HMS Mansfield (G76)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS Mansfield
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Bath Iron Works, Bath, Maine, Yhdysvallat
Kölinlasku 28. joulukuuta 1917
Laskettu vesille 30. lokakuuta 1918
Palveluskäyttöön 23. lokakuuta 1940
Palveluskäytöstä romutettavaksi 1944
Tekniset tiedot
Uppouma 1260 t
Pituus 95,81 m
Leveys 9,30 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 30000 hv
Nopeus 35,5 solmua (66 km/h)
Miehistöä 158
Aseistus 4 x 4"/L50 tykkiä
1 x 3"/L23 ilmatorjuntatykki
6 x 21" (533 mm) torpedoputkea

HMS Mansfield (viirinumero G76) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Town-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä USS Evans, joka luovutettiin Halifaxissa Britannian kuninkaalliselle laivastolle hävittäjiä tukikohdista -sopimuksen mukaisesti.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain laivasto tilasit aluksen Bathista Mainesta Bath Iron Worksiltä. Alus laskettiin vesille 30. lokakuuta 1918 kumminaan kontra-amiraali Evansin lapsenlapsi rouva D. N. Sewell. Alus otettiin palvelukseen pari viikkoa myöhemmin 11. marraskuuta ensimmäisenä päällikkönään F. H. Sadler.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutus ja varustamisjakson, johon sisältyi neitsytmatka Azoreille, jälkeen alus lähti 10. kesäkuuta 1919 Newportista Euroopan vesille, mistä se palasi 22. elokuuta New Yorkiin. Alus lähti 11. syyskuuta risteilylle ja partioituaan Väli-Amerikan vesillä se palasi kotisatamaansa San Diegoon 14. marraskuuta.[1]

Seuraavien kahden vuoden aikana alus osallistui harjoituksiin itäisellä Tyyneltämerellä Valparaisosta Chilestä Astoriaan Oregoniin. Alus siirrettiin reserviin 6. lokakuuta 1921 San Diegossa ja se poistettiin palveluksesta 29. toukokuuta 1922. Alus palasi palvelukseen 1. huhtikuuta 1930, jonka jälkeen se palveli San Diegossa kuusi kuukautta. Alus siirrettiin kouluttamaan laivaston reserviä New York Cityn edustalle, jonne se saapui 6. joulukuuta. Alus palasi 26. maaliskuuta 1932 San Diegoon osallistuakseen laivastoharjoituksiin länsirannikolla, Havaijilla ja Alaskassa.[1]

Alus oli poistettuna palveluksesta 31. maaliskuuta 1937 - 30. syyskuuta 1939. Evans saapui 11. joulukuuta 1939 Key Westiin osallistuakseen puolueettomuuden valvontaan Antilleilla sekä Karibianmerellä järjestettyihin harjoituksiin. Alus lähti 24. syyskuuta 1940 Key Westistä Halifaxiin Nova Scotiaan, missä se poistettiin palveluksesta 23. lokakuuta. Alus luovutettiin Britannian kuninkaalliselle laivastolle hävittäjiä tukikohdista -sopimuksen mukaisesti.[1]

HMS Mansfield[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus otettiin Kuninkaallisen laivaston palvelukseen 23. lokakuuta 1940 Halifaxissa nimellä HMS Mansfield. Alus siirrettiin Newfoundlandin kautta Plymouthiin. Se siirrettiin huolto- ja muutostöitä varten Devonportin telakalle 25. marraskuuta.[2]

KNM Mansfield[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus siirrettiin 18. joulukuuta Norjan laivastolle nimensä säilyttäen. KNM Mansfield määrättiin tammikuun alussa 1941 Londonderryyn sijoitettuun 6. Saattajaryhmään ja se palasi 9. tammikuuta telakalta valmistautuakseen palvelukseen.[2]

Alus liittyi helmikuussa Kanaalissa pidetyn koulutuksen jälkeen ryhmäänsä aloittaen saattueiden suojaamisen. Alus menetti 23. maaliskuuta konerikon vuoksi liikuntakykynsä ja HMS Salisbury hinasi aluksen satamaan, josta se siirrettiin Liverpooliin telakalle.[2]

Alus palasi huhtikuussa palvelukseen. KNM Mansfield osallistui 11. huhtikuuta Norjaan Oksfjordiin tehtyyn kommandoiskuun, mistä vapauduttuaan alus matkasi Islantiin liittyen ryhmäänsä.[2]

Alus palasi kesäkuussa ryhmänsä mukana Londonderryyn aloittaen palveluksensa luoteisen reitin alaisuudessa, kunnes se heinäkuussa siirrettiin Liverpoolissa telakalle huollettavaksi. Alus siirrettiin 19. lokakuuta Chathamin telakalle odotettua vaikeampien vikojen paljastuessa.[2]

HMS Mansfield[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus poistettiin 11. helmikuuta 1942 Norjan laivaston palveluksesta ja se palautettiin Kuninkaalliselle laivastolle. Alus palasi toukokuussa telakalta palvelukseen. Se oli koejoaissa ja koulutettavana Tobermoryssä, kunnes alus 31. toukokuuta suojasi saattuetta WS19P yhdessä HMS Buxtonin ja HMS Salisburyn kanssa.[2]

Alus törmäsi SS British Ladyn kanssa ja se siirrettiin 6. kesäkuuta Liverpoolissa telakalle. Alus määrättiin telakalla ollessaan Liverpoolin erikoissaattajayksikköön. HMS Mansfield siirtyi 10. heinäkuuta Tobermoryyn jatkaakseen koulutusta, minkä päätyttyä se liittyi osastoonsa suojaamaan Atlantin saattueita.[2]

Elokuussa alus määrättiin palvelemaan Kanadan laivaston alaisuudessa Halifaxin Läntisessä Saattajaosastossa.[2]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, MAryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]