HMS Chaser (D32)
| HMS Chaser | |
|---|---|
 HMS Chaser |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Ingalls Shipbuilding |
| Kölinlasku | 28. kesäkuuta 1941 |
| Laskettu vesille | 15. helmikuuta 1943 |
| Palveluskäyttöön | 9. huhtikuuta 1943 |
| Poistui palveluskäytöstä | palautettu Yhdysvaltain laivastolle 12. huhtikuuta 1946 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
9 800 t (standardi) 14 400 t (kuormattu) |
| Pituus | 149,81 m |
| Leveys | 32 m (lentokansi) |
| Syväys | 7,9 m |
| Koneteho | 8 500 shp (6,3 MW) |
| Nopeus | 18 solmua (31 km/h) |
| Miehistöä | 646 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × DP 4" (102 mm) -tykkiä 8 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina asennuksina 20 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä kaksi ja yksiputkisina asennuksina 28 lentokonetta |
HMS Chaser (viirinumero D32) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Attacker-luokan saattuetukialus toisessa maailmansodassa. Yhdysvallat luovutti aluksen Britannialle lend-lease sopimuksen nojalla.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Attacker-luokka (saattuetukialus)
Alus tilattiin Ingalls Shipbuildingilta, missä köli laskettiin 28. kesäkuuta 1941 kauppalaivana MV Mormacgulf. Yhdysvaltain laivasto lunasti aluksen ja muutti sen saattuetukialukseksi. Alus laskettiin vesille 15. tammikuuta 1942 nimettynä USS Bretoniksi (runkonumero CVE-10). Alus luovutettiin 9. huhtikuuta 1943 lend-lease-sopimuksen mukaisesti Kuninkaalliselle laivastolle, joka nimesi aluksen Pascagoulassa palvelukseen otettaessa HMS Chaseriksi.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus saapui 23. huhtikuuta Norfolkin laivastontelakalle Virginiaan. Miehistönkoulutus aloitettiin 21. toukokuuta Chesapeakenlahdella. 845 laivueen Avengerit siirrettiin 23. kesäkuuta alukselle kuljetettavaksi Britteinsaarille, jonne alus lähti saattueessa HX245. Se saapui 6. heinäkuuta Clydeen, jossa Chaserin kattilahuoneessa tapahtui seuraavana päivänä räjähdys. Alus siirrettiin Rosythiin korjattavaksi. Alus määrättiin 29. lokakuuta läntisen reitin alaisuuteen ja miehistönkoulutus aloitettiin Clydessä. Aluksella olivat 835 laivueen Fairey Swordfish -torpedopommittajat ja Hawker Sea Hurricane -hävittäjät. Aluksella todettiin jälleen vakava vika 29. marraskuuta Clydessä.
Alus osallistui 21. helmikuuta 1944 operaatio FX:ään. Aluksella olivat 816 laivueen Swordfish ja F4F Wildcat -koneet, kun se suojasi saattueen JW57 Scapa Flow'sta Murmanskiin. Alus suojasi 2. maaliskuuta palaavaa saattuetta RA57. Chaserin Swordfish tunnuksella B osallistui 4. maaliskuuta 1944 Saksan laivaston sukellusveneen U-472 upottamiseen. Seuraavana päivänä Swordfish tunnuksella F upotti kolmen tuuman raketeilla sukellusveneen U-366 ja 6. maaliskuuta Swordfish tunnuksella X upotti sukellusveneen U-973 samoin kolmen tuuman raketeilla.
Alus jäi ankkuristaan pohjaan 13. maaliskuuta, minkä seurauksena se ajautui maihin. Seuraavana päivänä alus hinattiin irti. Se siirrettiin 18. maaliskuuta Rosythin telakalle korjattavaksi, minkä jälkeen se siirrettiin Belfastiin muutettavaksi kuljetustukialukseksi. Alus määrättiin 4. helmikuuta 1945 Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon täydennystukialukseksi ja se lähti Gibraltarille osana saattuetta KMF41. Se jatkoi Suezin kanavan, Adenin, Cochinin ja Colombon kautta edelleen Sydneyyn, jonne se saapui toukokuussa. Alus jatkoi matkaansa Manuksen kautta Leytelle hakemaan lentokoneita. Alus lähti 14. toukokuuta Leyteltä koneiden kanssa ja toimitti Task Force 57:lle 18. toukokuuta kolme Supermarine Seafireä, kaksi F6F Hellcattiä, yhden Fairey Fireflyn, kaksitoista Avengeria ja yhden F4U Corsairin.
Alus palautettiin 12. toukokuuta 1946 Yhdysvaltain laivastolle, joka myi 20. joulukuuta sen kauppalaivaksi nimellä MV Aagtekerk. Alus nimettiin 1967 uudelleen MV E. Yungiksi. Aluksella syttyi tuhoisa tulipalo 3. joulukuuta 1972, minkä seurauksena se romutettiin pian tapahtuman jälkeen Kaohsiungissa Taiwanilla.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
- Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Brown, David (toim.): The British Pacific and East Indies Fleets - "The Forgotten Fleets" 50th Anniversary. Liverpool, Englanti: Brodie Publisher Ltd, 1995. ISBN 1-874447-28-4. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| HMS Attacker - HMS Battler - HMS Chaser - HMS Fencer - HMS Hunter - HMS Pursuer - HMS Ravager - HMS Searcher - HMS Stalker - HMS Striker - HMS Tracker |
| Edeltäjä: Avenger-luokka – Seuraaja: Ruler-luokka |