HMS Chaser (D32)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS Chaser
HMS Chaser
HMS Chaser
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Ingalls Shipbuilding
Kölinlasku 28. kesäkuuta 1941
Laskettu vesille 15. helmikuuta 1943
Palveluskäyttöön 9. huhtikuuta 1943
Palveluskäytöstä palautettu Yhdysvaltain laivastolle 12. huhtikuuta 1946
Tekniset tiedot
Uppouma 9 800 t (kuiva)
14 400 t (kuormattu)
Pituus 149,81 m
Leveys 32 m (lentokansi)
Syväys 7,9 m
Koneteho 8 500 shp (6,3 MW)
Nopeus 18 solmua (31 km/h)
Miehistöä 646
Aseistus 2 × 4" (102 mm) DP-tykkiä
8 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina asennuksina
20 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä kaksi ja yksiputkisina asennuksina
28 lentokonetta

HMS Chaser (viirinumero D32) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvellut Attacker-luokan saattuetukialus, jonka Yhdysvallat oli lainannut Britannialle lend-lease sopimuksen nojalla.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen köli oli laskettu 28. kesäkuuta 1941 Ingalls Shipbuildingin telakalla kauppalaivana MV Mormacgulf. Yhdysvaltain laivaston lunasti aluksen ja muutti sen saattuetukialukseksi. Alus laskettiin vesille 15. tammikuuta 1942 nimettynä USS Bretoniksi (CVE-10) ja siirrettiin 9. huhtikuuta 1943 lend-lease-sopimuksen mukaisesti Kuninkaalliselle laivastolle. Pascagoulassa palvelukseen otettaessa alus nimettiin HMS Chaseriksi.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Chaser saapui 23. huhtikuuta Norfolkin laivastontelakalle Virginiaan. Se aloitti koulutuksen 21. toukokuuta Chesapeakenlahdella ja alukselle siirtyi 23. kesäkuuta 845 laivueen Avengerit kuljetettavaksi Britteinsaarille, jonne alus matkasi saattueen HX245 mukana. Se saapui 6. heinäkuuta Clydeen, jossa sen kattilahuoneessa seuraavana päivänä räjähti. Alus siirrettiin Rosythiin korjattavaksi.

Alus määrättiin 29. lokakuuta läntisen reitin alaisuuteen ja se aloitti koulutuksen Clydessä kannellaan 835 laivueen Fairey Swordfish -torpedopommittajat ja Hawker Sea Hurricane -hävittäjät. Aluksella todettiin jälleen vakava vika 29. marraskuuta Clydessä.

Alus osallistui 21. helmikuuta 1944 operaatio FX:ään. Kannellaan 816 laivueen Swordfish ja F4F Wildcat -koneet se lähti saattueen JW57 suojana Scapa Flow'sta Murmanskiin. Alus suojasi 2. maaliskuuta palaavaa saattuetta RA57. Chaserin Swordfish tunnuksella B osallistui 4. maaliskuuta 1944 Saksan laivaston sukellusveneen U-472 upottamiseen. Seuraavana päivänä Swordfish tunnuksella F upotti kolmen tuuman raketeilla sukellusveneen U-366 ja 6. maaliskuuta Swordfish tunnuksella X upotti sukellusveneen U-973 samoin kolmen tuuman raketeilla.

Alus jäi ankkuristaan pohjaan 13. maaliskuuta, minkä seurauksena se ajautui maihin. Seuraavana päivänä alus hinattiin irti. Se siirrettiin 18. maaliskuuta Rosythin telakalle korjattavaksi, minkä jälkeen se siirrettiin Belfastiin muutettavaksi kuljetustukialukseksi.

Alus määrättiin 4. helmikuuta 1945 Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon täydennystukialukseksi ja se lähti Gibraltarille osana saattuetta KMF41 ja edelleen Suezin kanavan, Adenin, Cochinin ja Colombon kautta Sydneyyn, jonne se saapui toukokuussa. Alus jatkoi matkaansa Manuksen kautta Leytelle hakemaan lentokoneita. Alus lähti 14. toukokuuta Leyteltä koneiden kanssa ja toimitti Task Force 57:lle 18. toukokuuta kolme Supermarine Seafireä, kaksi F6F Hellcattiä, yhden Fairey Fireflyn, kaksitoista Avengeria ja yhden F4U Corsairin.

Alus palautettiin 12. toukokuuta 1946 Yhdysvaltain laivastolle, joka myi 20. joulukuuta sen MV Aagtekerk-nimisenä kauppalaivaksi. Alus nimettiin 1967 uudelleen MV E. Yungiksi. Aluksella syttyi tuhoisa tulipalo 3. joulukuuta 1972 ja se romutettiin pian tapahtuman jälkeen Kaohsiungissa Taiwanilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Chaser (D32).
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Brown, David (ed.): The British Pacific and East Indies Fleets - "The Forgotten Fleets" 50th Anniversary. Liverpool, Englanti: Brodie Publisher Ltd, 1995. ISBN 1-874447-28-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]