HMAS Shropshire

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMAS Shropshire
HMAS Shropshire vuonna 1946
HMAS Shropshire vuonna 1946
Aluksen vaiheet
Rakentaja William Beardmore and Company, Dalmuir
Kölinlasku 24. helmikuuta 1927
Laskettu vesille 5. heinäkuuta 1928
Palveluskäyttöön 23. joulukuuta 1942
Loppuvaihe myyty romutettavaksi 16. heinäkuuta 1954
Tekniset tiedot
Uppouma 9 750 t (standardi)
13 315 t (kuormattu)
Pituus 193 m
Leveys 20 m
Syväys 6,4 m
Koneteho 80 000 shp
Nopeus 32 solmua
Miehistöä 784
Aseistus
Aseistus 4 × BL 8″ (203 mm)/50 Mk VIII -kaksoistykkitornia
4 × QF 4″ (102 mm) Mk V HA -ilmatorjuntatykkiä
4 × QF 2 naulan Mk II -ilmatorjuntatykkiä
4 × 3 naulan ilmatorjuntatykkiä
2 × nelipiippuista .50″ konekivääriä
8 × 21″ (533 mm) torpedoputkea

HMAS Shropshire (viirinumero 73) oli Australian kuninkaallisen laivaston London-luokan raskas risteilijä toisessa maailmansodassa. Alus on ainoa tähän mennessä Shropshireksi nimetty alus Kansainliittoon kuuluvissa maissa.

Alus oli alun perin valmistunut Britannian kuninkaalliselle laivastolle nimellä HMS Shropshire, mutta se luovutettiin Australian laivastolle korvaamaan sen menettämä raskas risteilijä HMAS Canberra.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: County-luokka (risteilijä)

Britannian kuninkaallinen laivasto tilasi 17. maaliskuuta 1926 aluksen vuoden 1926 laivasto-ohjelmassa Dalmuirista Glasgow’sta William Beardmore and Companyltä, missä köli laskettiin 24. helmikuuta 1927. Alus laskettiin vesille 5. heinäkuuta 1927 nimellä HMS Shropshire ensimmäisenä kyseisen nimen saaneena aluksena. Nimen oli valinnut amiraliteetin ensimmäinen lordi ja alahuoneen jäsen William Bridgeman. Alus valmistui 12. syyskuuta 1929.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Välimeren laivaston 1. risteilijäviirikköön, josta se palasi kotimaahansa huhtikuussa 1932. Alus siirrettiin 4. huhtikuuta 1932 Chathamin telakalle, josta se palasi jo seuraavana päivänä palvelukseen palaten Välimeren laivastoon. Alus saapui 29. huhtikuuta Gibraltarille, missä se aloitti kahden ja puolen vuoden palvelusrupeman.[2]

Alus siirrettiin 29. marraskuuta 1934 Chathamissa telakalle, josta se palasi jouluna 1934 samaan viirikköön. Alus osallistui Italian–Etiopian sotaan (1935–1936), ja Espanjan sisällissodan aikana alus oli 22. elokuuta – 16. syyskuuta 1936 Barcelonassa pakolaisten hallinta-aluksena avustettaessa ihmisiä poistumaan sotaa käyvästä maasta.[3] Alus palasi heinäkuussa 1937 kotimaahansa, jossa se määrättiin huoltoon. Se palasi 10. marraskuuta viirikköönsä Välimeren laivastoon. Siitä tehtiin 19. syyskuuta 1938 kontra-amiraali Sir John Henry Dacres Cunninghamin lippulaiva, missä tehtävässä se oli 25. toukokuuta 1939 saakka.[1][2]

Alus aloitti 9. syyskuuta Aleksandriasta partioinnin Välimerellä estääkseen saksalaisten alusten palaamisen kotimaansa satamiin. Se oli 11. syyskuuta Maltalla, mistä se jatkoi edelleen Gibraltarille. Alus saapui 13. syyskuuta Gibraltarille, josta se palasi Maltalle. Alus siirrettiin 15. syyskuuta Maltalla huollettavaksi telakalle, josta se palasi 18. syyskuuta aloittaen matkansa Aleksandriaan. Alus liittyi 20. syyskuuta Aleksandriassa laivueeseensa.[1]

