HMCS Victoria (SSK 876)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMCS Victoria
HMCS Victoria
HMCS Victoria
Aluksen vaiheet
Rakentaja Cammell Laird, Birkenhead
Kölinlasku 12. elokuuta 1987
Laskettu vesille 14. marraskuuta 1989
Palveluskäyttöön RN: 20. heinäkuuta 1991
RCN: joulukuu 2000
Palveluskäytöstä RN: 1994
RCN: palveluksessa 2012
Tekniset tiedot
Uppouma 2296 t (pinnalla)
2540 t (sukelluksissa)
Pituus 70,28 m
Leveys 7,19 m
Syväys 7,59 m
Nopeus 12 solmua (pinnalla)
20 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä 48 ja 7 koulutettavaa
Aseistus 6 x 21" torpedoputkea, joihin 18 Mk 48 torpedoa

HMCS Victoria on Kanadan laivaston Victoria-luokan sukellusvene, joka valmistettiin Britannian kuninkaallisen laivaston Upholder-luokan aluksena HMS Unseen

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin Cammell Lairdilta Birkenheadistä. Sen köli laskettiin 12. elokuuta 1987 ja alus laskettiin vesille 14. marraskuuta 1989. Alus valmistui 20. heinäkuuta 1991.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannian kuninkaallisessa laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmän sodan päätyttyä ja sukellusveneohjelman peruuttamisen jälkeen alus poistettiin palveluksesta 1994. Kuninkaallisen laivaston päätettyä luopua dieselkäyttöisistä sukellusveneistä Upholder-luokan aluksia tarjottiin 1993 Kanadalle, joka hyväksyi tarjouksen viisi vuotta myöhemmin 1998. Kanada maksoi neljästä aluksesta 427 miljoona Yhdysvaltain dollaria sekä 98 miljoona dollaria niiden modernisoinnista sekä Kanadan vaatimuksesta tehtävistä muutoksista. Alukset siirrettiin Kanadan hallintaan lainasopimuksella siten, että se voi lunastaa alukset kahdeksan vuotta hankinnasta yhdellä punnalla kunkin.

Kanadan laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halifaxiin saavuttuaan alus siirrettiin telakalle modernisoitavaksi. Työn oli suunniteltu kestävän kuusi kuukautta, mutta se valmistui vasta 2003. Alus siirrettiin Esquimaltiin Brittiläiseen Kolumbiaan ollen tukikohdan ensimmäinen kanadalainen sukellusvene sitten vuoden 1974. Alus oli vuodet 2004 ja 2005 vuoroin telakalle ja palveluksessa, kun toteutettiin kaksi vuotista korjausohjelmaa.

Vuodesta 2000 aina vuoteen 2010 alus oli operatiivisessa palveluksessa ainoastaan 115 päivää. Alus aloitti 5. joulukuuta 2011 koeajot ja miehistönkoulutuksen. Se saapui 13. joulukuuta Bangorin laivastotukikohtaan Washingtonissa, jossa alus siirrettiin antimagnetisointiin. Alus palasi 16. joulukuuta Esquimaltiin.

Alus laukaisu 16. maaliskuuta 2012 ensimmäisen kerran harjoitustorpedon ja 17. heinäkuuta RIMPAC 2012 -harjotuksessa ensimmäisen Mark 48 -torpedon, joka upotti USNS Concordin. Alus todettiin täysin operaatiokelpoiseksi 2012.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gardiner, Robert s. 532