HMAS Voyager (D31)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMAS Voyager
HMAS Voyager
HMAS Voyager
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Alexander Stephen and Sons, Linthouse
Kölinlasku 7. toukokuuta 1917
Laskettu vesille 8. toukokuuta 1918
Palveluskäyttöön 11. marraskuuta 1933
Palveluskäytöstä upotettu syyskuu 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 1100 t (kuiva)
1470 t (max)
Pituus 95,12 m (kokonaispituus)
Leveys 8,99 m
Syväys 3,81 m
Koneteho 27000 hv
Nopeus 34 solmua
Miehistöä 130
Aseistus 4 x QF 4"/L45 (102 mm) Mk V -tykkiä yksiputkisina P Mk I -asennuksina
2 x QF 2 naulan (40 mm/L39) Mk II -ilmatorjuntatykkiä
2 x Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä
3 x 21" (533 mm) torpedoputkea

HMAS Voyager (viirinumero D31/I31) oli Australian laivaston W-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Alus valmistui ensimmäisen maailmansodan lopulla Britannian kuninkaallisen laivaston Voyagerina.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: V- ja W-luokka

Britannian kuninkaallinen laivasto tilasi aluksen 9. joulukuuta 1916 Alexander Stephen and Sonsilta Linthousesta Skotlannista osana vuosien 1916-1917 laivasto-ohjelman kymmenettä hävittäjätilausta. Sen köli laskettiin 17. toukokuuta 1917 ja alus laskettiin vesille 1918.[1]

Palvelus Britannian kuninkaallisessa laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voyager palveli ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itämerellä bolsevikkien hyökkäysten kohteiksi joutuneiden maiden tukena. Alus palveli vuoden 1920 jälkeen Atlantilla ja Välimerellä.[1]

Siirto Australialle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian hallitus päätti korvata laivastollaan olevat viisi S-luokan hävittäjää (Stalwart, Success, Swordsman, Tasmania ja Tattoo) ja laivueenjohtajan Anzacin lainaamalla Britanniasta uudempia aluksia. Amiraliteetti päätti luovuttaa V-luokan alukset Vampiren ja Vendettan sekä W-luokan alukset Voyagerin ja Waterhenin. Lisäksi luovutettiin laivueenjohtajaksi Scott-luokan laivueenjohtaja Stuart.[2]

Luovutettavat alukset poistettiin 11. lokakuuta 1933 Portsmouthissa Kuninkaallisen laivaston palveluksesta ja ne otettiin samana päivänä palvelukseen Australian laivastoon. Voyagerin ensimmäisenä päällikkönä oli komentajakapteeni George S. Stewart.[2]

Palvelus Australian laivastossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voyager lähti 17. lokakuuta 1933 muiden alusten mukana Chathamista kohti Australiaa. Osasto kulki Suezin kanavan läpi saapuen Singaporeen 28. marraskuuta, Darwiniin 7. joulukuuta ja lopulta Sydneyyn 21. joulukuuta. Seuraavat pari vuotta alus osallistui normaaliin rauhan ajan palvelukseen kuten koulutuspurjehduksiin ja laivastovierailuihin kuten Uuteen Seelantiin maaliskuussa 1935. Alus poistettiin palveluksesta 26. huhtikuuta 1936 ja se sijoitettiin reserviin.[2]

Alus palasi palvelukseen 26. huhtikuuta 1938 päällikkönään James C. Morrow. Se vietti pääosan vuodesta 1938 Queenslandin ja Uuden Etelä-Walesin vesillä. Alus teki koulutuspurjehduksen lokakuun lopulla Melbourneen, mistä se palasi Sydneyyn 10. marraskuuta. Helmi-maaliskuun 1939 alus oli Tasmanian vesillä, josta se lähti sotaharjoitukseen Victorian alueelle. Alus palasi Sydneyyn 28. huhtikuuta. Tästä eteenpäin sodan alkuun se vietti Queenslandin ja Uuden Etelä-Walesin alueilla.[2]