Lokakuussa alus määrättiin Etelä-Atlantille suojaamaan merireittejä. Alus lähti 2. lokakuuta Suezin kanavan kautta Simonstowniin, jonne se saapui 14. lokakuuta. Simonstownissa alus liittyi HMS Sussexiin muodostaen Saksan laivaston taskutaistelulaiva Admiral Graf Speetä etsivän Force H:n. Osasto lähti 11. marraskuuta Simonstownista La Platan alueelle, mistä se palasi 23. marraskuuta Simonstowniin.[1]

Osasto määrättiin 3. joulukuuta etsimään saksalaisia saarronmurtajia sekä suojaamaan kauppareittejä Intian valtamerelle. Alus pysäytti 9. joulukuuta Hyväntoivonniemen ja St. Helenan välillä saksalaisen saarronmurtaja Adolf Leonhardtin, jonka miehistö upotti aluksensa ennen valtausta (13°00′S, 11°30′E)[4]. Osasto palasi 15. joulukuuta Kapkaupunkiin, josta se määrättiin Plata-joen suulle tukemaan Admiral Graf Speen upotuksessa. Matkalla osasto määrättiin 18. joulukuuta suuntaamaan Rio de Janeiroon suojaamaan kauppamerenkulkua. Osasto suuntasi 28. joulukuuta Falklandinsaarille. Se saapui 18. tammikuuta Port Stanleyyn, jossa se määrättiin 21. tammikuuta turvaamaan HMS Dorsetshiren kanssa pahoin vaurioituneen HMS Exeterin kotiinpaluu. Force H lakkautettiin alkuvuodesta 1940.[1]

1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotilaivaston alukset vapauttivat 10. helmikuuta Shropshiren saattotehtävästä. Alus lähti Simonstowniin, jossa se siirrettiin 20. helmikuuta telakalle. Alus palasi 16. maaliskuuta palvelukseen suojaamaan merenkulkua.[1]

Toukokuussa alus määrättiin suojaamaan joukkojenkuljetussaattuetta Australiasta Britteinsaarille. Se vapautti 20. toukokuuta Australian laivaston risteilijä Canberran saattueen US3:n suojaamisesta. Alus saapui 26. toukokuuta saattueen kanssa Kapkaupunkiin, josta se jatkoi matkaansa 31. toukokuuta. Saattueeseen liittyi samalla HMS Cumberland. Saattue oli 7. kesäkuuta Freetownissa, josta se jatkoi seuraavana päivänä matkaansa vahvistettuna lentotukialus HMS Hermeksellä. Hermes kuitenkin erkani pari päivää myöhemmin saattueesta. Saattueen vahvistukseksi liittyi 12. kesäkuuta HMS Devonshire, ja paria päivää myöhemmin kotilaivaston lähettämä osasto, johon kuuluivat taisteluristeilijä HMS Hood, lentotukialus HMS Argus ja niiden suojana olleet kuusi hävittäjää.[1]

Saattueen saavuttua 16. kesäkuuta Clydeen Shropshire vapautui tehtävästään. Alus siirrettiin 20. kesäkuuta Clydessä huollettavaksi kaupalliselle telakalle, josta se palasi 15. heinäkuuta. Alus liitettiin palvelukseen otettaessa tilapäisesti kotilaivastoon etsimään ilmoitettua Saksan laivaston osastoa Pohjanmereltä.[1]

Alus liittyi 5. elokuuta Clydessä saattueeseen WS2 suojatakseen sen matkan Freetowniin HMS Emeraldin kanssa. Saattue jaettiin 8. elokuuta hitaaseen ja nopeaan osaan, jolloin Shropshire jäi suojaamaan hidasta WS2S-saattuetta. Alus vapautui suojaustehtävästä saattueen saavuttua 16. elokuuta Freetowniin. Se palasi saattueeseen paria päivää myöhemmin suojatakseen matkan Kapkaupunkiin, jonne saavuttiin 25. elokuuta. Saattue jatkoi matkaansa 30. elokuuta Perimiin ja edelleen Suezin kanavalle, jonne alukset saapuivat 20. syyskuuta.[1]

Shropshire vapautui saattueen suojaustehtävästä, jonka jälkeen se suuntasi Adeniin Punaisenmeren osastoon, jossa se aloitti Intian valtamerellä liikkuneiden saattueiden suojaamiseen reitillä Kapkaupunki–Durban–Mombasa tai Aden.[3] Alus suojasi saattueita, kunnes se liitettiin 16. joulukuuta Durbanissa Devonshiren ja HMS Southamptonin kanssa saattueen WS4B lähisuojaukseen, mistä se erkani 25. joulukuuta saattueen saavuttua Adeniin.[1]

