HMCS St. Francis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMCS St. Francis
HMCS St. Francis
HMCS St. Francis
Canadian Blue Ensign 1921-1957.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Bethlehem Shipbuilding Corporation, Fore River Shipyard, Quincy, Massachusetts, Yhdysvallat
Kölinlasku 4. marraskuuta 1918
Laskettu vesille 21. maaliskuuta 1918
Palveluskäyttöön 24. syyskuuta 1940
Palveluskäytöstä uponnut matkalla romutettavaksi heinäkuussa 1945
Tekniset tiedot
Uppouma 1216 t
Pituus 95,81 m
Leveys 9,65 m
Syväys 3 m
Koneteho 26500 hv
Nopeus 35 solmua
Miehistöä 122
Aseistus 3 x 4"/L50 tykkiä
1 x 3" ilmatorjuntatykki
3 x .5" konekivääriä
6 x 21" (533 mm) torpedoputkea

HMCS St. Francis (viirinumero I93) oli toisessa maailmansodassa palvellut Kanadan laivaston Town-luokan hävittäjä.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain laivasto tilasi Clemson-luokan (Burnham-luokan tyypin A) aluksen USS Bancroftin (Destroyer No. 256 ja runkonumero DD-256) Bethlehem Shipbuildin Corporationin Fore Riverin telakalta, Quincystä Massachusettsista. Sen köli laskettiin 4. marraskuuta 1918 ja alus laskettiin vesille 21. maaliskuuta 1919 kumminaan neiti Mary W. Bancroft. Alus liitettiin Yhdysvaltain laivastoon 30. kesäkuuta 1919 ensimmäisenä päällikkönään komentajakapteeni Harvey S. Haislip.[1][2]

Palvelus Yhdysvaltain laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Bancroft liitettiin koeajojen jälkeen Yhdysvaltain Atlantin laivastoon, jossa se oli normaalissa rauhanajan palveluksessa osallistuen koulutukseen ja harjoituksiin. Alus poistettiin palveluksesta alle viisi kuukautta palvelukseen oton jälkeen ja se sijoitettiin reserviin. Vain kunnossapidon edellyttämällä runkomiehityksellä varustettuna alus oli reservissä yli 30 kuukautta, jolloin se otettiin pois palveluksesta 11. heinäkuuta 1922. Alus sijoitettiin laituriin osaksi Philadelphian reservilaivastoa, jossa se viipyi seuraavat seitsemäntoista vuotta.[2]

Toisen maailmansodan alettua Euroopassa Saksan aloitettua hyökkäyksensä Puolaan 1. syyskuuta 1939 Yhdysvallat päätti nostaa 6. syyskuuta valmiuttaan aloittaen puolueettomuuden valvonnan merialueillaan. Partiotehtävien vaatiessa lisää aluksia USS Bancroft palautettiin palvelukseen 18. joulukuuta päällikkönään luutnantti Ernest St. C. von Kleeck Jr. Alus liitettiin aluksi Läntisen Meksikonlahden partio-osastoon, jonka kotisatamana oli Galveston Texasissa.[2]

Euroopan tilanteen muuttuessa Ranskan luhistumisen ja Italian sotaan liittymisen jälkeen sekä Britannian kuninkaallisen laivaston saattajiksi kelpaavien alusten kärsittyä merkittäviä tappioita Norjan rannikolla sekä Dunkerquen evakuoinnissa Britannian pääministeri Winston Churchill pyysi Yhdysvalloilta apua.[2]

Yhdysvaltain presidentti Roosevelt tarjosi viittäkymmentä hävittäjää maksuna tukikohdista Karibianmerellä. USS Bancroft merkittiin luovutettavaksi. Alus saapui viiden sisaraluksensa kanssa 20. syyskuuta Halifaxiin Nova Scotiaan, jossa se poistettiin 24. syyskuuta Yhdysvaltain laivaston palveluksesta.[2]

Alus liitettiin 24. syyskuuta 1940 Kanadan laivastoon mahdollisesti nimellä HMCS Bancroft ennen alusten virallista nimeämistä, jolloin sen nimeksi tuli HMCS St. Francis.[1]

