HMS Charlestown (I21)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Town-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Charlestown.
HMS Charlestown
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Newport News Shipbuilding and Drydock Company, Newport News, Virginia
Kölinlasku 5. huhtikuuta 1918
Laskettu vesille 4. heinäkuuta 1918
Palveluskäyttöön 23. syyskuuta 1940
Palveluskäytöstä romutettu 1947
Tekniset tiedot
Uppouma 1306 t
Pituus 95,81 m
Leveys 9,42 m
Syväys 2,4 m
Nopeus 35 solmua
Miehistöä 122
Aseistus 4 4" tykkiä
2 3" ilmatorjuntatykkiä
12 21" (533 mm) torpedoputkea

HMS Charlestown (viirinumero I21) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Town-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä USS Abbot, joka luovutettiin 23. syyskuuta 1940 Kuninkaalliselle laivastolle sopimuksen mukaisesti.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus luovutettiin 23. syyskuuta 1940 Halifaxissa yhdessä viiden muun kanssa Kuninkaalliselle laivastolle, joka otti sen palvelukseen samana päivänä nimellä HMS Abbot. Se purjehti St. Johnsiin Newfoundlandiin odottamaan siirtoa kotimaahan.[1]

Alus nimettiin 2. lokakuuta HMS Carlestowniksi ja se saapui 8. lokakuuta Plymouthiin, jossa se siirrettiin Devonportin telakalle muutostöitä varten. Telakalla alukselle asennettiin saattajan tarvitsema varustus.[1]

HMS Charlestown määrättiin marraskuun alussa 1. Miinalaivueeseen Lochalshiin suojaamaan miinalaivoja sekä tarvittaessa suojaamaan Islantiin matkaavia saattueita. Alus palasi 4. marraskuuta telakalta, mutta koeajojen aikana havaittiin aluksella ongelmia, jotka pakottivat sen palaamaan telakalle.[1]

1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Charlestown palasi palvelukseen 6. tammikuuta 1941, jolloin se liittyi laivueeseensa Lochalshissa. Alus suojasi 6. helmikuuta apumiinalaivoja HMS Agamemnon, HMS Menesteheus, HMS Southern Prince ja HMS Port Quebec yhdessä HMS Brightonin, HMS Lancasterin ja HMS St. Albansin kanssa rakennettaessa pohjoistasulkua (operaatio SN7A).[1]

HMS Charlestown liitettiin 13. helmikuuta laivueen 17. Hävittäjäviirikköön. Alus suojasi 17. helmikuuta HMS Southern Princeä ja HMS Port Quebeciä yhdessä HMS Echon, HMS Brightonin ja HMS Lancasterin kanssa rakennettaessa pohjoistasulkua (operaatiot SN7B, SN6 ja SN6A). Se suojasi 19. ja 26. maaliskuuta 1. Miinalaivuetta yhdessä HMS Lancasterin, HMS St. Maryn ja HMS Castletonin kanssa rakennettaessa pohjoistasulkua (operaatiot SN69 ja SN4).[1]

HMS Charlestown oli telakalla huhtikuusta toukokuuhun. Alus palveli heinäkuun Clydessä suojaten saattueita, kunnes se elokuussa palasi laivueeseensa Lochalshiin. Se suojasi 24. elokuuta laivueen mukana 1. Miinalaivuetta sekä HMS Adventurea täydennettäessä pohjoistasulkua (operaatio SN70A).[1]

HMS Charleston oli syys-lokakuun saattueiden suojana. Alus suojasi 9. marraskuuta HMS Menestheusta ja HMS Port Quebeciä täydennettäessä pohjoistasulkua Färsaarten kapeikkoon (operaatio SN83B). Se siirrettiin 20. marraskuuta Grimsbyn telakalle huollettavaksi.[1]

1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Charleston jäi tammikuussa 1942 SS Marplen yliajamaksi ollessaan edelleen telakalla. Alus palasi palvelukseen 21. helmikuuta ja se liittyi maaliskuun alussa laivueeseensa koeajojen päätyttyä.[1]