1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shropshire liittyi 21. tammikuuta saattueeseen WS5A Kapkaupungista Durbaniin, jolloin se korvasi Devonshiren ja HMS Hawkinsin saattueen lähisuojana. Alus erkani saattueesta seuraavana päivänä sen saavuttua Durbaniin. Alus palasi 29. tammikuuta HMS Ceresin kanssa saattueeseen, mistä se erkani seuraavana päivänä HMS Enterprisen vapautettua sen tehtävästä. Alus lähti liittyäkseen Hawkinsin, Ceresin, Hermeksen ja HMS Kandaharin muodostamaan laivasto-osastoon Force T. Matkan aikana aluksella todettiin sairausepidemia, minkä vuoksi Enterprise määrättiin aluksen tilalle Force T:hen, jolloin Shropshire aloitti matkan Durbaniin epidemian hoitamiseksi.[1]

Alus aloitti 3. helmikuuta matkan Durbanista Force T:hen epidemian rauhoituttua. Se aloitti 10. helmikuuta Italian Somalimaan vastaisten operaatioiden tukemisen osana Force T:tä. Alus tulitti 14. helmikuuta italialaisten asemia Mogadishussa tukiessaan Etelä-Afrikan armeijan joukkojen etenemistä Keniasta, jolloin alus kärsi pahoja vaurioita vasemmalla kyljellä, ja se upotti italialaisen tankkeri Pensilvanian. Alus palasi 19. helmikuuta Durbaniin.[1]

Shropshire palasi 21. helmikuuta Force T:hen, ja se liittyi seuraavana päivänä HMAS Australiasta, Canberrasta, HMS Glasgowista, Emeraldista ja Enterprisesta muodostettuun Saksan laivaston Admiral Scheeriä etsimään määrättyyn osastoon. Alus pysäytti 2. maaliskuuta Vichyn Ranskan lipun alla purjehtineen Ville de Strasbourgin vallaten aluksen. Alus erkani 5. maaliskuuta etsintäosastosta HMS Ranchin vapautettua sen etsintätehtävästä, minkä jälkeen alus matkasi Durbanin kautta Simonstowniin.

Alus siirrettiin 8. maaliskuuta Simonstownissa telakalle, josta se palasi 7. toukokuuta palvelukseen aloittaen koeajot. Aluksen koeajoissa todettiin poikkeavaa tärinää turbiineissa ja kondenssiveden keräämisessä, minkä seurauksena alus menetti lopulta liikuntakykynsä. Se jouduttiin hinaamaan takaisin korjattavaksi Simonstowniin telakalle, missä sille asennettiin kaksi kahdeksanputkista kahden naulan ilmatorjuntatykkiä[5][1].

Alus lähti 8. kesäkuuta Freetowniin, jonne se saapui 14. kesäkuuta.[3] Alukselle siirrettiin Freetownissa sotavankeja siirrettäväksi Englantiin sotavankileirille. Se lähti 21. kesäkuuta kotimaahan, jossa se liitettiin Kotilaivastoon. Aluksen tarkoituksena oli vapauttaa 4. risteilijäviirikön HMS Mauritius. Risteilijä saapui 5. heinäkuuta Scapa Flow’hun, jossa se liitettiin 1. risteilijäviirikköön.[1]

Shropshire lähti 25. heinäkuuta Scapa Flow’sta Hvalfjordiin Islantiin täydentämään koulutustaan. Alus aloitti 28. heinäkuuta partioinnin Tanskansalmessa. Osana partiointia alus suojasi operaatiota EF. Se lähti 1. elokuuta paluumatkalle Hvalfjordiin partiointialueeltaan. Alus aloitti 18. elokuuta paluumatkansa Scapa Flow’hun HMS Prince of Walesin, HMS Ramilliesin, HMS Heclan sekä viiden hävittäjän kanssa. Osasto saapui 23. elokuuta Scapa Flow’hun.[1]

