HMS Fencer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS Fencer
USS Croatan (CVE-14).jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Kölinlasku 5. syyskuuta 1941
Laskettu vesille 4. huhtikuuta 1942
Palveluskäyttöön 27. helmikuuta 1943
Palveluskäytöstä myyty 1947
Tekniset tiedot
Uppouma 14 400 t (kuormattu)
Pituus 149,81 m
Leveys 32 m
Syväys 7,9 m
Koneteho 8 500 shp (6,3 MW)
Nopeus 18 solmua (33 km/h)
Miehistöä 646
Aseistus 2 × 4" (102 mm) tykkiä
8 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä
20 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä
20 lentokonetta

HMS Fencer (viirinumero D64) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Attacker-luokan saattuetukialus toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus oli rakenteilla Western Pipe and Steel Corporationille San Franciscossa C3-tyypin kauppalaivana, jonka köli laskettiin 5. syyskuuta 1941. Yhdysvaltain laivasto lunasti aluksen muutettavaksi saattuetukialukseksi nimellä USS Croatan, jona se laskettiin vesille 4. huhtikuuta seuraavana vuonna. Alus valmistui 20. helmikuuta 1943 ja se siirrettiin 27. helmikuuta 1943 yhtenä kymmenestä luokkansa aluksesta Kuninkaalliselle laivastolle, jolloin vielä kymmenen vastaavaa alusta jäi Yhdysvaltain laivastolle. Se astui Kuninkaallisen laivaston palvelukseen nimellä HMS Fencer.[1]

Aluksen suunnittelussa oli otettu huomioon Archer-luokan aluksista saadut kokemukset. Siinä oli muun muassa pidempi lentokonehangaari sekä höyryturbiinit voimanlähteenä. Samoin aluksen komento- sekä hallintajärjestelmät olivat kehittyneemmät ja siten paremmin saattuetukialukselle sopivat. Alukselle asennettiin brittiläiset tutkat jo Yhdysvalloissa.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus siirtyi valmistuttuaan San Franciscoon, jossa alus luovutettiin Kuninkaalliselle laivastolle. Se aloitti virallisesti palveluksensa 1. maaliskuuta nimellä HMS Fencer. Alus siirtyi huhtikuussa Panaman kanavan kautta itärannikolle ja se saapui 2. toukokuuta New Yorkiin.[1]

HMS Fencer suojasi 7. toukokuuta Liverpooliin matkannutta saattuetta HX238, josta se erkani 22. toukokuuta saattueen saavuttua määränpäähänsä. Alus siirrettiin saavuttuaan Liverpoolissa telakalle varustettavaksi Pohjois-Atlantin saattuepalvelusta varten. Se aloitti heinäkuussa koeajot ja alus matkasi 31. heinäkuuta Clydeen koulutukseen.[1]

Alukselle siirrettiin elokuussa yhdeksän Fairey Swordfishiä, kuusi Supermarine Seafireä sekä henkilökuntaa 842 laivueesta. Se määrättiin syyskuussa 8. Saattajaryhmään suojaamaan Atlantin saattueita.[1]

HMS Fencer suojasi 30. syyskuuta yhdessä ryhmäänsä kuuluneiden hävittäjien HMS Inconstantin, HMS Viscountin, HMS Wrestlerin sekä Puolan laivaston hävittäjien ORP Burzan ja ORP Garlandin kanssa saattueen Azoreille (operaatio Alacrity). Osasto saapui 8. lokakuuta Azoreille, jossa se siirsi kannellaan olleet lentokoneensa maihin sukellusveneiden torjuntaan. Alukset pysyivät Azoreiden alueella suojaten saattueita. Alus palasi 23. lokakuuta Azoreille, jossa maihin siirretut lentokoneet palasivat alukselle. Se aloitti seuraavana päivänä paluumatkan kotimaahan suojaten Gibraltarin reitillä olleita saattueita.[1]

Alus saapui 5. marraskuuta Clydeen, jolloin se aloitti Atlantin saattueiden suojaamisen ryhmän mukana. Alukselle siirrettiin 842 laivueesta lisää henkilöstöä sekä F6F Hellcat koneita. Se suojasi 19. marraskuuta Gibraltarilta Liverpooliin saapuvaa saattuetta SL139/MKS30 ja 26 marraskuuta Liverpoolista Gibraltarille matkannutta saattuetta OS60/KMS34. Alus suojasi 6. joulukuuta saattuetta SL141/MKS32 sekä 12. joulukuuta OS61/KMS35 Biskajanlahden kautta Gibraltarille. Se suojasi 17. joulukuuta saattuetta SL142/MKS33 Liverpooliin, josta alus siirrettiin 24. joulukuuta Clydeen telakalle.[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Fencer palasi helmikuussa 1944 telakalta palvelukseen, jolloin se myös siirrettiin 16. Saattajaryhmään. Alus suojasi Gibraltarille matkanneita saattueita ON223 ja HX278 saattajaryhmän kanssa. Aluksella palvelleen 842 laivueen Fairey Swordfish (tunnus A) upotti 10. helmikuuta Färsaarten lounaispuolella Saksan laivaston sukellusveneen U-666 (60°43′N, 12°50′W), josta ei pelastunut ketään. Alus suojasi 26. helmikuuta kotimaahan matkannutta saattuetta Sl149/MKS40.[1]