Palvelus Kanadan laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus palveli Halifaxissa paikallissaattajana. Se osallistui 5. marraskuuta itään matkanneen saattueen HX84 kimppuun hyökänneen Saksan laivaston taskutaistelulaivan Admiral Scheerin etsintöihin. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi paikallissaattajaksi Halifaxiin.[1]

HMCS St. Francis määrättiin joulukuussa Britteinsaarille muutostöitä varten. Alus lähti 15. tammikuuta 1941 saattueen mukana Britteinsaarille, jonne saavuttuaan se siirrettiin Clydessä telakalle. Telakalta helmikuussa vapauduttuaan alus siirtyi Tobemoryyn, josse se aloitti kouluttautumisen uusille laitteille. Alus liittyi maaliskuussa läntisen reitin alaiseen Greenockiin sijoitettun 4. saattajaryhmään.[1]

Alus määrättiin kesäkuussa siirtymään St. Johnsiin huollettavaksi ja se lähti matkaan heinäkuussa suojaten saattuetta. Alus siirrettiin saattueesta vapauduttuaan Pictoun telakalle, jossa taaempi kattila poistettiin lisättäessä polttoainekapasiteettia. Samoin aluksen siltarakennetta muutettiin. Alus palasi joulukuussa koeajojen päätyttyä palvelukseen Newfoundlandin saattajaosastoon (engl. Newfoundland Escort Force).[1]

Alus siirrettiin saattuetehtävistä Londonderryssä telakalle syyskuussa 1942, jolloin sille asennettiin tutka tyyppiä 286M. Alus palasi saattuetehtäviin marraskuussa ja se siirrettiin 5. joulukuuta Halifaxissa telakalle. Alus sai määräyksen koeajojen päätyttyä liittyä kanadalaiseen saattajaosasto C2:een (engl. Canadian Escort Group C2). Se aloitti telakalta vapauduttuaan 16. huhtikuuta koeajot, joiden päättyessä alus liittyi osastoonsa suojaamaan Atlantin saattueita.[1]

Alus siirrettiin heinäkuussa Halifaxissa telakalle, jona aikana se määrättiin 9. tukiryhmään (engl. 9th Support Group). Alus liittyi elokuussa uuteen osastoonsa, jonka mukana se osallistui sukellusveneiden uhkaamien saattueiden suojaamiseen. Osaston muut alukset olivat HMS Itchen, HMCS St. Croix, HMCS Chambly, HMCS Sackville ja HMCS Morden.[1]

Alus osallistui 19. syyskuuta saattueiden ONS18 ja ON202 suojaamiseen. Saattueet oli liitetty niiden jouduttua sukellusveneryhmä Leuthenin uhkaamiksi. Taistelu saattueen suojaamiseksi jatkui useita päiviä ja sen kuluessa upposi useita tukityhmän aluksia. Alus siirtyi Shelburneen telakalle, missä se poistettiin tammikuussa 1944 tutkimusten jälkeen operatiivisista tehtävistä.[1]

St. Francis siirrettiin helmikuussa koulutustehtäviin Halifaxiin osaksi HMCS Cornwallista. Alus poistettiin palveluksesta 8. kesäkuuta 1945 ja sen aseistus riisuttiin Sydneyssä. Alus myytiin Boston Iron and Metal Companylle Baltimoreen. Foundation Security hinasi St. Francisin ja HMCS Hamiltonin heinäkuussa Baltimoreen ja 14. heinäkuuta hinattavana ollut alus törmäsi yhdysvaltalaiseen rahtialus Winding Gulfiin kärsien pahoja vaurioita. Kolarin seurauksena hinausvaijeri irtosi. St. Francis ajautui myöhemmin rantaan Sakonnet Pointissa Rhode Islandilla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Freeman, David J.: Canadian Warship Names, s. 261. St. Catharines, Ontario: Vanwell Publishing, 2000. ISBN 1-55125-048-9. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]