Alus määrättiin 27. elokuuta Chathamiin telakalle. Se suojasi Argusta operaatio Strengthissä matkalla Arkangeliin suojanaan HMS Matabele, HMS Punjabi ja HMS Somali. Osasto aloitti 6. syyskuuta paluumatkansa Seidisfjordiin, kun lentokoneet oli lähetetty Murmanskiin. Alus jatkoi 10. syyskuuta matkaansa Seidisfjordista Scapa Flow’hun, jonne se saapui 14. syyskuuta. Alus lähti 28. syyskuuta uudelleen Arkangeliin suojaten saattuetta. Se liittyi 2. lokakuuta palaavaan saattueeseen QP1, josta alus erkani 10. lokakuuta Orkneyn edustalla aloittaen paluumatkansa Scapa Flow’hun.[1]

Shropshire lähti 11. lokakuuta Sheernessiin, missä alus siirrettiin 17. lokakuuta Chathamin telakalle modernisoitavaksi. Tammikuussa se palasi telakalta aloittaen koeajot. Alus siirtyi 30. tammikuuta Sheernessiin varustettavaksi ja aloittaakseen meritestit, joissa todettiin seuraavana päivänä aluksen muutostöiden epäonnistuneen. Se palautettiin helmikuussa Chathamin telakalle, josta se siirrettiin 16. helmikuuta Harland and Wolffin telakalle Scotstouniin. Korjaustyöt aloitettiin 20. helmikuuta Scotstounissa, jonka aikana alus määrättiin maaliskuussa eteläiselle Atlantille.[3] Huollossa aluksen yksiputkiset nelituumaiset ilmatorjuntatykit vaihdettiin kaksiputkisiin, ja sille lisättiin seitsemän yksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Alukselle asennettiin myös tyyppien 273, 281, 282 ja 285 tutkat.[5]

Alus siirtyi 21. maaliskuuta Belfastista Clydeen. Se liittyi pari päivää myöhemmin HMS Alcantaran, HMS Aldenhamin, HMS Groven ja HMS Lookoutin kanssa saattueeseen WS17, mistä alus erkani 6. huhtikuuta saavuttuaan Freetowniin. Alus liittyi 11. huhtikuuta saattueeseen WS17B, josta se erkani 23. huhtikuuta saattueen saavuttua Kapkaupunkiin. Alus aloitti kauppamerenkulun suojaamisen Intian valtamerellä.[1]

Alus lähti 2. kesäkuuta Kapkaupungista liittyen kolme päivää myöhemmin saattueeseen WS19, josta se erkani 18. kesäkuuta Mauritiuksen saavuttua. Alus aloitti matkan kohdatakseen saattueen WS19P, jonka suojauksesta sen piti vapauttaa taistelulaivat HMS Nelson ja HMS Rodney. Alus kohtasi 26. kesäkuuta saattueen, mistä se erkani 4. heinäkuuta saavuttuaan Durbaniin. Alus aloitti Durbanissa kauppamerenkulun suojaamisen.[1]

Shropshirelle siirrettiin 1. syyskuuta Simonstownissa telakalle havaittujen vikojen vuoksi. Alukselle ilmoitettiin 8. syyskuuta 1942 siirrosta Australian laivastolle. Alus korvaisi Canberran, joka oli uponnut taisteltuaan Japanin keisarillista laivastoa vastaan 9. elokuuta Savon saaren taistelussa. Alus palasi palvelukseen 22. syyskuuta.[1]

Alus liittyi 25. syyskuuta Kapkaupungin edustalla saattueeseen WS22, josta se erkani 29. syyskuuta saavuttuaan Durbaniin. Alus palasi seuraavana päivänä Kapkaupunkiin. Alus määrättiin lokakuussa palaamaan Englantiin.[1]

Alus aloitti 22. lokakuuta kotimatkansa. Se oli 2. marraskuuta Freetownissa ja saapui 16. marraskuuta Clydeen, mistä se jatkoi 20. marraskuuta Sheernessiin. Alukselta poistettiin 22. marraskuuta alkaen ampumatarvikkeet, ja se valmisteltiin luovutettavaksi. Se siirrettiin marraskuussa 1942 uudelleen Chathamin telakalle huollettavaksi.[3] Aluksen yksiputkiset nelituumaiset korvattiin kaksiputkisilla, ja sille asennettiin lisäksi kolme yksiputkista Oerlikon 20 millimetrin -ilmatorjuntatykkiä. Samalla aluksen tiedustelukoneen vaatimat tilat ja varusteet poistettiin.[5][1]

