja HMS Rodneya, taisteluristeilijä HMS Renownia, lentotukialuksia HMS Furiousia, HMS Victoriousia ja HMS Formidablea, risteilijöitä HMS Bermudaa, HMS Argonautia ja HMS Siriusta, joiden tehtävänä oli suojata maihinnousua Italian laivaston mahdolliselta iskulta. Suojaustehtävästä vapauduttuaan alus suojasi maihinnousualuetta sukellusveneiltä ja suojaus täydennyssaattueita.[1]

Alus suojasi 8. joulukuuta HMS Antelopen, HMS Vanocin, HMS Boreasin ja Puolan merivoimien ORP Błyskawican kanssa joukkojenkuljetusalus SS Otrantoa, varastolaiva HMS Maidstonea ja rahtialus SS Tegelbugia Gibraltarilta Oraniin. Saksan laivaston sukellusveneen U-602 laukaisema torpedo osui 70 merimailia pohjoiskoilliseen Oranista HMS Porcupineen, mikä aiheutti suuren vuodon ja pahoja rakenteellisia vaurioita. Iskussa kuoli seitsemän ja haavoittui kolme miehistönjäsentä (35°55′N, 40°00′E). Kaikki aluksella tarpeettomat miehet siirrettiin 10. joulukuuta HMS Vanocille, minkä jälkeen fregatti HMS Exe otti aluksen hinaukseen. Vaurioituneelta alukselta poistettiin kaikki irtotavara painon tasaamiseksi ja kallistuman pienentämiseksi. Ranskalainen hinaaja otti aluksen hinaukseensa loppumatkaksi Arzew'hun Algeriaan.[1]

Aluksella tehtiin Arzew'ssa tilapäiskorjauksia alkuvuodesta 1943, kunnes se maaliskuussa hinattiin Oraniin tutkittavaksi. Alus siirrettiin 28. maaliskuuta Oranissa telakalle, jossa se tutkimusten jälkeen päätettiin katkaistuna hinata Gibraltarille. Kesäkuussa hinaajat hinasivat aluksen osat kotimaahan saattueiden SL129 ja AX mukana.[1]

Aluksen osia käytettiin maihinnousualusten miehistöjen majoitustiloina Stokesinlahdella Portsmouthissa, jolloin etuosa nimettiin Porkiksi ja takaosa Pineksi. Aluksen rungon osat sijoitettiin poistolistalle 1946 ja ne myytiin romutettavaksi. Etuosa hinattiin Plymouthiin ja takaosa Southamptoniin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Obdurate to Daring - British Fleet Destroyers 1941-45. Windsor, Englanti: World Ship Society, 2008. ISBN 978-0-9560769-0-8. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]