HMS Havelock (H88)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston H-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Havelock
HMS Havelock
HMS Havelock
Aluksen vaiheet
Rakentaja J. Samuel White and Company, Cowes
Kölinlasku 31. toukokuuta 1938
Laskettu vesille 16. lokakuuta 1939
Palveluskäyttöön 10. helmikuuta 1940
Loppuvaihe myyty romutettavaksi 31. lokakuuta 1946
Tekniset tiedot
Uppouma 1 340 t (standardi)
1 859 t (max)
Pituus 98,45 m (kokonaispituus)
97,5 m (vesiraja)
Leveys 10,05 m
Syväys 3,78 m
Koneteho 38 000 hv
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 145
Aseistus
Aseistus 3 × 4,7" tykkiä
2 × nelipiippuista .50" konekivääriä
8 × 21" (533 mm) torpedoputkea

HMS Havelock (viirinumero H88) oli Britannian kuninkaallisen laivaston H-luokaHävittäjä (laiva)|hävittäjä toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: H-luokka (hävittäjä)

Brasilian laivasto tilasi 8. joulukuuta 1937 Jutahyksi nimetyn aluksen J. Samuel White and Companyltä, missä köli laskettiin 31. toukokuuta 1938. Münchenin kriisin aikana syyskuussa 1938 Amiraliteetti esitti aluksen ja sen sisaralusten lunastamista. Alukselle asennettiin tulenjohtojärjestelmät ja sen aseiden sijoitusta muutettiin, jotta se ei poikkeaisi liikaa muista laivaston aluksista. Britannian hallitus osti lopulta 4. syyskuuta 1939 aluksen. Alus laskettiin vesille 16. lokakuuta 1939 ja otettiin palvelukseen 10. helmikuuta 1940.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutuksen päätyttyä alus liitettiin Läntiselle reitille 9. hävittäjälaivueeseen. Alus joutui välittömästi tositoimiin, kun se määrättiin tulitukitehtäviin Rombaksvuonoon sekä Narvikiin etenevien joukkojen tueksi 27.-28. toukokuuta 1940. Menestys jäi lyhytaikaiseksi ja alus suojasi 4.-8. kesäkuuta Narvikin ja Harstadin alueen joukkojen evakuointia. Se palasi 10. kesäkuuta Scapa Flowhun.[2]

Alus palasi saattueiden suojaksi, missä tehtävässä se oli seuraavat 21 kuukautta lukuun ottamatta osallistumista operaatio Tiikeriin Välimerellä 6.-12. toukokuuta 1941. Maaliskuussa 1942 alus siirrettiin lippulaivaksi saattajaryhmä B5:een Pohjanmerelle. Alus suojasi korvettien HMS Pimpernelin ja HMS Godetian kanssa tankkerisaattue TM1:n yhdeksän tankkeria Trinidadista Gibraltarille. Epäonnisesta saattueesta sukellusveneet upottivat 3.-12. tammikuuta 1943 seitsemän alusta. Jäljelle jääneet alukset saapuivat 14. tammikuuta Gibraltarille.[2]

Alus suojasi 16.-20. maaliskuuta hävittäjä HMS Leamingtonin, fregatti HMS Swalen ja korvettien Godetian, Pimpernelin, HMS Buttercupin, HMS Lavenderin ja HMS Saxifragen kanssa saattuetta SC122, josta tuli yksi Atlantin taistelun suurimpia yksittäisiä taisteluita. Suojue upotti kaikkiaan kuusi sukellusvenettä menettäen ainoastaan kolme alusta.[2]

Kesä-heinäkuun alus oli Biskajanlahdella. Saattajaryhmineen se suojasi 30. syyskuuta - 8. lokakuuta Kuninkaallisten ilmavoimien 247. rykmentin henkilöstöä ja kalustoa Azoreille kuljettavia saattueita.[3]

Alus suojasi saattajaryhmä 14:n kanssa Normandian maihinnousua operaatio Neptunessa. Alus määrättiin heinäkuussa 1944 huollettavaksi Liverpooliin telakalle, mistä se palasi syyskuussa saattajaryhmäänsä sodan päättymiseen. Alus oli palveluksesta poistettuna helmikuusta huhtikuuhun 1945 Portsmouthissa erilaisten vikojen vuoksi. Alus upotti 30. huhtikuuta HMS Hesperuksen kanssa Angleseystä luoteeseen 201. laivueen lentokoneen avustamana sukellusvene U-242:n. Kesäkuussa alus siirrettiin maalialukseksi. Alus sijoitettiin 18. helmikuuta 1946 poistolistalle ja siirrettiin 2. elokuuta ylläpitämättömään reserviin. Alus myytiin 31. lokakuuta BISCOlle ja romutettiin T. W. Wardilla Inverkeithingissä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. English, John s. 127
  2. a b c English, John s. 129
  3. a b English, John s. 130