HMS Hereward

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS Hereward
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Armstrong, High Walkerin telakka, Newcastle-on-Tyne
Kölinlasku 28. helmikuuta 1935
Laskettu vesille 10. maaliskuuta 1936
Palveluskäyttöön 9. joulukuuta 1936
Palveluskäytöstä upotettu 29. toukokuuta 1941
Tekniset tiedot
Uppouma 1 340 t (kuiva)
1 980 t (max)
Pituus 98,45 m (kokonaispituus)
97,5 m (vesiraja)
Leveys 10,05 m
Syväys 3,78 m
Koneteho 34 000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 145
Aseistus 4 × 4,7"/L45 (120 mm) QF Mk XII tykkiä CP Mk XVIII asennuksena
2 × 0,5" Vickers Mk I nelipiippuista konekivääriä
8 × 21" (533 mm) torpedoputkea Mk IX
45 syvyyspommia

HMS Hereward (viirinumero H93) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston H-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Hereward suoritti uuden kaksiputkisen 4,7 tuuman tykkitornin koeammunnat. Testeissä tarkastettiin tornin sopivuus uusiin Tribal-luokan hävittäjiin. Torni sijoitettiin B-tornin paikalle ja testit tehtiin Gibraltarilla tammikuusta maaliskuuhun 1937, kun alus oli suorittanut 11.-18. tammikuuta torpedokoeammunnat Portlandissa.[1]

Koeammuntojen päätyttyä HMS Hereward palasi Portsmouthiin, jossa testitorni vaihdettiin kahteen yksiputkiseen torniin 16. maaliskuuta - 18. toukokuuta, minkä jälkeen alus liitettiin kaksi päivää myöhemmin H-luokan aluksista muodostettuun Välimeren laivaston 2. Hävittäjälaivueeseen. Laivueen mukana alus valvoi Espanjan rannikon saartoa, kunnes se siirrettiin 30. syyskuuta Maltalle telakalle[2][1]

HMS Hereward palasi 30. lokakuuta telakalta, jonka jälkeen aluksen palvelus laivueen mukana Välimerellä jatkui. Alus palasi Portsmouthiin, jossa se oli huollettavana 7. kesäkuuta -26. heinäkuuta 1939. Alus palasi Välimerelle, josta se siirtyi lokakuussa Etelä-Atlantin osastoon Freetowniin.[1]

Alus saapui 15. lokakuuta Freetowniin suojaamaan saattueita. Se valtasi saksalaisen kauppalaivan Uhenfelsin 300 kilometriä Freetownista lounaaseen, jonka jälkeen vallattu alus toimitettiin Freetowniin. Edelleen lokakuussa alus määrättiin suojaamaan lentotukialus HMS Ark Royalia etsittäessä saksalaisia saarronmurtajia Etelä-Atlantilta.[3]

HMS Hereward määrättiin 11. marraskuuta suojaamaan saattueita Trinidadiin, jonne se saapui 20. marraskuuta. Tehtävä jatkui edelleen joulukuussa, kunnes se osallistui 17. joulukuuta La Plata joen suulla taisteluun Saksan laivaston taistelulaivaa Admiral Graf Speetä vastaan. Taistelusta vapauduttuaan alus palasi Karibian merelle. Se osallistui muun muassa saksalaisen kauppalaivan Araucan sulkemiseen Port Evergladesiin Floridassa ja siten estäen kauppalaivan palaamisen Saksaan.[3][1]

HMS Hereward suojasi 23. tammikuuta 1940 yhdessä HMS Hunterin kanssa Länsi-Intiassa telakalla olleen taistelulaiva HMS Valiantin ja risteilijä HMS Enterprisen matkan Bermudalta Halifaxiin. Halifaxissa alus jouduttiin siirtämään 27. tammikuuta telakalle myrskyn aiheuttamien vaurioiden korjaamiseksi.[3][4]

HMS Hereward palasi palvelukseen 16. helmikuuta. Alus määrättiin suojaamaan risteilijä HMS Orionia, joka kuljetti kenraalikuvernöörin tuhkan kotimaahan. Aluksen saavuttua Englantiin se siirrettiin 11. maaliskuuta telakalle Portsmouthissa.[3][4]

HMS Hereward palasi telakalta 12. huhtikuuta, jonka jälkeen se aloitti yhteistoimintakoulutuksen Kotilaivaston kanssa. Alus suojasi 17. huhtikuuta risteilijä HMS Suffolkia sen suorittaessa Solan lentokentän tuhoamistehtävää Stavangerissa (operaatio Duck), jonka jälkeen se liittyi 19. huhtikuuta Norjan rannikon edustalla purjehtivaan Kotilaivastoon.[3]

HMS Hereward suojasi 23. huhtikuuta yhdessä hävittäjien HMS Hastyn, HMS Furyn, HMS Fearlessin ja HMS Junon kanssa lentotukialuksia HMS Ark Royalia ja HMS Gloriousia Scapa Flowsta Norjan rannikolle tukemaan Norjan rannikon edustalla olevia sotalaivoja (operaatio DX). Alus määrättiin Norjan rannikolle saapumisen jälkeen HMS Ark Royalin lähisuojaksi yhdessä HMS Hyperionin, HMS Fearlessin ja HMS Junon kanssa.[3]

HMS Hereward määrättiin 7. toukokuuta Harwichin osastoon tukemaan Noren ryhmän taistelua. Seuraavana päivänä alus purjehti Rosythistä uuteen sijoituspaikkaansa, jonka aikana se osallistui Saksan laivaston miinalaivojen etsintään Pohjanmereltä. Se liitettiin 5. Hävittäjälaivueeseen ja sen tehtävänä oli tukea mannermaalla olevaa siirtoarmeijaa.[3][4]