Voyager lähti 14. lokakuuta 1939 Vampiren kanssa Fremantlesta Singaporeen, jossa niiden piti liittyä Stuartin, Vendettan ja Waterhenin muodostamaan osastoon. Määränpääksi kuitenkin vaihdettiin matkalla Välimeri. Alukset kohtasivat toisensa 29. lokakuuta Singaporessa, josta ne jatkoivat matkaa 13. marraskuuta Maltalle. Voyager saapui Maltalle 24. joulukuuta. Aluksen saapuessa Australian laivaston hävittäjälaivueen mukana Välimerelle Saksan propagandaministeri Josef Goebbels kutsui niitä Australian romurautalaivueeksi, mikä lempinimi vakiintui aluksilla nopeasti. Osastosta muodostettiin 2. tammikuuta 1940 Välimeren laivaston 19. hävittäviirikkö.[2]

Voyagerin palvelus koostui Italian sodanjulistukseen saakka lähinnä laivuepalvelusta. Italian julistettua sodan 10. kesäkuuta alkoivat varsinaiset sotatoimet alueella. Alus osallistui 27. kesäkuuta 1940 Italian laivaston sukellusveneen Console Generale Liuzzin tuhoamiseen Kreetan eteläpuolella syvyyspommein. Se osallistui 29. kesäkuuta sukellusvene Uebi Scebelin upottamiseen Kreetan länsipuolella. Se osallistui 9. heinäkuuta Calabrian taisteluun. Alus osallistui huhtikuussa 1941 liittoutuneiden joukkojen evakuointiin Kreikasta.

Alus teki viimeisen matkansa piiritettyyn Tobrukiin 12. heinäkuuta, jonka aikana aluksen konehuoneessa havaittiin vikaa. Alus nilkutti seuraavana päivänä takaisin Aleksandriaan. Alus lähti 24. heinäkuuta Australiaan huollettavaksi ja se saapui Sydneyyn 25. syyskuuta. Alus siirrettiin telakalle, mistä se palasi palvelukseen 3. maaliskuuta 1942.[2]

Alus suoritti lyhyen koeajo- ja koulutusjakson jälkeen ensimmäisen tehtävänsä suojatessaan 19. huhtikuuta HMT Queen Elizabethia Australian itärannikolla. Alus teki tämän jälkeen lisää saattuetehtäviä ennen kuin koeajoissa havaittuja vikoja päästiin korjaamaan telakalle. Korjaukset veivät lähes koko toukokuun. Alus saapui 6. kesäkuuta Fremantleen, jossa se aloitti palveluksensa saattuehävittäjänä. Alus saapui 25. elokuuta Darwiniin, jossa se joutui ilmahyökkäyksen kohteeksi.[2]

Japanin valloitettua helmikuussa 1942 Timorin aloittivat eloon jääneet liittoutuneiden sotilaat sissisodan hyökkääjiä vastaan. Sissien huoltaminen aloitettiin saman vuoden lopulla. Voyageriin nousi 22. syyskuuta 250 maavoimien sotilasta kuljetettavaksi Timorille. Seuraavana päivänä aluksen laskiessa Betanonlahdessa joukkoja maihin, se ajoi karille. Aluksen pelastamisyritykset epäonnistuivat japanilaisten havaitessa aluksen. Japanin ilmavoimien pommikoneet tuhosivat avuttoman aluksen. Eloonjääneet miehistönjäsenet tuhosivat aluksen lopullisesti, minkä jälkeen korvetit Kalgoorlie ja Warrnambool pelastivat heidät 25. syyskuuta.[2]

Australian laivaston sukeltajat paikansivat aluksen hylyn 4. marraskuuta 1999 ja tutkivat seuraavana vuonna hylyn, josta löytyi voimakkaan vuoroveden sekä ryöstelyn jälkeen vain vähän jäänteitä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]