HMS Charlestown siirrettiin 14. maaliskuuta luoteisen reitin saattueiden suojaksi. Alus suojasi 30. maaliskuuta 1. Miinalaivuetta yhdessä risteilijä HMS Charybdiksen sekä sitä suojanneiden hävittäjien HMS Lancasterin ja HMS Wellsin kanssa täydennettäessä pohjoistasulkua Färsaarten pohjoispuolelle (operaatio SN87). Alus suojasi 18. huhtikuuta Färsaarten pohjoispuolella uudelleen 1. Miinalaivuetta yhdessä HMS Kenyan, HMS Wellsin, HMS Sardonyxin ja HMS Saladinin kanssa (operaatio SN88). Se erkani 20. huhtikuuta operaatiosta sukellusveneidentorjuntatehtävään.[1]

HMS Charlestown suojasi 8. toukokuuta 1. Miinalaivuetta ja HMS Adventurea yhdessä HMS Brightonin, HMS Castletonin ja HMS Wellsin kanssa täydennettäessä Färsaarten matalikon miinoitteita (operaatio SN3A). Alus erkani 11. toukokuuta osastosta sukellusveneidentorjuntaan.[1]

HMS Charlestown suojasi kesä-heinäkuun luoteisenreitin saattueita, kunnes se palasi elokuussa laivueeseensa suojaamaan miinalaivuetta. Alus suojasi 21. elokuuta 1. Miinalaivuetta sekä HMS Adventurea yhdessä HMS Auroran, HMS Brightonin, HMS Castletonin ja HMS Newarkin kanssa täydennettäessä pohjoistasulkua (operaatio SN73). Se suojasi 2. syyskuuta samoja miinalaivoja kuin aiemmassa operaatiossa yhdessä HMS Jamaican, HMS Lancasterin, HMS Brightonin ja HMS Newarkin kanssa (operaatio SN89).[1]

HMS Charlestown siirrettiin 4. syyskuuta luoteisenreitin saattueiden suojaksi, kunnes se suojasi 15. syyskuuta uudelleen miinoittajia yhdessä HMS Lancasterin, HMS Newarkin ja HMS Puckeridgen kanssa täydennettäessä Färsaarten kapeikon miinoitteita (operaatio SN65A).[1]

HMS Charleston suojasi lokakuussa samaa miinoittajaosastoa yhdessä HMS Wellsin ja HMS Ledburyn kanssa (operaatio SN3E). Alus siirrettiin marraskuussa Newportiin telakalle.[1]

1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Charlestown valmistui telakalta tammikuussa 1943. Alus vaurioitui telakalta poistuessaan osuttuaan telakan laitaan. Se siirrettiin Cardiffiin korjattavaksi.[1]

HMS Charlestown palasi palvelukseen maaliskuussa, jolloin se sijoitettiin Orkneyn ja Shetlannin alueen alaisuuteen. Se suojasi huhtikuusta heinäkuuhun alueen saattueita, kunnes se siirrettiin elokuussa telakalle Belfastiin.[1]

HMS Charlestown palasi palvelukseen lokakuussa, jolloin se siirrettiin Rosythin Saattajaosastoon suojaamaan Pohjanmeren saattueita. Alus suojasi marras-joulukuun itärannikon saattueita.[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Charlestown palveli marraskuuhun 1944 saakka itärannikon saattueiden suojana. Alus törmäsi 10. joulukuuta Harwichin edustalla miinanraivaaja HMS Florizelin kanssa, jolloin se kärsi merkittäviä vaurioita.[1]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Charlestown todettiin tammikuussa 1945 korjauskelvottomaksi, jolloin se poistettiin palveluksesta. Alus makasi elokuuhun Grangemouthissa ankkurissa.[1]

HMS Charlestownia ei palautettu Yhdysvaltoihin, vaan se sijoitettiin sotatoimien päätyttyä poistolistalle. Alus myytiin 4. maaliskuuta 1947 BISCOlle romutettavaksi. Se saapui 3. joulukuuta 1948 hinattuna T Youngille romuttamolle Tyneen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, MAryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]