HMS Hereward suojasi 11. toukokuuta troolareita Harwichista Scheveningeen evakuoitaessa Britannian kansalaisia Alankomaista. Alankomaiden kuningatar Wilhelmina saapui alukselle ja hänet kuljetettiin 13. toukokuuta Alankomaista Harwichiin. Alus siirrettiin 16. toukokuuta laivueen mukana Välimerelle suojaamaan saattueita ja valvomaan meriliikennettä. Se saapui 24. toukokuuta Aleksandriaan, jossa se liitettiin Välimeren laivaston 2. Hävittäjälaivueeseen.[3][4]

HMS Hereward purjehti 28. kesäkuuta Aleksandriasta osana saattueen lähisuojausta (Force B) operaatiossa MA3. Alus suojasi taistelulaiva HMS Warspiteä suojattaessa saattueita Maltalta Aleksandriaan (operaatio MA5) ja se otti operaation aikana osaa myös Calabrian taisteluun.[3]

HMS Hereward irrotettiin laivastosta yhdessä hävittäjä HMS Imperialin kanssa ja alukset purjehtivat Port Saidiin liittyäkseen saattueeseen AN2. Alus suojasi 30. elokuuta tukialus HMS Eagleä, taistelulaivoja HMS Warspiteä ja HMS Malayaa sekä 7. Risteilijäviirikön aluksia operaation MB3 aikana. Alus lähetettiin 2. syyskuuta vastaanottamaan Pantellarian saaren lähistölle vastaanottamaan täydennyksiä Gibraltarilta (operaatio Hats). Alus palasi 5. syyskuuta täydennysten kanssa Aleksandriaan.[3]

HMS Hereward tulitti 25. syyskuuta yhdessä HMS Hyperionin, HMS Januksen ja HMS Mohawkin kanssa Sidi Barrania. Alus otti lokakuun aikana osaa operaatio MB6:een sekä marraskuun alussa operaatioon MB8, jonka aikana se osallistui Spartiventon taisteluun.[3]

HMS Hereward oli saattueen suojana operaatio Collarissa. Alus häiritsi 10.-12. joulukuuta Italian maavoimien vetäytymistä Sidi Barranin taistelun jälkeen.[4]

HMS Hereward ja HMS Hyperion upottivat 13. joulukuuta 30 merimailia Sidi Barranista pohjoiseen Italian laivaston sukellusveneen Naiaden. Hävittäjät pelastivat upotetun sukellusveneen koko miehistön.[4]

HMS Hereward osallistui 19. joulukuuta Valonan tulittamiseen. Alus määrättiin 25. joulukuuta avustamaan saattuetta, joka oli joutunut Saksan laivaston risteilijän Admiral Hipperin uhriksi. Se palasi 29. joulukuuta Gibraltarille mukanaan kolme saattueen alusta.[4]

HMS Hereward saattoi 6.tammikuuta 1941 kolmen muun hävittäjän kanssa risteilijä HMS Bonaventurea, joka lähti Gibraltarilta osallistuakseen operaatio Excessiin. Osasto kohtasi neljä päivää myöhemmin kaksi Italian laivaston alusta Pantellarian kaakkoispuolella, jolloin HMS Hereward upotti Vegan torpedolla. Operaation päätyttyä HMS Hereward saattoi 13. tammikuuta aseistetun maihinnousualuksen Chaklan Benghaziin.[4]

HMS Hereward ja HMS Decoy kuljettivat yhdeksän päivää myöhemmin commandoyksikön Kastellorizoon. Operaatio osoittautui tuhoisaksi ja maihinnousut yksikkö joutui myöhemmin antautumaan.[4]

HMS Hereward osallistui 28. maaliskuuta Matapanin taisteluun, jonka jälkeen se suojasi saattuetta Kreikkaan. Alus osallistui seuraavaksi 24. huhtikuuta alkaen joukkojen evakuointiin Kreikasta kuljettaen miehiä Aleksandriaan ja Kreetalle. Alus osallistui Kreetan taisteluihin, jonka aikana se 21. toukokuuta upotti lukuisia saksalaisia joukkoja kuljettaneita pieniä aluksia.[4]

HMS Hereward lähti 28. toukokuuta yhdessä kuuden muun hävittäjän sekä risteilijöiden HMS Orionin, HMS Ajaxin ja HMS Didon kanssa Heraklioniin evakuoimaan siellä olevia joukkoja. Joukot saatiin seuraavan yön kuluessa siirrettyä aluksiin ja alukset valmistautuivat aamuyöllä paluumatkaan. HMS Imperial joutui lentokoneiden upottamaksi ja HMS Herewardiin osui pommi, joka pudotti aluksen nopeutta. Osaston komentaja päätti jättää vaurioituneen aluksen oman onnensa nojaan, jotta koko osasto ei joutuisi vaaraan. HMS Hereward upposi seuranneissa ilmahyökkäyksissä lähellä Kreetan rannikkoa. Aluksen upotessa sai surmansa neljä upseeria ja 72 miehistönjäsentä sekä kuusi upseeria ja 83 miehistönjäsentä joutui sotavangeiksi.

Koordinaatit: 35°20′N, 26°20′E

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy James P: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman Richard: Arctic Convoys 1941-1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d English, John s. 106
  2. Whitley, M. J. s. 110
  3. a b c d e f g h i j k naval-history.net - HMS Hereward
  4. a b c d e f g h i j English, John s. 107