HMS Cotswold
| HMS Cotswold | |
|---|---|
 HMS Cotswold |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Yarrow Shipbuilders, Scotstoun |
| Kölinlasku | 11. lokakuuta 1939 |
| Laskettu vesille | 18. heinäkuuta 1940 |
| Palveluskäyttöön | 16. marraskuuta 1940 |
| Loppuvaihe | romutettu 1957 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 050 t (standardi) 1 360 t (max) |
| Pituus | 85 m |
| Leveys | 8,8 m |
| Syväys | 3,27 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 27,5 solmua |
| Miehistöä | 146 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina 4 × QF 2 naulan Mk VIII neliputkisena Mk VII asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm yksiputkisina P Mk III -asennuksina 2 × syvyyspomminheitintä ja kisko, joihin 40 syvyyspommia |
HMS Cotswold (viirinumero L54) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 11. huhtikuuta 1939 vuoden 1939 hätäohjelmassa työnumerolla J1836 Yarrowilta Glasgowista, missä köli laskettiin 11. lokakuuta. Alus laskettiin vesille 18. heinäkuuta 1940 ja valmistui 16. marraskuuta.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Harwichiin 16. hävittäjälaivueeseen, johon se liittyi joulukuussa koeajojen ja miehistön koulutuksen päätyttyä. Alus valvoi laivueen mukana Pohjanmeren merenkulkua sekä suojasi alueella olleita saattueita. Alus törmäsi 1. maaliskuuta 1941 Hunterin edustalla troolari HMT St. Donatsiin, joka upposi. Cotswold siirrettiin seuraavana päivänä korjattavaksi telakalle, mistä se palasi huhtikuussa laivueeseensa. Alus suojasi 27. toukokuuta miinanraivaajien kanssa apumiinalaiva HMS Teviot Bankia laskettaessa itäistä sulkua operaatiossa BS62. Alus suojasi 19. kesäkuuta miinalaiva HMS Ploveria täydennettäessä itäistä sulkua operaatiossa BS59, mistä vapauduttuaan alus jatkoi palvelustaan laivueen mukana.[1]
Alus osui miinaan 20. huhtikuuta 1942 Orfordsnessin edustalla (), jolloin alus sai pahan vuodon ja menetti liikuntakykynsä. Miehistöstä joutui neljä miestä kateisiin ja rannikkojoukkojen alukset vastaanottivat haavoittuneet. HMS Leeds hinasi hinaaja Kenyan ja pelastusalus Dapperin avustamana vaurioituneen aluksen Shotley Spitiin Parkestonen edustalle, jossa sen annettiin laskeutua matalikolla pohjaan. Alus irrotettiin 3. toukokuuta matalikolta, josta se siirrettiin Parkestonin poijulle Harwichiin. Hinaajat Dapper ja Kenya siirsivät vaurioituneen aluksen Chathamiin, jossa se siirrettiin 12. toukokuuta korjattavaksi telakalle.[1]
Alus palasi 8. toukokuuta 1943 laivueeseensa, jonka mukana se aloitti palveluksen kaksi päivää myöhemmin. Alus kolaroi 24. lokakuuta HMS Montrosen kanssa, jolloin sen konehuone, kattilahuoneet ja peräsintilat täyttyivät vedellä. Alus siirrettiin marraskuussa korjattavaksi telakalle. Alus palasi 9. toukokuuta 1944 laivueeseensa, jolloin se määrättiin Normandian maihinnousun suojausosasto L:ään. Alus liittyi kesäkuussa osastoonsa Noressa. Alus suojasi 5. kesäkuuta 18 maihinnousualuksesta koottua saattuetta L1 Thamesin suistosta Solentiin korvettien HMS Narcissuksen ja HMS Oxlipin kanssa, mistä saattue jatkoi matkaansa Kanaalin yli. Saattueen saavuttua sillanpäähän Cotswold palasi Noreen.[1]
Alus liittyi 134. saattajaryhmään Narcissuksen sekä kahden moottoriveneen kanssa. Ryhmä suojasi jatkuvana virtana matkanneita saattueita sillanpäähän. Alus vapautui 27. heinäkuuta operaatiosta, minkä jälkeen se jatkoi Pohjanmeren saattueiden suojaamista Harwichiin sijoitetun laivueensa mukana. Alus kolaroi 8. syyskuuta SS Chignecto Parkin kanssa. Alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin seuraavana päivänä Humberiin korjattavaksi. Alus otettiin 10. syyskuuta Imminghamissa telakalle, mistä se palasi lokakuussa korjausten jälkeen laivueeseensa. Alus jatkoi saattueiden suojaamista ja kohtasi Saksan laivaston miinanlaskijoita Pohjanmerellä.[1]
Cotswold ja fregatti HMS Curzon taistelivat 15. tammikuuta 1945 Saksan laivaston E-veneitä vastaan suojatessaan saattuetta Hollannin rannikolla. Euroopan sotatoimien päätyttyä alus osallistui 6. toukokuuta palautusoperaatioihin. Kesäkuusta alkaen se partioi kotivesillä. Sodan jälkeen alus poistettiin palveluksesta ja huollettiin Portsmouthissa ennen reserviin sijoittamistaan. Se siirrettiin 29. kesäkuuta 1946 Harwichiin, jossa se oli 1953 Barrowiin siirtoonsa saakka. Alus sijoitettiin tammikuussa 1956 poistolistalle, jonka jälkeen se hinattiin Harwichiin aseistuksen poistoa varten. Alus myytiin elokuussa 1957 BISCOlle, joka siirsi romuttamisen T. W. Wardille Graysiin Essexiin. Alus saapui hinauksessa romuttamolle 11. syyskuuta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |