Höyryvihellin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jokioisten museorautatien H K Porter -veturin höyryviheltimet

Höyryvihellin, puhekielessä höyrypilli, visla tai visseli, on höyrykattiloihin liittyvä merkinantolaite.

Eri tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höyryviheltimiä on olemassa monen kokoisia ja tyyppisiä; höyryvetureissa on yleensä kaksi eri kokoista, joista toisessa on korkea ja toisessa matala ääni. Niitä käytetään ohjailu- ja varoitusmerkkien antamiseen. Höyrylaivoissa on yleensä vain yksi pilli, jonka ääni vaihtelee laivasta toiseen.

Tehtaanpillit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös höyryvoimaa käyttävissä teollisuuslaitoksissa on viheltimiä; ne ovat useimmiten korkeaäänisiä. Aina 1960-luvulle asti monissa tehtaissa annettiin työajan alku- ja loppumerkit höyryviheltimellä. Tästä tuli monissa tehdasyhdyskunnissa suorastaan osa elämää; vanhat punavuorelaiset sanovat, että tuntui kuin jotain olisi hävitetty kun Sinebrychoffin vanhojen tehtaiden arkisin kellontarkasti kaksi kertaa päivässä huutanut höyryvihellin, Koffin pilli, vaikeni lopullisesti. Joillakin tehtailla höyryvihellin korvattiin 50-luvulla sähkösireenillä.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Höyryvihellin on yksinkertaisimmillaan vain tavallisen pillin rakenteella varustettu putki, jossa on jousikuormitettu sulkuventtiili. Vetureissa suuaukon ympärillä on tavallisesti kaksi eräänlaisen katkaistun pallon muodostavaa puolipyöreätä kupua, joiden koko ja muotoilu vaikuttavat viheltimen ääneen. Veturien viheltimiä käytetään normaalisti vetovaijerien avulla; suuremmissa vetureissa vaijereille on käyttökahvat; karkea vihellin on merkitty punaisella ja korkeaääninen mustalla. Laitosten pilleissä on yleensä kauko-ohjaus.

Pienoishöyrykoneissa käytetään tavallisimmin käännettävällä hanatyyppisellä sulkuventtiilillä varustettua höyryvihellintä; joissakin suuremmissa malleissa on jousitoiminen, vivulla varustettu suora pilli.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]