Alus siirrettiin maaliskuussa Kotilaivastoon Kuolanniemimaalle matkanneen Jäämeren saattueen JW58 kaukosuojaukseen. Matkan aikana oli tarkoitus hyökätä Norjan vuonoissa piileksivää Saksan laivaston taistelulaivaa Tirpitziä vastaan (operaatio Tungsten). Osasto, jonka muodostivat taistelulaivat HMS Anson, HMS Duke of York, lentotukialus HMS Victorious, saattuetukialukset HMS Emperor, HMS Pursuer, HMS Fencer, risteilijät HMS Belfast, HMS Sheffield, HMS Jamaica sekä suojana olleet 14 hävittäjää, lähti 30. maaliskuuta Scapa Flowsta.[1]

HMS Fencerille siirrettiin 882 laivueen henkilöstö sekä sen 22 Wildcat konetta. Alus liitettiin 2. huhtikuuta saattuetukialuksista muodostettuun Force 8:aan suojaamaan hyökkäysosastoa sukellusveneiltä. Seuraavana päivänä sen koneet muodostivat HMS Furiousin koneiden kanssa hyökkäyksen hävittäjäsuojan. Alus aloitti 5. huhtikuuta paluumatkan Scapa Flowhun hyökkäysosaston mukana.[1]

Alus tarjosi 19. huhtikuuta yhdessä HMS Activityn kanssa ilmasuojan risteilijä HMS Diademille, kuudelletoista Kotilaivaston hävittäjälle, neljälle Kanadan laivaston fregatille ja kauppalaiva SS Nea Hellakselle Scapa Flowsta Kuolanniemimaalle. Osaston tehtävänä oli kuljettaa henkilöstöä Neuvostoliitosta Britanniaan, mikä oli seurausta laivaston alusten siirrosta punalippuiselle laivastolle. Aluksen piti osallistua 24. huhtikuuta uuteen hyökkäykseen Tirpitziä vastaan saman tukialusosaston mukana (operaatio Planet), mutta operaatiota siirrettiin huonon sään vuoksi. Seuraavana päivänä jatkunut huono sää pakotti peruuttamaan operaation. Alus saapui osaston mukana 23. huhtikuuta Kuolan niemimaalle.[1]

HMS Fencer aloitti 28. huhtikuuta paluumatkan Kuolan niemimaalta mukanaan Neuvostoliiton laivaston amiraali esikuntineen. Matkan aikana alus tarjosi ilmasuojan paluumatkalla olleelle saattueelle RA59. Aluksen 842 laivueen Fairey Swordfish (tunnus C) upotti 1. toukokuuta Karhusaarten vesillä Saksan laivaston sukellusveneen U-277 (73°24′N, 15°42′E). Seuraavana päivänä saman laivueen Swordfish (tunnus B) upotti Jan Mayenin vesillä U-674:n (70°32′N, 04°37′E) ja Swordfish (tunnus K) upotti Islannin vesillä U-959:n (69°20′N, 00°20′W). Alukselta toimineet Wildcat hävittäjät ampuivat alas saattuetta varjostaneen BV138C-lentokoneen. Alus erkani 4. touokokuuta saattueesta ennen sen saapumista Loch Eween matkaten Scapa Flowhun.[1]

Alus siirrettiin 5. toukokuuta Clydeen telakalle myrskyvaurioiden korjaamiseksi. Se palasi palvelukseen kesäkuussa, jolloin se määrättiin saattuetukialus HMS Strikerin, risteilijä HMS Sheffieldin ja kuuden osaston suojana olevan hävittäjän kanssa Pohjois-Norjan pohjoisrannikolle suorittamaan Normandian maihinnousuun liittyvää harhautusoperaatio Wanderersia. Operaation vuoksi alukselle siirrettiin 881-laivueen henkilöstöä ja Wildcattejä. Aluksen koneet tekivät 20. kesäkuuta sukellusveneiden torjuntapartiolentoja sekä iskivät maakohteisiin. Operaatiosta vapauduttuaan aluksella olleet 881 laivueen henkilöstö ja kalusto poistuivat.[1]