1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksella oli kesällä 1943 juuri ennen siirtoa Australian laivastolle kaksi kahdeksanputkista kaksinaulaista, seitsemän voimansiirrolla varustettua kaksiputkista sekä neljä yksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Lentokoneen tarvitsemat järjestelmät lukuun ottamatta nosturia, puolen tuuman konekiväärit ja neljä 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä oli poistettu.[5] Se otettiin Australian laivaston palvelukseen 20. huhtikuuta 1943 säilyttäen nimensä HMAS Shropshire.[1]

Alus aloitti kesäkuussa Thamesin alueella koeajot, jotka saatiin 16. kesäkuuta päätökseen. Alus siirtyi Scapa Flow’hun koulutettavaksi kotilaivaston mukana. Koulutus saatiin päätökseen elokuussa.[1]

Alus liittyi 13. elokuuta Clydessä saattueeseen KMF22/WS33, josta se erkani 24. elokuuta saattueen saavuttua Gibraltarille. Alus jatkoi matkaansa Simonstownin kautta Fremantleen, jonne se saapui 24. syyskuuta. Se määrättiin lokakuussa brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon, mutta ennen siirtymistään alus määrättiin telakalle Sydneyssä.[1]

Shropshire liittyi 30. lokakuuta Brisbanessa Australian ja HMAS Hobartin muodostamaan osastoon. Alus matkasi marraskuun alussa Milnenlahdelle Papualle Australian kanssa tukemaan suunniteltuja operaatioita. Marraskuussa 1943 alus kuului brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon (TF 74) Uusilla-Hebrideillä (nyk. Vanuatu). Seuraavina kuukausina alus tuki Uuden-Britannian, Cape Gloucesterin ja Uuden-Guinean maihinnousuissa.[6]

1944–1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shropshire tukee Morotain maihinnousua.

Liittoutuneiden edetessä alus osallistui taisteluihin Amiraliteetin saarilla, Hollandian ja Aitapen edustalla ja touko–heinäkuussa 1944 Biakilla. Alus oli syyskuussa tukemassa Morotain maihinnousua ennen siirtymistään lokakuussa Leytenlahdelle. Aluksen tulitukitehtävät saivat jatkoa joulukuussa Mindoron maihinnousussa ja sittemmin tammikuussa 1945 Lingajenlahdella, Subic Bayssa, Corregidorissa ja Bataanilla.[7]

Aluksen viimeinen tehtävä sodan aikana oli tukea kesäkuussa 1945 maihinnousua Balikpapanille Borneolla, minkä jälkeen alus siirtyi Japaniin. Alus osallistui elokuussa viralliseen antautumistilaisuuteen.[8]

Alukselta poistettiin sodan päätyttyä torpedoputket ja kaikki 20 millimetrin ilmatorjuntatykit korvattiin 15 yksiputkisella 40/60 Bofors -tykillä, joista asennettiin seitsemän kansirakenteiden päälle, kuusi yläkannelle ja yksi sekä B että X tornin katolle. Tornien päälle asennetut tykit poistettiin alkuvuodesta 1946, minkä jälkeen aluksella oli kuusi Mk IIIA-, kaksi Mk VII- ja yksi Mk IIIP -ilmatorjuntatykki.[6]

Sotatoimien päätyttyä Shropshiren palvelus jatkui Australian laivastossa koululaivana, kunnes se poistettiin 1949 palveluksesta. Alus myytiin 1954 romutettavaksi ja saapui 20. tammikuuta 1955 Arnott Youngille Dalmuiriin romutettavaksi.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two – An International Encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x HMS, later HMAS Shropshire – County-type Heavy Cruiser Naval-History.net. Viitattu 1.10.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b HMAS Shropshire (I) (Internet Archive) Royal Australian Navy. Viitattu 1.10.2016. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Whitley 1996, s. 90.
  4. ↑ HMS Shropshire (83) Uboat.net. Viitattu 1.10.2016. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Whitley 1996, s. 88.
  6. ↑ a b Whitley 1996, s. 18.
  7. ↑ Whitley 1996 s. 18–19.
  8. ↑ a b Whitley 1996, s. 19.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

County-luokan risteilijät
Kent-luokka HMS Berwick - HMS Cumberland - HMS Suffolk - HMS Kent - HMS Cornwall - HMAS Australia - HMAS Canberra
London-luokka HMS London – HMS Devonshire – HMS Shropshire – HMS Sussex
Norfolk-luokka HMS Dorsetshire - HMS Norfolk - HMS Northumberland - HMS Surrey
Edeltäjä: Emerald-luokka – Seuraaja: York-luokka
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=HMAS_Shropshire&oldid=19813407”