HMS Fencer palasi heinäkuussa Atlantin saattueiden suojaksi. Alus suojasi 13. heinäkuuta Gibraltarille matkannutta saattuetta OS83/KMS57 ja 22. heinäkuuta palaavaa saattuetta SL164/MKS55. Alus siirrettiin elokuussa luoteisen reitin alaisuuteen sukellusveneiden torjuntaan. Se teki 8. elokuuta Force 32:n mukana sukellusveneidentorjuntapurjehduksen (operaatio CX).[1]

Alus liitettiin syyskuussa Kotilaivastoon, jossa ollessaan aluksen koneita täydennettiin neljällä Wildcatillä sekä lisähenkilöstöllä. Alus teki 28. syyskuuta sukellusveneidentorjuntapurjehduksen, kun Kotilaivasto iski Norjan rannikon kohteisiin. Alus lähti 14. lokakuuta Scapa Flowsta risteilijä HMS Euryaluksen, saattuetukialus HMS Trumpeterin ja hävittäjien HMS Myngsin, HMS Volagen, HMS Serapiksen, HMCS Algonquinin sekä HMCS Siouxin kanssa miinoittamaan Norjan rannikkoreittejä (operaatio Lycidas). Aluksen koneet pudottivat seuraavana päivänä miinoja Sadön ja Aaramsundin edustalle. Osasto aloitti miinoitustehtävien tultua suoritetuksi 16. lokakuuta paluumatkan.[1]

HMS Fencer määrättiin 31. lokakuuta kuljettamaan lentokoneita Tyynelle valtamerelle. Alus matkasi Trincomaleehen, jonne se saapui 11. marraskuuta. Alukseen kuormattiin lentokoneita Brittiläiselle Tyynenmeren laivastolle. Alus lähti joulukuun alussa Sydneyyn, jonne se saapui 23. joulukuuta.[1]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Fencer kuljetti tammi-helmikuun 1945 lentokoneita Ceylonin ja Australian välillä, kunnes se liitettiin Huoltolaivastoon, Task Force 112:een. Alus purjehti maaliskuun alussa lentokonelastissa Ceylonilta Sydneyyn, josta se lähti 31. maaliskuuta edelleen eteen siirrettyyn huoltotukikohtaan Manukseen Amiraliteeteille.[1]

Alus kuljetti huhti-toukokuun lentokoneita Manukseen, kunnes se kesäkuussa määrättiin huollettavaksi Etelä-Afrikkaan ennen siirtoaan Itä-Intian laivaston 39. lentotukialusviirikköön Ceylonilla. Alus lähti 13. kesäkuuta Simonstowniin, jossa se siirrettiin telakalle. Alus palasi palvelukseen elokuussa, jonka jälkeen se purjehti Colomboon liittyäkseen viirikköönsä.[1]

HMS Fencer määrättiin syyskuussa palaamaan kotimaahan muutettavaksi joukkojenkuljetusalukseksi. Alus lähti 4. syyskuuta Clydeen, jonne se saapui 25. syyskuuta. Alus jatkoi matkaansa Thamesia ylös ja se siirrettiin 30. syyskuuta Lontoossa telakalle muutostöitä varten. Alus palasi palvelukseen joulukuussa, minkä jälkeen se siirtyi Ceylonille.[1]

1946[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Fencer teki yhden kiertomatkan, kunnes se palasi helmikuussa 1946 Britteinsaarille. Aluksella tehtävät korjaukset viivästyttivät sen palauttamista Yhdysvaltain laivastolle. Se purjehti marraskuussa Norfolkiin Virginiaan, kun sen ammusvarastot ja muut matkalla tarpeettomat materiaalit oli poistettu. Alus palautettiin virallisesti 21. joulukuuta 1946 Yhdysvaltain laivastolle, joka sijoitti sen poistolistalle 28. tammikuuta 1947.[1]

Alus myytiin 30. joulukuuta kauppalaivaksi nimellä Sydney. Se koki useita omaistajan- ja nimenvaihdoksia muun muassa 1967 Roma, 1970 Galaxy Queen, 1972 Lady Dina ja 1973 Caribia. Alus myytiin 1975 romutettavaksi ja se romutettiin syyskuussa samana vuonna Speziassa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9.
  • Poolman Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Brown, David (ed.): The British Pacific and East Indies Fleets - "The Forgotten Fleets" 50th Anniversary. Liverpool, Englanti: Brodie Publisher Ltd, 1995. ISBN 1-874447-28-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]